Virpi Viljanmaa – Ensimmäinen blogikirjoitukseni (ikinä)

30.3.2017 0 Tykkää 0 kommenttia

Mietin tässä työpöytäni ääressä, että on hienoa voida kirjoittaa blogia (ensimmäistään ikinä) joka löytää lukuisia lukijoita heti aivan alusta lähtien. Oikeastaan se on vaativaakin. Taiteen tekijöiltä odotetaan paljon, tiedän sen, sillä itsekin odotan. Olemme valinneet alan, jossa henkilökohtainen ja yhteisesti jaettu risteävät, ja jossa kaikki toiminnan sisällöt, muodot ja merkitykset ovat jatkuvasti auki tai irrallaan, pysyen hahmottomina ja vailla varsinaista olemassaoloa, ellei niitä työstetä suurella työmäärällä ja ajan uhraamisella aistein havaittaviksi. Sellaiseen mahtuu hyviä ja huonoja, tunteikkaita hetkiä. Ja niin kuin kaikki luova toiminta, tämä vaatii innostusta keskittymisen ja varsinaisen työnteon lisäksi.

Olen itse kulkenut lyhyessä ajassa pitkän matkan. Ensin opiskelin Kuvataideakatemiassa, sitten Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa vuodesta 2013 lähtien kun Taideyliopisto perustettiin. Muutos vei minutkin mukanaan, olin Taideyliopiston ensimmäisessä hallituksessa opiskelijajäsenenä, ja muutenkin erilaisten toimielimien opiskelijaedustajana olen kulkenut yliopiston rakenteita ristiin rastiin. On ollut hyvin kiinnostavaa tutustua ihmisiin, niin opiskelijoihin kuin työntekijöihin ja professoreihinkin, eri taiteenaloilla Kuvataideakatemiassa ja Taideyliopiston sisällä, seurata yhteistoimintaa yliopisto-organisaatiossa muutosten keskellä, nähdä erilaisia ja loppujen lopuksi hyvin samanlaisia tapoja suhtautua asioihin ja toisiin ihmisiin ja ilmaista tunteita jokseenkin vaikeissakin tilanteissa. Onhan se ollut hurjaa olla välillä sen kaiken keskellä, ei missään mielessä helppoa. Erittäin tärkeäksi olen kuitenkin kokenut taiteen ja taidekoulutuksen puolustamisen ja vahvistamisen. Taide onkin vain sitten sellainen asia tai ilmiö, joka ei ole aivan yksinkertainen selittää ja käsittää. Tulevissa blogikirjoituksissani käsittelen sitä aihetta hieman lisää.

Vallan kiemuroista, päätöksentekemisen mutkikkuudesta, kovasta tahdista ja äänten ja sävyjen moninaisuudesta sekä ilmeiden ja mikroilmeiden rikkaudesta en nyt kirjoita enempää, että työrauha pysyy yllä. Jatkan oman teokseni tekemiseen liittyvien suunnitelmien viimeistelyä ja tämän tulevan videoinstallaation fyysisten elementtien ja kuvien pyörittelyä mielessäni. Pian pääsen pyörittelemään niitä ihan konkreettisestikin, ja se on jännittävä ja intensiivinen vaihe! Toivon, että kaikki sujuu hyvin.

Kuvassa yllä on muuten pylväskataja, ja sen vieressä muodostelma vanhoista työmaa-aidoista.

Kirjoittaja: Virpi Viljanmaa
Tila-aikataiteiden opiskelija, joka kirjoittaa blogiin pohdintoja taideteoksen tekemisestä ja tuohon tekemiseen vaikuttavista asioista. Sisältää havaintoja maailmasta, henkilökohtaisia kokemuksia ja filosofissävytteisiä mietteitä.

Asiasanat: #Blogi #KuvanKevät #Kuvataideakatemia #Lopputyönäyttely