← Takaisin blogiin

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttävät empatiakykyä ja aitoa arvostuksen sekä luottamuksen ilmapiiriä

Luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa sen, että uskallamme puhua siitä, mitä ajattelemme ja nostamme myös ongelmat käsittelyyn, kirjoittaa HR-asiantuntija Mia Seppälä.

Mia Seppälä katsoo kameraan

Viime vuosien aikana tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat herättäneet ansaittua huomiota yhteiskunnallisessa keskustelussa. Myös meillä Taideyliopistossa on pohdittu näitä teemoja ja tehty toimenpiteitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää mielestäni aitoa empatiakykyä, arvostusta ja luottamusta.  

Jokaisen yliopistoyhteisön jäsenen tulee saada olla oma itsensä ja tulla kunnioitukseksi sellaisena kuin on. Aito inklusiivisuus vaatii sitä, että kaikki yhteisömme jäsenet tuntevat tulevansa kohdelluiksi reilusti ja kunnioituksella, he voivat kokea kuuluvuuden tunnetta ja tuntevat työ- ja opiskeluympäristön psykologisesti turvalliseksi. Meillä kaikilla tulee olla samanlaiset mahdollisuudet tehdä työtä, opiskella, osallistua ja tulla kohdelluksi riippumatta taustasta. 

Luottamuksen ilmapiiri syntyy dialogissa 

Mutta miten sitten luoda ilmapiiri, jossa ihmiset voivat kokea empatiaa, arvostusta ja luottamusta? Mielestäni kaikki perustuu avoimeen, toista ihmistä arvostavaan vuorovaikutukseen, joka mahdollistaa psykologisen turvallisuuden kehittymisen. Jokainen kantaa vastuuta muiden huomioimisesta ja hyvästä olosta, yhteisestä psykologisesta turvasta. Rohkeus yhtenä yliopistomme arvona edellyttää psykologista turvallisuutta. Onnistuneen vuorovaikutuksen elementtejä ovat läsnäolo (täydellinen keskittyminen keskustelukumppaniin), kyky vaikuttaa (kehonkieli on yhteensopiva sanallisen viestinnän kanssa) sekä oma ja muiden käsitys lämpimyydestä ja empaattisuudesta. Kannattaa kysyä aika ajoin itseltään, mitä ilmapiirille tapahtuu, kun minä tulen paikalle. Mitä minä tuon mukanani? 

Vuorovaikutuksen luomisessa keskeisessä roolissa ovat kaikki yhteisömme ihmiset, mutta esihenkilöiden vastuuta ei voi väheksyä. Kaikkia osapuolia yhteisössä on kuunneltava, jokaisen mielipide on arvokas eivätkä kenenkään näkemykset ole vähempiarvoisia kuin toisten. Luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa sen, että jokainen meistä uskaltaa puhua siitä, mitä ajattelee ja nostaa myös ongelmat käsittelyyn. Dissaaminen tai pelkäämään joutuminen aktivoi amygdalan, joka on aivojen hälytyskello, joka herättää taistele tai pakene -reaktion. Näin ollen amygdala tekee mahdottomaksi korkeamman aivotoiminnan eli sulkee perspektiivinottokyvyn ja analyyttisen pohdinnan. Näin ollen meidän jokaisen vastuulla on vahvistaa luottamuksen ilmapiiriä. Osoita ja tarjoa myös myötätuntoa: ”Miten voisin tuossa asiassa auttaa?”  

Kun tulee ongelmia ja ollaan eri mieltä asioista, on tärkeää, että vuorovaikutuksessa säilyy arvostus ja kunnioitus. Dialogi etenee kysymysten, ei valmiiden vastausten kautta. On tärkeää ottaa selvää toisen henkilön näkemyksistä ja tiedostaa myös omat tunteet. Ole myös valmis kyseenalaistamaan näkemyksiäsi: ”olenko tosiaan niin varma, voisiko tämä olla toisin?” ”Mitä menetän, jos myönnyn?  

Ongelmanratkaisu helpottuu, kun kääntää ongelman toiveeksi. Älä kerro sitä, mitä et halua hänen tekevän vaan kerro se mitä haluat hänen tekevän sen sijaan. Mieti miten haluaisit hänen toimivan ja puhu siitä. Perustele toiveesi tai ehdotuksesi kertomalla mitä hyötyä siitä on 1) sinulle itsellesi ja 2) muille. Luo uskoa mm. osoittamalla, että hän on aikaisemmin toiminut toivotulla tavalla tai että hän on viime aikoina enenevästi toiminut toiveesi mukaisesti.  

Jokainen on omalta osaltaan vastuussa siitä, että viestintä ja kommunikaatio toimivat. Koska kukin yhteisömme jäsenistä voi vaikuttaa vain omaan tapaansa toimia ja kommunikoida, kannattaa huomio kiinnittää ensisijaisesti oman tyylin joustavuuden lisäämiseksi.  

Empatiataidot keskeisessä roolissa 

Empatiataitoja harjoittelemalla voimme parantaa vuorovaikutusta ja sitä kautta edistää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Empatia on kykyä havainnoida tilanteita myös toisten ihmisten näkökulmasta ja sopeuttaa omaa toimintaa suhteessa muihin ihmisiin, heidän oikeuksiinsa ja tarpeisiinsa. Yksilötasolla kaikki lähtee itsereflektiosta eli siitä, että tunnistaa omia tunteitaan ja itselleen tyypillisiä reagointitapoja. Itseymmärryksen pohjalta on helpompi ymmärtää muita ihmisiä. Kun ymmärtää, miten ihmiset ovat erilaisia, on helpompi toimia empaattisesti. Merkittävää on myös se, että empatialle ja sen kehittämiselle luodaan tilaa ja siihen kannustetaan yhteisössä.  

Empatiataitoja voi vahvistaa esim. harjoittelemalla kysymistä, kuuntelua sekä palautteen antamisen taitoja. Jokainen meistä haluaa tulla aidosti kuulluksi ja kokea olevansa merkityksellinen. Myönteisen palautteen saaminen vahvistaa sitä hyvää, jota ihmisessä on. Myös kiinnostus on merkki siitä, että välittää toisesta. Kun kysyt kollegasi mielipidettä tai neuvoa, osoitat samalla arvostavasi hänen ajatuksiaan ja osaamistaan. Kun saat korjaavaa palautetta, suhtaudu siihen kiinnostuneesti. Älä lähde heti puolustautumaan tai selittelemään, vaan kuuntele ja kysy lisää. Ole tarvittaessa valmis muuttamaan omaa käyttäytymistäsi. 

Inklusiivisuuden toteutuminen vaatii työtä, kärsivällisyyttä, oman ajattelun haastamista ja jatkuvaa pyrkimystä ymmärtää toisen ajattelutapaa tai näkökulmaa. Meillä kaikilla on ennakkoluuloja, jotka voivat olla myös tiedostamattomia, mutta näiden tiedostaminen on jo ensiaskel oman käyttäytymisemme muokkaamiselle. Etuoikeuksien tunnistaminen ja purkaminen on olennainen osa inklusiivisuuden edistämisessä. 

Voit laatia ryhmäsi kanssa SWOT-analyysin, jossa pohditte monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden nykytilannetta. Mitkä ovat teidän ryhmän/yksikön vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat? Tämän jälkeen voitte tehdä konkreettisen toimintasuunnitelman asioiden eteenpäin viemiseksi. Jokainen voi myös yksilötasolla pohtia, miten edistää inklusiivisuuden toteutumista arjen keskellä.  

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen kuuluu meille kaikille. 

Kirjoittaja

Mia Seppälä
HR-asiantuntija
mia.seppala@uniarts.fi

Blogikirjoituksen lähteitä

Ahola Tapani, Lyhytterapiainstituutti: koulutus – Ratkaisukeskeinen lähestymistapa 

Pessi Anne-Birgitta (prof.): luento – myötätuntoinen johtajuus 

Ristikangas, Ristikangas & Alatalo, 2020. Valmentava mentorointi – opas tehokkaaseen vuorovaikutukseen 

Salmani Sara: Tietoisku – monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden perusteet 

Löydät Salmanin luentomateriaalin ja tallenteen Taideyliopiston intranet-Artsista (ks. oikealla alakulmassa kohta ”koulutusmateriaalit”. Vaatii kirjautumisen uniarts-tunnuksilla.) 

Lisää vinkkejä monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden edistämiseksi

Inclusive Teaching Resources and Strategies, University of Michigan 

Managing Inclusive Learning Environments, Imperial College London 

Designing Inclusive Environments, University of Sydney 

Inclusive Teaching Principles in in-person, hybrid and remote teaching, University of Michigan 

Realising the educational value of student and staff diversity, Imperial College London 

Lukusuosituksia

Jennifer L. Eberhardt – Biased 

June Sarpong – Diversity 

Caroline Criado Perez – Invisible women 

Ibram X Kendi – How to be an Antiracist 

Daniel Kahneman – Thinking Fast & Slow 

Variaatioita taiteesta ja johtamisesta

Blogissa Taideyliopiston johto, asiantuntijat, ystävät ja haastajat pohtivat taiteen merkitystä ja tulevaisuutta. Blogissa käsitellään myös johtamisen tematiikkaa Taideyliopistossa.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia