Pohdintoja, professorin vastine

12.10.2021 0 Tykkää 0 kommenttia

Lue professori Eeva Muilun vastine Emmi Vennan haastattelussa esittämiin näkemyksiin tanssijantaiteen koulutuksesta.

Emmi Vennan haastattelu Tanssitaiteen blogissa 12.10. sisältää näkemyksiä tanssijantaiteen maisteriohjelmasta. Siksi halusimme antaa tanssitaiteen professori Eeva Muilulle tilaisuuden vastata haastattelussa esitettyihin näkökulmiin.

Emmi Venna pohdiskelee tanssitaiteen koulutusta omassa haastattelussaan reflektoiden sekä omaa koulutustaan, että sitä näkymää, jonka hän on tämänhetkisestä koulutuksesta saanut. 

Taideyliopistossa kehitetään ja uudelleen arvioidaan koulutusta jatkuvasti. Tälläkin hetkellä on käynnissä viisivuotisten opetussuunnitelmien arviointityö, jota seuraa uusien opetussuunnitelmien kirjoittaminen. Siinä yhteydessä pohditaan myös koulutusohjelmien ja tutkintorakenteiden muutostarpeita. Koulutuksen kehitys- ja arviointityö on ennen kaikkea yhteistyötä, johon osallistuvat opiskelijat, Taideyliopiston henkilökunta ja lähes aina myös koulutuksen ulkopuolisia asiantuntijoita.

Ymmärrän Vennan pohdinnan koulutusohjelman identiteetistä ja rakenteesta suhteessa ammattikentällä tapahtuviin liukumiin erilaisten positioiden välillä. Itse näen että tanssijantaiteen maisteriohjelman rinnakkaisohjelmiksi lukeutuu koreografian koulutusohjelman lisäksi moni muukin ohjelma. Opiskelijoita kiinnostaa hyvin laajasti Taideyliopiston eri koulutusohjelmien tarjonta ja yhteistyöt monien eri ohjelmien kanssa, kuten myös opintojen yhdisteleminen Taideyliopiston ulkopuolelta. Tämä kertoo mielestäni juuri laajentuneista ja moninaisista ammatti-identiteeteistä. Myös Taideyliopiston strategiassa yksi tavoitteista on opiskelijoiden liikkuvuusmahdollisuuksien lisääminen siten, että yksilölliset opintopolut voivat toteutua. 

Liikkuvuuden lisääntyessä pidän tärkeänä sitä, että Taideyliopistossa on mahdollisuus syventyä opiskelemaan myös nimenomaan tanssijantaidetta. Että koulutusohjelma voi olla paikka, jossa taiteellista toimintaa harjoitetaan, tutkitaan ja kehitetään nimenomaan tanssijuudesta ja esiintyjyydestä käsin.  

Vennan esille nostama Coren harjoitusprosessissa ilmennyt arvo- tai linjauskysymys jättää minut pohtimaan millaisiin tanssimisen tai liikkumisen tapoihin tässä viitataan ja millaiseen ristiriitaan. Yksi koulutuksen pyrkimyksistä on lähestyä tanssitaidetta tutkivasta näkökulmasta, ja avata tilaa sille, että opiskelijat voisivat itse tunnistaa ja tutkia heitä kiinnostavia liikkumisen tapoja. 

Zodiakilla ei mielestäni ole korostunutta roolia koulutuksessa, mutta toki Zodiak on yksi hyvin merkittävä toimija tanssitaiteen kentällä. TADaCin esiintymispaikaksi vuonna 2021 valikoitui Zodiakin näyttämö, koska TeaKin omat esitystilat olivat remontissa. Samasta syystä tanssitaiteen kandidaattien taiteelliset opinnäytteet esitettiin Cirkon Maneesi salissa. TADaCin oli tarkoitus lähteä myös kiertueelle laajasti ympäri Suomea sekä ulkomaille, mutta pandemian takia nämä esitykset jouduttiin perumaan. 

Jaan Vennan huolen siitä, miten tanssitaiteilijan toimijuus koulusta valmistumisen jälkeen toteutuu. Etenkin kulttuurin määrärahoja koskevat leikkaukset ja niiden vaikutus pandemian runtelemaan alaan on syvästi huolettavaa. Tuotantorakenteiden ja rahoituksen kehittämis- ja arviointityötä on tehtävä jatkuvasti, jotta se vastaisi tämän ajan tarpeisiin ja tunnistaisi ja tukisi erilaisia toimijoita tasapuolisesti. 

Niukoista resursseista jakaminen aiheuttaa kentällä jatkuvaa kitkaa ja mahdottoman äärellä oloa. Olisi hyvin toivottavaa, jos esim. VOS-rakenne avautuisi jatkossa laajemmin eri toimijoille ja tarjoaisi mahdollisuuksia useammille liikkuville ja muotojaan ja kokoonpanojaan vaihtaville toimijoille. Apurahojen lisäksi tanssitaiteilijana toimimisen tukijärjestelmiä voisi olla muitakin, kuten esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa käytössä oleva Dansalliansen-malli, Hollannissa aikoinaan käytössä ollut taiteilijoiden tukijärjestelmä WWIK tai perustulo.

– Eeva Muilu