Altistu tuntemattomalle – Kuinka monialaisuus ja yhdessä tekeminen avartavat ajatteluamme?  

13.11.2024 0 Tykkää 0 kommenttia

“Merkityksellinen elämä, parempi tulevaisuus” -kirjoitussarjassa Taideyliopiston Avoimen kampuksen johtaja Anu Lampela kirjoittaa Avoimen kampuksen toiminnan alueista sekä muista akateemisen maailman aiheista hyvän elämän näkökulmasta katsottuna. Tämä sarjan toinen teksti taustoittaa yhteistä opetusta. Sarjan tuleviin teksteihin voi tutustua Taideyliopiston Puheenvuoroja taiteesta ja yhteiskunnasta -blogista. Tekstit löytyvät myös Anu Lampelan kotisivulta.

Asuessaan Milanossa vuosina 1482–1499 Firenzen alueen Vincistä kotoisin oleva taidemaalari nimeltä Leonardo suuntasi energiansa monenlaisiin töihin: työn alla olivat niin Viimeinen ehtoollinen ja Luolamadonna kuin valtava pronssinen ratsastajapatsas, erilaisia arkkitehtonisia rakennelmia sekä insinöörin hommia. Osa töistä valmistui nopeammin kuin toiset, sillä Leonardolla oli aina monta rautaa tulessa. Hän oli pohjattoman utelias ja kokeili maalatessaankin jatkuvasti uusia tekniikoita. Lopputulokset, kuten valmiit maalaukset, olivat kiistatta ehkä merkittävintä, mitä kuvataiteissa on koskaan saavutettu, mutta tärkeää oli myös kehittyminen, uuden oppiminen, vieraan ja tuntemattoman vastaanottaminen. Leonardolla oli ylivertainen kyky havainnoida, ja tätä taitoa hän käytti tutkiakseen luontoa koko sen moninaisuudessaan. Hän ei ymmärtänyt karsinoitua vain yhteen ja rajattuun alaan, vaan perehtyi maalaustaiteen ohessa matematiikkaan, insinööritaitoon, anatomiaan, kuvanveistoon, arkkitehtuuriin, musiikkiin ja kirjallisuuteen. Leonardo multitaskasi, mutta teki tämän omilla ehdoillaan, sisäisen palon vuoksi ja renessanssin hengen mukaisesti haluten tietää kaiken, mitä tiedettävissä oli. (Leonardo da Vinci 2024.) On kiehtovaa pohtia, miten Leonardon monialaisuus vaikutti hänen maalaustaiteeseensa ja toisaalta, millaisen persoonan se hänestä muokkasi.  

Monialaisuus avartaa ajattelua

2000-luvun yliopistopolitiikassa tieteidenvälisyys on keskeinen teema. Tieteessä aloja yhdistävä lähestymistapa nähdään tärkeänä siinä missä alan sisäinen ekspertiisi ja erikoistuminen. Tulevaisuustutkija Anita Rubinin mukaan käsitteitä ”monitieteisyys”, ”poikkitieteellisyys” ja ”tieteidenvälisyys” on käytetty jo kauan ilman yksimielisyyttä niiden sisällöstä tai merkityksestä, mutta tarkoituksenmukaista ei olekaan termien liian tarkka rajaaminen vaan kyky nähdä niiden kytkös tieteenalojen kehittymisen prosessiin, jossa on erilaisia vaiheita (Rubin 2024). Tutkimme siis asioita ja ilmiöitä sinänsä ja toisaalta pyrimme näkemään niiden yhteydet ja lainalaisuudet myös laajemmin, muiden tieteenalojen ja lähestymistapojen kautta. 

Monialaisuus puhuttaa myös Taideyliopistossa. Pohdimme, miten taiteen asiantuntijuuden voisi tuoda keskusteluun muiden tutkimusalojen kanssa ja myös, millaista osaamista voisimme taiteen alueelta viedä työelämään. Uskomme taiteen laatuihin ja haluamme viedä osaamistamme kaikkialle: hoiva-alalle, yrityksille, kunnille ja kaupungeille, teknologian ytimeen sekä tulevaisuuden tutkimukseen. 

