Vahvistanko hiljaisuudellani rasistisia rakenteita?

24.3.2017 0 Tykkää 0 kommenttia

Meneillään olevan rasisminvastaisen viikon aikana Punaisen Ristin kampanja rohkaisee ihmisiä kertomaan, miten hyvien päätösten, positiivisten mielikuvien, tarinoiden, ystävyyssuhteisen ja kohtaamisten kautta luodaan syrjimätöntä ilmapiiriä kaikille. Kampanja ottaa kantaa siihen, miten toiveyhteiskuntaa rakennetaan käytännön tekojen ja päätösten kautta. 

Yhteiskuntapolitiikka, joka estää rasismin kehittymiselle otolliset tilanteet, luo tehokkaimmat edellytykset eri ihmisryhmien taloudelliselle, kulttuuriselle ja poliittiselle tasa-arvoisuudelle. Koska yhteiskunnan rakenteissa piilevää rasismia on vaikea havaita, sen vähentäminen edellyttää jatkuvaa tutkimustyötä ja tutkimustuloksiin perustuvia muutoksia rasismia tuottavissa ja ylläpitävissä käytännöissä.

Myös taiteen tuottamiseen sisältyy syrjintää ylläpitäviä rakenteita ja käytäntöjä. Toisaalta taide voi myös horjuttaa rasistisia rakenteita tekemällä näkymättömiä abstraktioita näkyväksi. Kieltäminen, vaikeneminen ja vähätteleminen ovat tavallisia keinoja normalisoida rasismi. Tällaisia ovat lausahdukset kuten ”se on mennyt ilmiö, josta on jo päästy eroon”, ”se on vain mainos”, ”taide saakin provosoida” tai ”jokainen on vapaa tulkintoihin omista lähtökohdistaan”. Jos esimerkiksi koulutuslaitosten valinta- ja koulutusprosesseista puuttuu monikulttuurinen diskurssi, se vaikuttaa siihen, ketkä saavat taiteellista koulutusta ja keillä on mahdollisuus työllistyä taiteen ammattilaisina.

On tärkeää kuunnella rasismia kokeneiden asiantuntemusta, jotta ei ajauduta vahvistamaan rasistisia rakenteita kulttuurisella omimisella, ihannoinnilla tai sulautumisella. Kulttuurinen omiminen (cultural appropriation) tarkoittaa sitä, että yksi kulttuurinen ryhmä ottaa haltuun jonkun toisen ryhmän tapoja, käsityksiä ja tuotteita esimerkiksi taideteoksissa ja kasvattaa niillä omaa valta-asemaansa ja taloudellista hyötyä ilman, että joutuu koskaan kärsimään toisen ryhmän kokemasta sorrosta. Kulttuurinen ihannointi (cultural exoticism) on ilmiö, jossa etuoikeutetut nostavat syrjityt ryhmänä positiivisen huomion kohteeksi, esimerkiksi ylistämällä kulttuurista erilaisuutta musiikintuotannossa, mutta samalla he kuitenkin aktivoivat uudelleen stereotyyppisen jaottelun, joka on aiemmin ilmennyt syrjityn ryhmän negatiivisena kohteluna. Kulttuurinen sulautuminen (cultural assimilation) tarjoaa mahdollisuuden näennäiseen harmoniseen vastavuoroisuuteen, esimerkiksi sisällyttämällä syrjityn ryhmän näyttelijän eksoottisena lisämausteena teatteriesitykseen siten, että se ei häiritse etuoikeutettujen kokemusta, mutta kieltää samalla erilaisuuden.

Barack Obama korosti tammikuisessa presidenttikautensa jäähyväispuheessa, että muutos tapahtuu vain, kun tavalliset ihmiset ottavat sen asiakseen, liittyvät yhteen ja vaativat sitä. Voisiko näistä kokoamistani käytännön ohjeista löytyä jotain myös sinulle syrjimättömän ilmapiirin ja yhteiskunnan rakentamiseen?

Ota asiaksesi arkipäivän elämässä kaikenlaisen sorron ja syrjinnän vastustaminen. Jos kuulut valtaväestöön, tunnista etuoikeutettu asemasi ja kieltäydy valitsemasta sitä. Puutu aktiivisesti tilanteisiin, joissa sorretaan ja syrjitään toisia ihmisiä. Nähdessäsi syrjintää, asetu syrjityn ihmisen tueksi esimerkiksi menemällä istumaan hänen viereensä ja kysymällä, miten hän voi. Tue häntä hakemaan apua ja ilmoittamaan syrjintätilanteesta viranomaisille.

Tunnista rasismi. Rasismi on aate tai toiminta, jossa ihmisten rodun, kulttuurin, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erilaisuudella perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua, syrjintää, ennakkoluuloja tai vihamielistä käytöstä.

Rasismiin kytkeytyy termejä, joiden käyttämisestä kannattaa etsiä tietoa. Esimerkiksi englannin kielessä sana ’coloured’ on loukkaava ihmisistä puhuttaessa ja sen sijaan käytetään termiä ’people of colour’. Vastaavaa termiä ei löydy suomen kielestä puutteellisen sanaston takia. Siksi käytössä on sana ’rodullistettu’, jossa kohderyhmä on määritelty negaation eli rodullistamisen kautta.

