Ihminen on (kuin onkin) hyvä asia! ”Punkisti rokkaavasta” vaikuttavuuskampanjasta
ArtsEqual-hankkeen tohtorikoulutettavana olen, väitöstutkimukseni ohella, tehnyt vuorovaikutuksellista tutkimusyhteistyötä ”punkisti rokkaavassa” vaikuttavuuskampanjassa nimeltä ’Ihminen on hyvä asia’. Kampanjan tuottaa Lyhty ry yhteistyössä Mouka-filmin kanssa. Mahdollistamalla taiteen ja kulttuurin äärellä tapahtuvia kohtaamisia kehitysvammaisten kokemusasiantuntijoiden ja alakouluikäisten oppilaiden välille, kampanja pyrkii muokkaamaan kehitysvammaisuuteen liittyviä asenteita. Kampanjassa peruskoulujen kuudesluokkalaiset katsovat Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeestä kertovan Kovasikajuttu tai Tokasikajuttu -elokuvan. Elokuvan katsomisen jälkeen osa luokista osallistuu taidelähtöiseen työpajapäivään, jossa ohjaajina toimivat hankkeeseen palkatut kehitysvammaiset kokemusasiantuntijat yhdessä Lyhty ry:n työntekijöiden kanssa. Työpajapäivää seuraa reflektiokeskustelu, jossa kampanjan ohjaajat vierailevat uudelleen koulussa keskustelemassa oppilaiden kokemuksista.
Kampanjasta on kerätty tutkimusaineistoa sen tapahtumia dokumentoimalla ja havainnoimalla, kyselylomakkeilla ja opettajien haastatteluilla. Keskeisen aineiston osan muodostavat oppilaiden vastaukset heille kirjallisesti esitettyyn kysymykseen siitä, mitkä kolme sanaa heille tulee mieleen kehitysvammaisuudesta. Tämä kysymys toistetaan oppilaille hankkeen alku- ja loppuvaiheissa. Kootusta aineistosta tekemieni alustavien havaintojen mukaan koululaisten keskuudessa kehitysvammaisuuteen liittyy monenlaisia, ristiriitaisia ja osin ennakkoluuloisiakin mielikuvia. Oppilaiden sanavalintojen voidaan nähdä kertovan niin erilaisuuden kohtaamiseen liittyvistä ajatuksista ja tunteista kuin vammaisuuden teeman monitahoisuudesta:
” Ihminen, hauska, erilainen”
” Outo, surullinen, iloinen”
” Vaikeuksia, pelkoa, hauskuutta ”
”Ihminen, äänekäs, hauska”
”Omalaatuinen, epäitsekäs, ystävällinen”
”Iloinen, taitava, puhelias”
”Hankala, haukkumisnimi, ällö”
”Taidetta, ihminen, elävä”
”Tyhmä, viisas, järkevä”
”Suru, pelko, avuton”
”Pyörätuoli, halvaannus, puhevaikeus”
”Mukava, jännä, kohtelias”
Kampanja mahdollistaa mielikuvien sanallistamisen lisäksi erilaisuuden teeman pohdinnan ja kehitysvammaisten ihmisten kohtaamisen aktiivisina toimijoina, mikä on sinänsä arvokasta ja voi lisätä tietoisuutta sosiaalisen eriarvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden kysymyksistä.
Opettajien haastattelut antavat viitteitä siitä, että hanke paikkaa jonkinlaista aukkoa opetuksen sisällöissä: se luo kohtaamisia alakoulujen oppilaiden ja kehitysvammaisten kokemusasiantuntijoiden välillä ja herättää näin keskustelua kehitysvammaisuudesta. Monet haastattelemani opettajat sanovat kokeneensa hankkeen arvokkaana ja hyödyllisenä ja toivovat sille jatkoa:
”Toivon, että tää jatkuu teillä tää yhteistyö koulujen kanssa. Se, että mennään kouluille niin se on kyllä meille tosi hieno kokemus, että oppilaat saa ihan uusia kokemuksia. Ja tosi tärkeestä asiasta on kyse…”
”Kannattaa ehdottomasti järjestää, et oppilaille on monelle varmasti hyvä tämmönen kasvunpaikka.”