Taiteen tuomista työelämäkontekstiin on testattu esimerkiksi Avoimen kampuksen Seinäjoen tiimissä. TYVI – Taiteen ja yritystoiminnan välinen yhteistyö uuden liiketoiminnan mahdollistajana -hanke (TYVI 2022) toi luovien alojen osaamista Etelä-Pohjanmaan alueen yrityselämän piiriin. Hankkeen työpajoissa yritykset pohtivat kehittämiskohteitaan ja taiteilijat puolestaan tarjosivat luovan lähestymistavan ratkaisujen löytämiseen (Latva 2022, 25). Taiken (2024) Taiteilijan asiantuntijuuden ja välittäjätoiminnan kehittämisohjelmasta tuotettu TOO – Taide osana organisaatioita on puolestaan vapaamuotoinen, monialainen verkosto, joka käy keskustelua taiteen mahdollisuuksista organisaatioiden kehittämisessä ja materiaalipaketti Taide monialaisessa yhteistyössä – Polkuja yhteistyön rakentumiseen puolestaan avaa tapoja edistää taiteen vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueilla. 
 
Taideyliopisto on myös tehnyt aloitteen monialaiseen yhteistyöhön Sitran ja Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n kanssa. Organisaatioiden yhteinen Tulevaisuusfoorumi pyrkii tarttumaan aikamme visaisiin kysymyksiin – kuten ilmastomuutokseen, eriarvoisuuteen ja maapallon kantokykyyn – tuomalla eri alojen toimijoita yhteen ja etsimällä uusia menetelmiä yhteiskunnallisten ja globaalien haasteiden ratkaisemiseksi. Oleellista on irtautua oman toiminnan tutusta lähipiiristä ja altistua muiden ehkä hyvin vieraallekin ajattelulle: keinoja isojen kysymysten ratkaisemiseen on etsittävä yhdessä muiden kanssa. Tavoitteet eivät ole vaatimattomia eikä niiden kuulukaan olla. 

Taiteidenvälisyys on Taideyliopiston vahvuus

Paitsi monitieteisyydestä, Taideyliopistossa olemme luonnollisesti kiinnostuneita myös taiteidenvälisyydestä. Eri akatemiat tarjoavat kiehtovan maaston taiteidenväliseen keskusteluun, pedagogiikkaan ja itse praksikseen, ja omasta taiteen lähipiiristä poistuminen voi tarjota sekä opiskelijalle että ammattilaiselle paljon uutta. Esimerkiksi Avoimen kampuksen tarjoama Taidealojen yliopistopedagogiikka tuo talon omat asiantuntijat yli genrerajojen yhteen pedagogisten peruskysymysten äärelle (ks. Kauppila & Lehikoinen 2020). Oma kokemukseni tähän opintokokonaisuuteen osallistumisesta noin kymmenen vuotta sitten oli inspiroitunut: olin vaikuttunut siitä, miten ajatustenvaihto nimenomaan eri taiteenalan asiantuntijoiden kanssa piirsi minulle, taidemusiikkipianistille, uudella tavalla oman ajatteluni rajoja. Mieleeni painui etenkin erään kuvataiteilijan kanssa käyty keskustelu käsityötaidon ja tekniikan ja toisaalta ympäröivän yhteiskunnallisen kontekstin merkityksestä taiteenteossa. Kiinnostuin tavasta, jolla kuvataiteilija itsestään selvästi liitti oman taiteentekemisensä yhteiskunnalliseen keskusteluun samalla, kun oma keskeinen, päivittäinen huoleni oli, saanko oktaavit ja muut hankaluudet soitettua hallitusti. Molempiin lähestymistapoihin oli selvä, taiteen genrestä nouseva, perusteltu syynsä. Minun piti toki harjoitella oktaavit, jotta myös tekninen hallinta tukisi taiteellista tulkintaani, mutta samalla kaipasin itselleni avarampaa kontekstia, jossa taiteellisen työni merkitys tulisi esiin. Palaan mielessäni tuohon keskusteluun yhä edelleen. 

Yliopistoissa kaiken toiminnan tulee olla tutkimusperustaista, jotta ala kehittyisi ja toisi esiin parhaan osaamisemme. Taiteellisen tutkimuksen perinteeseen kuuluu lähtökohtaisesti kyseenalaistaminen, ja taiteilijatutkijat tarkastelevatkin kriittisesti usein juuri omaa praksistaan. Tutkimusta voi tietenkin tehdä vain oman genren sisällä, mutta toisen taiteenlajin kohtaaminen avoimin mielin voi olla erittäin tehokas keino poistua omalta mukavuusalueeltaan ja testata omia tekemisen tapoja rohkeasti. Taideyliopiston tohtorikandidaatit etsiytyvät yhä useammin taiteidenvälisiin projekteihin, ja myös peruskoulutuspuolella yliopistomme haluaa tarjota yhä enemmän mahdollisuuksia monitaiteisuuteen. Voisiko toisen taiteenlajin kohtaaminen olla pikemminkin välttämätön kuin satunnainen osa taiteilijan koulutusta?  