Rasismi on aina väärin ja on oikein puuttua siihen ja sanoa siitä. Hiljaa olemalla ihmiset usein tietämättään vahvistavat rasismia. Kannattaa valita tahdikas tapa puhua, sillä sen avulla toisen on helpompi ottaa sanomasi vastaan puolustelematta toimintaansa. Rasismi ei ole helppo puheenaihe maailmassa, jossa on opittu olemaan näkemättä rasismia tai puuttumasta siihen. Tutkimusten mukaan rasismin puheeksi ottaminen kuitenkin lisää keskinäistä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Rasismin voi ottaa puheeksi vaikkapa sanomalla näin: ”Mielestäni kommenttisi ovat sopimattomia. Uskon siihen, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja yhtä arvokkaita ja heillä on tasa-arvoiset oikeudet maailmassa. Ne, jotka osallistuvat ennakkoluulojen ja rasismin vahvistamiseen, itseasiassa vain hajottavat yhteiskuntaamme.”

Ymmärrä ero rasistisen toiminnan ja rasististen ihmisten välillä. Rasistisen ideologian omaksuneisiin ei ole helppo vaikuttaa ja joskus sen yrittäminen voi olla jopa vaarallista. Omaa turvallisuuttaan ei kannata vaarantaa puuttumalla uhkaaviin tilanteisiin. Sen sijaan tällaiset tilanteet kannattaa mahdollisuuksien mukaan kuvata tai äänittää ja ilmoittaa poliisille. Rasismiin voi myös syyllistyä yksittäisten tekojen muodossa ilman varsinaista tietoista ideologiaa. Se on seurausta kasvamisesta kulttuurissa, jossa rasismi on normi. Rasistiset kommentit tai oletukset voi kumota kertomalla, miksi ne ovat loukkaavia. Esimerkiksi rasistisen vitsin kuullessaan voi pyytää vitsin kertojaa selittämään, miksi hän vitsailee toisten syrjinnällä ja kertoa rasismin olevan väärin.

Jos et ole itse kokenut rasismia, saatat hyvästä tarkoituksestasi huolimatta tehdä virheitä ja loukata huomaamattasi rasismia kokeneita ihmisiä. Jos näin tapahtuu, pyydä anteeksi niiltä ihmisiltä, joita loukkasit, ja kysy heiltä ohjeita, miten voisit parantaa toimintaasi. Älä lannistu virheiden takia, vaan pidä niitä hyvinä oppimismahdollisuuksina. Toimintasi rasismin estämiseksi on tärkeää, vaikka se ei aina olekaan helppoa! Esimerkiksi itse olin alun perin käyttänyt tässä kirjoituksessa useassa kohdassa sanaa ’värilliset’. Sain oikolukijoilta ystävällistä palautetta termin loukkaavuudesta. Virhe tietysti harmitti, varsinkin, kun kirjoitukseni aiheena oli nimenomaan rasismin estäminen, enkä ollut tarkoittanut loukata ketään. Harmituksesta toivuttuani etsin lisää tietoa asiaan liittyen.

Jos kuulut etuoikeutettuun ryhmään, rohkaise rodullistettuja ihmisiä johtamaan keskustelua rasismista. Kuuntele rodullistettuja ihmisiä, kun he puhuvat rasismista, ja rohkaise heitä kertomaan enemmän sen sijaan, että kyseenalaistaisit tai kritisoisit heitä. Valkoiset ihmiset eivät voi tuoda esille rodullistettujen ihmisten näkemyksiä rasismista. Rodullistettujen ihmisten velvollisuus ei kuitenkaan ole valistaa rasismista vain sen takia, että he ovat osa vähemmistöä. Henkilökohtaisten näkemystesi sijaan ohjaa valkoiset ihmiset etsimään tietoa rasismista niistä lähteistä, joista itse sait parhaiten tietoa rasismista.

Älä vertaa rasismia muihin syrjinnän muotoihin. Empaattisen ymmärtämisen sijaan se ennemminkin loukkaa rodullistettuja ihmisiä vähättelemällä rasismin aiheuttamia traumatisoivia vaikutuksia.

Kohtele jokaista ihmistä ensisijaisesti ainutlaatuisena yksilönä sen sijaan, että pitäisit häntä tietyn rodun tai etnisen ryhmittymän edustajana.

”Yksi ihminen, joka kyseenalaistaa rasistisen kommentin rauhallisella ja harkitulla tavalla junassa, bussissa, juhlissa tai työpaikalla, voi vaikuttaa pysyvästi niihin, jotka ovat todistamassa tuota tapahtumaa.” (Horin, 2011. Suom. Tuula Jääskeläinen.)

***

Tuula Jääskeläinen (KM) työskentelee projektikoordinaattorina Taideyliopistolla ArtsEqual-hankkeessa, Global Visions-hankkeessa ja CERADA:ssa. Hän tutkii musiikin yliopisto-oppimista musiikkikasvatuksen jatko-opiskelijana ja monikulttuurista kuvataidepedagogiikkaa taidealojen yliopistopedagogiikan opiskelijana. Hän on mukana Anna Lindh –säätiön järjestämässä Countering Hate Speech through Human Rights Education -koulutuksessa.

Lähteet:

Horin, A. 2011. Courage to build a fairer nation. Sydney Morning Herald 26.2.2011.

Jääskeläinen, T. 2016. Vahvistanko hiljaisuudellani rasistisia rakenteita? Toiseuden kokemuksen tunnistamisesta kohti toiminnallista tasa-arvon edistämistä. Musiikkikasvatus 19, 2, 64-72.

Puuronen, V. 2013. Me ja muut – rasismin olemuksesta. Duodecim, Lääketieteellinen aikakausikirja 129, 23, 2534-2547.

Toiseus 101 – Näkökulmia toiseuteen. 2016. Toim. S. Lindfors. Helsinki: UrbanApa (pdf)