← Takaisin blogiin

Viikon mentori Laura Kiuru: ”Onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä musiikintunneilla”

Musiikin lehtori ja muusikko Laura Kiurulle soittaminen, laulaminen ja liikkuminen ovat tärkeimpiä työvälineitä musiikin opetuksessa.

Laura Kiuru istuu kahvilassa kahvikuppi käsissään ja hymyilee kameralle. Taustalla on ikkuna, josta näkyy Helsingin keskustaa.

Teksti: Marleena Antikainen 

Laura Kiuru (os. Iivanainen) on suomalainen musiikin lehtori ja muusikko. Hän on valmistunut Opet­ta­jan­kou­lu­tus­lai­toksesta (OKL) vuonna 1989 ja Sibelius-Akatemiasta musiikkikasvatuksen aineryhmästä vuonna 2000. Uransa aikana hän on työskennellyt musiikinopettajana Helsingin Englantilaisessa koulussa sekä Grundskolan Norsenissa (ent. Svenska Normallyseum). Tällä hetkellä hän toimii Helsingin yliopistossa ruotsinkielisten luokanopettajaopiskelijoiden musiikin didaktiikan yliopisto-opettajana ja päivätyönsä ohessa soittaa viulua Bulevardens kammarmusiksällskap – ja Climate Aid – orkestereissa. Laura on soittanut myös Vantaan Viihdeorkesterissa ja Ratakadun pihasoittajissa. 

Pienenä viuluviikarina 

Laura aloitti musiikkiuransa Helsingissä 6-vuotiaana pianotunneilla. Yhdeksänvuotiaana pianon rinnalle tuli viulu, ja Laura sai opettajakseen Geza Szilvayn Munkkiniemen musiikkiopistossa. Lapsuuden kesät vierähtivät pitkälti musiikkileireillä. 12-vuotiaana Laura muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin, ja siellä hevoset ja ratsastus alkoivat kuitenkin kiinnostaa viulunsoittoa enemmän, vaikka päiviin kuuluikin orkesterisoittoa ja viulutunteja. Yläasteen lopussa takaisin Suomeen muutettuaan viulutunnit loppuivat ja Laura keskittyi uimahyppyyn, jota harrasti tavoitteellisesti. Siitä tulikin yksi Suomen mestaruus ja neljä hopeamitalia, ja Laura harkitsi jopa USA:han muuttamista ja ammattilaiseksi ryhtymistä. Lukion jälkeen hän aloitti opiskelun OKL:ssä vuonna 1984. 

Intohimo löytyy ilon kautta 

Lauran muusikon uralle käänteentekevät hetket tapahtuivat hänen opiskellessaan Helsingin OKL:ssä, Heikki Ruismäen (nyk. professori) pitämässä viikoittaisessa musiikkiryhmässä. Ruismäen tunnilla oli aina niin hauskaa ja rentoa, että Lauran palo musiikkia kohtaan syttyi uudestaan. Myös musiikin lehtori Kyllikki Ukkosen sanat siitä, kuinka kauniisti ja herkästi Lauran viulu soi G-kielellä herätti myös rakkauden viuluun uudelleen. Nämä vahvat kokemukset siitä, miten hauskaa musisointi ja musiikin opettaminen voi olla, sai hänet lopulta hakemaan myös Sibelius-Akatemiaan musiikkikasvatuksen osastolle vuonna 1987. 

Rehellinen musisointi kunniaan! 

Laurasta huokuu valtava positiivisuus, ja on helppo uskoa että ”ilon kautta” on myös hänen opetuksensa kulmakivi. Hänen mielestään on tärkeää, että oppilaat saisivat musiikinopetuksessa sellaiset musiikilliset taidot, että he voivat saada musiikista onnistumisen kokemuksia ja hyvää mieltä, sekä välineitä tunteiden käsittelyyn musiikin avulla. Hänelle soittaminen, laulaminen ja liikkuminen ovatkin edelleen tärkeimpiä työvälineitä musiikin opetuksessa, varsinkin kun digi on tullut muuten isoksi osaksi koulujen arkea.  

-Aito musisoiminen yhdessä palvelee kokonaisvaltaisesti, ja sillä voi perustella musiikin oppiaineen tarpeellisuuden koulussa.  

Marleena Antikainen  istuu ulkona kuistilla ja hymyilee. Hän katsoo kamerasta ohi.
Marleena Antikainen

Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.
Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta

Ohjelmassa mukana olevat aktorit ovat kirjoittaneet omista mentoreistaan uraan liittyviä tarinoita, joita saamme lukea kevään aikana perjantaisin Taideyliopiston alumniblogissa.

Taideyliopiston alumniblogi

Alumnimme ovat äänessä tässä blogissa ja tuovat uusia tuulahduksia taiteen työkentiltä.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia