Esityspaikka – näyttämön muotoja ja historiaa

10.1.2022 0 Tykkää 0 kommenttia

Avoin verkkojulkaisu, Esityspaikka – näyttämön muotoja ja historiaa, on tarkoitettu sekä oppikirjaksi että kansantajuiseksi lukemistoksi. Se koostuu kolmen tekijän kolmesta itsenäisestä, mutta samalla toisiinsa dialogisesti suhtautuvasta laajasta osiosta.

Teoskokonaisuus painottuu länsimaisten näyttämömuotojen pääpiirteisiin esihistoriasta nykyaikaan. Nostamme pääosaan esitystilan ja -paikan sekä näyttämökäytännöt, jotka useimmissa historiakirjoissa ovat jääneet vähäiselle käsittelylle. Tässä mielessä näkökulmamme poikkeaa sellaisista arvokkaista suomenkielisistä länsimaisen teatterihistorian yleiskatsauksista kuin Glynne Wickhamin kirjasta Teatterihistoria sekä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun verkkojulkaisuista Pentti Paavolaisen Eurooppalaisen teatterin historiaa ja Tarja Ervastin Valaistuksen historiaa.

Teatterirakennusten arkkitehtuuri ja näyttämön teknologia on yhtäältä nähty neutraaleina välineinä, jotka pelkästään toteuttavat taiteellisia tavoitteita. Toisaalta niiden historiaa on kerrottu erillisenä kehityskertomuksena alkeellisista esitystiloista kohti nykyaikaista moni- ja intermediaalisuutta. Kummassakin tapauksessa unohtuu esityksen ja sen ympäristön keskinäinen, monimutkainen vuorovaikutus.

Esityspaikan historia on samalla myös erottamattomasti esittämisen historiaa. Tietynlainen esittäminen ja käsitys teatterista on edellyttänyt sille sopivaa esitystilaa ja -ympäristöä. Ne harvat teatteriutopiat, joiden mukaan kokonaan uudenlainen arkkitehtoninen esitystilakokonaisuus voisi synnyttää kokonaan uudenlaista näytelmäkirjallisuutta tai teatteria ovat epäonnistuneet. Pikemminkin teatteri-ilmaisu ja -estetiikka sekä näytelmäkirjallisuus toisaalta ja esitystila toisaalta ovat kehittyneet tiiviissä vuorovaikutuksessa toisiaan tukien.

Samalla esityspaikan tilalliset ja tekniset puitteet määrittävät, millaisia esityksiä ylipäätään voi tehdä. Arkkitehtuuri ja lavastusratkaisut puolestaan pyrkivät palvelemaan teatterin tekemistä ja katsomista vallitsevien arvojen ja tottumusten mukaisesti.

Esityskäytännöt ja näyttämötilan rakenteet eivät synny tyhjiössä. Ne ovat riippuvaisia sosiaalisista konventioista ja valtasuhteista, käytettävästä teknologiasta, teatterin yhteiskunnallisesta merkityksestä, vallitsevista ajattelutavoista ja maailmankuvista. Toisaalta niiden avulla voidaan myös muuttaa katsomisen tapoja ja yleisön asenteita – tai ainakin pyrkiä siihen.

Elävää esitystä voi ajatella yhtenä mediumina muiden viestintävälineiden joukossa, taiteellisena kommunikaationa, joka tapahtuu kunkin aikakauden historiallisilla ehdoilla. Historiallisesti läsnäoloon perustuva esitys on ollut pitkään ainoa keino välittää tietoa ja kokemuksia suurille ihmisjoukoille yhdellä kertaa. Nykypäivänä teatteri kilpailee kuitenkin lukuisten muiden mediamuotojen kanssa, mutta ei vieläkään ole osoittanut häviämisen merkkejä. Yhtenä syynä sen elinvoimaisuuteen voi pitää sitä, että elävään esitykseen voi sisällyttää muita välineitä, kuten elokuvaa, videoita, äänitteitä tai etäyhteyksiä.

Näyttämö muuttuu, laajenee ja moninaistuu, mutta ei menetä luonnettaan ainutkertaisena, läsnäoloon perustuvana tapahtumana. Samalla se voi asettaa uudet mediavälineet itsessään kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Toivomme, että julkaisumme herättää kiinnostusta yllä mainittuihin kysymyksiin.

Jukka O. Miettinen, Jukka von Boehm, Laura Gröndahl

Lue Esityspaikka verkkoaineistoa

Esityspaikka – näyttämön muotoja ja historiaa
Teatterikoreakoulun julkaisusarja 73.
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu 2021
ISBN 978-952-353-046-1
ISSN: 2242-6507

Tutustu myös Eurooppalaisen teatterin historia verkkoainestoon

Lue Valaistuksen historiaa verkkoainestoa