Puheenvuoroja taiteesta ja yhteiskunnasta

Olen vuosien mittaan havainnut, että ammattimaisesta johtamisesta puhuminen yliopistossa herättää epäilyjä. Näihin epäilyihin sisältyy huoli siitä, että johtaminen tarkoittaa käskyttämistä ja ammattimainen tarkoittaa liike-elämästä tuotuja johtamisen käytäntöjä. Tarkennan tässä tekstissä asiaa väärinkäsitysten välttämiseksi. 

Taideyliopiston valta taiteen tilan määrittämisessä valtakunnallisesti on pelottavan suuri, ja suuren vallan myötä tulee vastuu.

Taidehistorian ja -teorian professori Anita Seppä pohtii länsimaisen kaanonin ja esteettisten arvojen valtaa itsessään ja ikuista uudelleen oppimisen vaatimusta.

Musiikki ja historia ja musiikinhistoria ovat kiistatta rasistisia. Kysymys onkin siitä, millä tavoin, kirjoittaa professorimme Antti-Ville Kärjä Olen antirasisti -kampanjan blogitekstissään.

Taideyliopistossa arvioidaan parhaillaan tutkimusta kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa. Ulkoisen arviointipaneelin tulokset saadaan ensi vuonna. Vararehtori Jaana Erkkilä-Hill kirjoittaa arvioinnin syistä ja tärkeydestä.

Luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa sen, että uskallamme puhua siitä, mitä ajattelemme ja nostamme myös ongelmat käsittelyyn, kirjoittaa HR-asiantuntija Mia Seppälä.

Aineettoman arvon luominen ei ole vähäisempää kuin lumikinosten siirtely, kirjoittaa Taideyliopiston vararehtori Jaana Erkkilä-Hill.

Suomalaisessa työelämässä kaivataan lisää luottamusta työntekijöihin, kirjoittaa työsuojelupäällikkö Jyri Pulkkinen.

”Brittenin yhteiskuntakritiikki kohdistuu siihen, miten painavan taakan yhteisön odotukset voivat muodostaa yksilölle”, kirjoittaa Stella Tähtinen.

Johtamisen tehtävä on auttaa yhteisön jäseniä yksin ja yhdessä onnistumaan työssään, kirjoittaa HR-asiantuntija Esa Pohjanheimo.