Taideyliopisto on koko olemassaolonsa ajan tarjonnut opintoja, joissa eri taiteenalat sekoittuvat. Halukkaille taideopiskelijoille on tarjottu vapaavalintaisia, genrerajat ylittäviä kursseja ja erilaisia projekteja. Mutta resurssien vähetessä ja valinnanmahdollisuuksien kavetessa monitaiteiset opinnot uhkaavat jäädä marginaaliin. Syntyy vaistomainen halu resursoida ensisijaisesti alakohtaiset opinnot, jotta taiteilijat edes valmistuisivat leikkauksista huolimatta. Monitaiteisuus on hienoa, mutta sitä ei kenties koeta aivan välttämättömäksi;  monitaiteinen tekeminen on ylimääristä, luksusta, turhaa? 

Pianistin ja tanssijan tasavertainen kohtaaminen

Juuri ilmestyneessä taiteellisen tutkimuksen Ruukku-julkaisussa (Aavanranta, Lampela & Rantanen 2024) pianisti Elina Akselrud (2024) kuvaa taiteidenvälistä harjoitusprosessiaan venäläissäveltäjä Alexander Skrjabinin soolopianoteosten parissa. Harjoittelu poikkeaa totutusta: Akselrud paitsi työstää pianokappaleita itsenäisesti, myös etsii ja muokkaa tulkintojaan yhdessä tanssija Lea Orožin kanssa. Taiteilijat tulevat yhteiseen harjoitustilaan, Akselrud soittaa ja Orož tekee nykytanssi-improvisaatiota. Välillä he keskustelevat näkemyksistään ja tekevät päätöksiä siitä, miten yhteinen tulkinta parhaiten rakennettaisiin. Tavoite ei ole luoda tanssiteosta Akselrudin valmiin musiikillisen tulkinnan pohjalta tai sen kommentoinniksi vaan neuvotella tulkinnallisista mahdollisuuksista tasavertaisina – taiteilijat tulevat välitilaan (In-Betweenness). Pianisti ottaa vastaan tanssijan ideoita ja on valmis tarvittaessa muuttamaan tulkintaansa niiden vaikutuksesta. Tämä on taidemusiikkikontekstissa radikaalia. 

Kehittämillään menetelmillä Akselrud ja Orož etsivät kohtia, joissa heidän havaintonsa muodosta ja ajasta resonoivat keskenään. Keskeinen, taiteilijoiden itsensä luoma tutkimusmetodi on stimuloitu mieleen palauttaminen (stimulated recall), jossa tutkimuksen aineistoksi tehtiin videotallenteita. Kun jotain teosta oli ensin yhdessä harjoiteltu, taiteilijat keskustelivat: mikä erityinen seikka teki vaikutuksen tai toi esiin halun kehittää sitä edelleen; mikä nimenomaan ei tehnyt vaikutusta; mikä aiheutti kamppailua; miten hahmottuivat jännityksen ja vapautumisen kokemukset; millaisia tuntemuksia harjoittelu nosti esiin, ja niin edelleen. Näiden kysymysten kautta alkoi vähitellen rakentua ymmärrys yhteisen esityksen eleistä, fraseerauksesta sekä rakenteesta.  

Akselrudin ja Orožin yhteistyönä syntynyt esitys olisi voinut olla myös toisenlainen: pianisti olisi harjoitellut teoksen ja tanssija luonut koreografiansa itsenäisesti ilman keskinäistä, suunnitelmallista ajatustenvaihtoa. Tutkimuksellinen asetelma tarjosi prosessiin kuitenkin kiinnostavan pedagogisen lisän, jonka avulla taiteilijat höllensivät omia, genrensisäisen ilmaisun rajojaan.  
 

Kohtaa toinen aina, kun se on mahdollista

 Monitaiteisuuden voi ymmärtää rajoja ylittävän taiteellisen toiminnan vaativimpana muotona: ollaan taide-ekspertiisin ytimessä ja halutaan tehdä yhdessä jotain poikkeavaa – näin on laita esimerkiksi Akselrudin ja Orožin tutkimuksessa. Heidän prosessissaan syntyi jotain sellaista, mitä ei olisi syntynyt ilman molempien taiteilijoiden halua ylittää omat genrerajansa. On selvää, että tämänkaltainen tutkimusasetelma edellyttää paitsi korkeatasoista osaamista ja aikaa, myös riittävän väljän tutkimusyhteisön, joka pystyy tarjoamaan taloudelliset resurssit sekä puitteet kokeilevaan ja uutta etsivään työskentelyyn.  