”Oli kyllä tosi mukava ja positiivinen kokemus tämä, mä uskon että oppilaatkin varmaan muistaa tämmöset asiat, ne muistaa paljon paremmin kuin monet kirjasta luetut asiat, että tästä jäi kyllä ainakin mulle semmonen tosi positiivinen ja lämmin mielikuva ja kyllä mä uskon että oppilaille myös.”
”…oli meille kaikille minua myöten semmonen hyvä tilaisuus kohdata tämmöstä erilaisuutta”.
Hankkeen kannalta kiinnostavia ovat opettajien vastaukset kysymykseen siitä, onko kehitysvammaisuutta käsitelty aiemmin koulussa tai liittyykö se joihinkin oppisisältöihin. Vastauksista käy ilmi, että aiheen esiin nostaminen opetussuunnitelman puitteissa riippuu opettajasta: esimerkiksi uskontotunneilla vammaisuudesta on saatettu puhua erilaisuuden teeman alla tai biologiassa medikaalisessa merkityksessä. Toisaalta aiheen käsittely voidaan myös välttää keskittyen muihin teemoihin. Erään opettajan mukaan vammaisuuden käsittely muussa koulutyössä tuntuu ”pintaraapaisuilta” verrattuna kampanjan mahdollistamiin kohtaamisiin ja kokemuksiin.
Myös oppilailta on pyydetty palautetta kokemuksesta työpajapäivien jälkeen järjestetyissä reflektiokeskusteluissa. Palaute on ollut pääosin positiivista: esimerkiksi erään oppilaan havainnon mukaan ”kehitysvammaiset käyttäytyivät paljon mukavammin kuin muut ihmiset yleensä” ja kuten toinen kiteytti, ”oli kivaa työskennellä erilaisten ihmisten kanssa”. Keskusteluissa oppilaita pyydettiin myös yhdellä sanalla kuvaamaan kokemusta. Vastauksissa näkyy koulutyöhön, kuten muuhunkin elämään kuuluvaa kirjoa ja niistä välittyy värikkäästi, miten koululaiset ovat kampanjan kokeneet:
”Kiva, hauska, mielenkiintoinen, erilainen, mukava, kiinnostava, paras, erinomainen, jännä, mahtava, ok, outoa, mieleenpainuva, fantastinen, virkistävä, hauska, ihan jees, omalaatuinen, ihan hyvä päivä, naurattava, tylsä, mahtava, upea, tosi hauska, jännä, toisenlainen, loistava, täydellinen…”
Kirjoitus pohjautuu aiemmin Ketju-lehdessä julkaistuun artikkeliin.
Liisa Jaakonaho (MA) on tohtorikoulutettava Taideyliopiston Taidekasvatuksen tutkimuskeskus CERADA:ssa ja ArtsEqual-tutkimushankkeessa. Taustaltaan Liisa on tanssipedagogi, tanssiterapeutti ja esitystaiteilija. Väitöstutkimuksessaan hän tarkastelee eettisiä kysymyksiä taidepedagogisessa toiminnassa kehitysvammaisten aikuisten parissa. www.liisajaakonaho.com
Equally well
ArtsEqual tutkii, kuinka taide voi lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia ja miten se voisi olla kaikille kuuluva peruspalvelu. Mutta mitä kaikkea se tarkoittaa käytännössä? Tässä blogissa näytetään, mistä kaikesta ArtsEqual rakentuu.
ArtsEqual studies how art can increase equality and well-being, and how it could be a public service that belongs to all. But what kind of things does this mean in practice? This blog describes what ArtsEqual is all about.
Uusimmat julkaisut
Seuraa blogia