Syksyn ensimmäinen maanantai

31.8.2020 0 Tykkää 0 kommenttia Ilai Lehto

Muistiinpanoja syksyn saapumisesta, Taideyliopiston lukuvuoden alkamisesta, arjesta ja kasvomaskeista.

On vielä hetken elokuu, mutta takapihallani sade ropisee raskaana syreenin lehdille. Roskakatoksen ovi on jäänyt auki. Olen tehnyt hidasta paluuta arkeen, kouluun, koronan ensimmäisen aallon jälkeiseen aikaan. Hiljentyen, tuumaillen ja oleskellen. Juuri nyt se tuntuu hyvältä, vastapainona kesän hektisyydelle. Minulle ei käynytkään kuten monille, joiden työt tyrehtyivät ja kalenterit tyhjenivät poikkeusolojen vanavedessä. Kaikki kesälle kahmimani moninaiset projektit palasivat raiteilleen kevään epäuskoisen odottelun jälkeen. Residenssijakso, kesänäyttelyt ja muistomerkki metsän siimekseen. Kesäkuukaudet kuluivatkin pitkälti eri puolilla Suomea huhkiessa. Nyt olen kotona ja takapihalla roskia viedessäni totean voivani tässä tyvenessä jo hetken hengähtää, pysähtyä selailemaan muistikuvia kesältä ja viritellä uutta arkea alkavaksi.

Taideyliopiston lukuvuosi avataan tänä torstaina. Olen jo painanut hommia täällä viikon, maski naamallani ja suojahanskat kädessä. Yllättävän nopeasti uusista hygieniasuosituksista ja epidemiatoimista tulee osa työskentelyä. Outoa opetustilanteissa on vain, että maskin kanssa keskustellessa kasvonilmeet jäävät peittoon ja keskustelun sävyjä seuratakseen huomaakin tuijottavansa toisia entistä tiukemmin silmiin. Säännölliset desinfiointitauot ja maskinvaihdot rytmittävät hyvin tiiviitä työskentelypäiviä. Toki nyt kyse on taidegrafiikan kurssista, joten suojavarusteiden läsnäolo ei tuntunut ylimääräiseltä muutenkaan. Työvaiheiden järjestelmällisyys, huolellisuus ja puhtaudesta huolehtiminen kun on sisäistettävä jo tekniikankin myötä.

Lähiopetuksen mahdollistuminen on huojentavaa ja ensimmäisen varsinaisen ”live”-kurssini alettua hurrasin mielessäni. Ei enää paluuta täydelliseen tyhjiöön, joka asunnon ahtauteen muodostui etäpäivien myötä tai uuvuttavien verkkopalaverien maratoneihin, joiden jäljiltä pää tuntui puuroiselta ja silmät tapittivat seinää. Toki niiden aika ei varmastikaan ole ohi, mutta jo yhden lähikurssin jälkeen luottamukseni opiskelun mielekkyyteen on jälleen palannut. Tänään tulostan itselleni lukujärjestyksen ja mapitan muistiinpanoni uusia lukuja varten. Alkakoon ihana arki!

• Ilai Elias Lehto

^{Kirjoittaja opiskelee viimeistä vuottaan maisteriopintoja Kuvataideakatemian kuvanveiston opetusalueella. Tämä on hänen ensimmäinen julkaisunsa ja samalla pelinavaus Taideyliopiston uutena opiskelijablogistina.}