Tämän lisäksi rajoja ylittävää kohtaamista voi tapahtua myös yksinkertaisemmin. Eri taiteiden edustajat voivat kohdata toisensa muutenkin kuin tekemällä taidetta tai tutkimusta. Mikä tahansa kuplasta irtautuminen on aina kannatettavaa niin ammattilaisille kuin opiskelijoille, ja toisiin kannattaa tutustua etenkin silloin, kun ei neuvotella resursseista tai yliopiston rakenteista vaan ollaan kiinni substanssissa. Yhdessä voidaan opiskella vaikkapa ruotsia, apurahahakemuksen tekemistä, taiteenfilosofiaa tai lähdeviitteiden tekoa. Opettajat ja tutkijat yli taiderajojen voivat kehittää yhdessä esimerkiksi tutkimustaitojen opintoja, sillä samat perusasiat ovat vastassa kaikilla taiteenalasta riippumatta. ”Toiseen” tutustuminen sisältöjen parissa on erilaista kuin vaikkapa yliopiston hallintoelimissä taistelu. Siksi esim. Taideyliopiston opettajien olisi hedelmällistä rakentaa yhteisöämme huomattavasti aktiivisemmin yksikkörajat unohtaen, sisältöjen kautta, yhdessä. Koen ”toisen” eri tavoin, kun kuulen hänen puhuvan intohimonsa ja ekspertiisinsä läpi itselleen arvokkaista sisällöistä – verrattuna siihen, että näkisin hänet vain haluamassa samoja rajallisia resursseja kuin minäkin. 

Taidealan opinnoissa löytyy lukuisia alueita, joita on mahdollista opiskella taiteenrajat ylittävissä suuremmissa ja samalla myös edullisemmissa opiskelijaryhmissä. Näitä alueita etsii Taideyliopistossa Avoin kampus, joka jo tarjoamisensa opetusalueiden (kieli- ja viestintä, pedagogiikka, työelämätaidot, musiikkiteatteri, SAMA/Sound Art -äänitaide) lisäksi etsii yhä uusia. Niiden avulla on mahdollista tutustua leonardolaisittain täysin uusiin ihmisiin, näkökulmiin ja ajattelutapoihin. Yhteinen opetus eheyttää ja tuo yliopistolle merkittäviä säästöjä. Ennen kaikkea yhteinen tekeminen tuo iloa.  

Avoimen kampuksen toiminnan alueet ovat jatkuva oppiminen, yhteinen opetus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus, joita se kehittää sekä itsenäisesti että yhdessä Taideyliopiston akatemioiden ja tutkimusinstituutin kanssa.¹ Avoin kampus on yliopiston yhteinen yksikkö, joka toiminnallaan tukee Taideyliopiston kolmea päätoimijaa eli Kuvataideakatemiaa, Sibelius-Akatemiaa ja Teatterikorkeakoulua. Sen tehtävä on vastata edellä mainituista toiminnan alueista sekä ennen kaikkea tuoda ihmisiä yhteen yli taide- ja akatemiarajojen. 

LÄHTEET 
 

Aavanranta, Otso & Lampela, Anu & Rantanen, Saijaleena 2024. Performing Artistic Research in Music – Performing Music in Artistic Research 2024. Ruukku Vol. 21/2024. Helsinki: Taideyliopisto. 
http://ruukku-journal.fi/fi/issues/21/editorial 

Akselrud, Elina 2024. ‘The TIME, SPACE, and GESTURE in a crossdisciplinary context. Teoksessa Aavanranta et al. 2024.  https://www.researchcatalogue.net/view/1139588/1139589

Kauppila, Heli & Lehikoinen, Kai 2020. Toiminnasta sanoiksi: puheenvuoroja oman työn kehittämisestä taidealojen yliopistopedagogisessa koulutuksessa. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.  Thttps://taju.uniarts.fi/bitstream/handle/10024/7184/Kokos_8_2020.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Latva, Jenni 2022. Teoksessa Latva, Jenni & Rintala, Nanna 2022. Luova tulevaisuus: kokemuksia taiteellisesta asiantuntijuudesta elinkeinoelämässä. Taideyliopiston Seinäjoen yksikkö; Turun yliopiston elintarvikekehityksen Seinäjoen yksikkö. 
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-353-058-4 
 

Leonardo da Vinci. Katsottu 7.11.2024.  https://www.britannica.com/biography/Leonardo-da-Vinci

Rubin, Anita 2024. Monitieteisyys, poikkitieteisyys, tieteidenvälisyys. TOPI – Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. Katsottu 6.11.2024 

TAIKE. Taiteilijan asiantuntijuuden ja välittäjätoiminnan kehittämisohjelma.Katsottu 5.11.2024. https://www.taike.fi/fi/taike-vaikuttaa/ohjelmat-ja-projektit/taiteilijan-asiantuntijuuden-ja-valittajatoiminnan

TYVI 2022. Katsottu 5.11.2024.