Dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen koulutusohjelman päivittyvä sanakirja

11.10.2016 2 Tykkää 0 kommenttia

Koulutusohjelmassa ja tutkintovaatimuksissa käytetty keskeinen sanasto päivittyy tarvittaessa.

Draama

Termillä draama tarkoitetaan länsimaisen teatterin keskeisintä traditiota noin 1500-luvulta nykypäivään asti. Draaman dramaturgia perustuu sekä Aristoteleen Runousoppiin (330-320 eaa) että sen myöhempiin tulkintoihin. Nykykäytännössä draamalla tarkoitetaan useimmiten tekstilähtöistä teatterin lajia, joka on olemassa sekä kirjoitettuina näytelminä että esityksinä, joita näiden näytelmien pohjalta tehdään. Draama ei ole yksi ja yhtenäinen traditio, vaan se sisältää ja jakautuu erilaisiksi lajityypeiksi (kuten komedia tai melodraama), sekä tyylilajeiksi (kuten realistinen tai absurdi draama). Eri aikakausina draamaa on myös ymmärretty eri tavoin. Draamaa on pidetty teatterin synonyyminä. Erityisesti 1900-luvun puolivälin jälkeen sen rinnalle on kuitenkin noussut muita muotoja, joiden kautta teatterin käsite on laajentunut (ks. Draaman jälkeinen teatteri).

Draamanjälkeinen teatteri

Hans-Thies Lehmannin lanseeraama käsite, hänen samannimisestä kirjastaan, joka ilmestyi saksaksi 1999, suomeksi 2009. Lehmannin mukaan teatteri ja draaman voi nähdä kahtena erilaisena ja osin vastakkaisena prinsiippinä. Teatterissa taidemuotona 1960-eteenpäin tapahtuneita muutoksia voi Lehmannin mukaan tarkastella paradigmanmuutoksena, siirtymisenä pois draamalle alisteisesta teatterikäsityksestä, ja teatterin ja esittämisen irtautumisena draaman logiikasta. Draamanjälkeisyys ei ole tietty yksi tyylisuunta, genre tai lajityyppi, vaan joukko hyvin erilaisia ilmiöitä, joita yhdistävät jotkut perheyhtäläisyydet. Draamanjälkeisyydelle tyypillistä on ollut esimerkiksi tekstin muuttuva asema esityksen kokonaisuudessa, esityksen itseisarvoisuuden korostuminen, luopuminen fiktiivisistä henkilöhahmoista ja fiktiivisen mailman esittämisestä, osittain tai kokonaan. Visuaalista teatteria, kestoon perustuvia esityksiä, erilaisia dokumentaarisen teatterin muotoja, osallistavia esityksiä voi pitää esimerkkeinä draamanjälkeisestä teatterista.

Dramatisointi

Kun alkujaan muuta genreä, esimerkiksi runoutta tai proosaa oleva materiaali järjestetään draamaksi tai esitykseksi, puhutaan materiaalin dramatisoinnista. Usein esimerkiksi romaaneja dramatisoidaan elokuvakäsikirjoituksiksi tai näytelmiksi. Kun valmista draamatekstiä (esimerkiksi ajallisesti vanhaa tekstiä) toimitetaan uutta esittämistä varten, puhutaan usein sovittamisesta.

Dramaturgi

Termi on syntynyt osana saksalaista teatteriperinnettä ja sitä käytetään tarkoittamaan eri asioita riippuen kulttuurikontekstista ja –perinteestä. Termiä voidaan pitää rajatummin ammattinimikkeenä henkilölle, joka tekee erilaisia dramaturgintöitä, tai väljempänä tekijäidentiteettinä, josta käsin tekijä voi toimia laajasti, erilaisissa rooleissa, koko esittävän taiteen kentällä.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan dramaturgi on “teatterin kirjallinen asiantuntija, näytelmätekstien muokkaaja“. Perinteisesti dramaturgin työnkuvaan on kuulunut myös romaanidramatisointien ja näytelmäsovitusten tekeminen. Nykyään muutkin esityksen osa-alueet (kuin vain teksti) ja niiden keskinäiset suhteet kuuluvat dramaturgintyön alaan.

Dramaturgien pysyvät työpaikat Suomessa ovat vähentyneet, mutta toisaalta dramaturgintyö ja mielenkiinto sitä kohtaan ovat lisääntyneet.

Suomalaisessa kontekstissa dramaturgin ammattikuva on pitkälti kehittynyt suhteessa siihen, mitä Teatterikorkeakoulun dramaturgian koulutusohjelmassa opetetaan.

Dramaturgia

Draamallisen toiminnan arkkitehtuuri, esteettinen logiikka, jonka mukaisesti esityksen osatekijät on järjestetty tilaan, aikaan ja suhteeseen yleisönsä kanssa.

Termiä dramaturgia käytetään ja on käytetty teatterihistorian aikana tarkoittamaan useita eri asioita. Termi on laajentunut draaman sommittelusta ja näytelmän kirjoittamisen poetiikasta tarkoittamaan “minkä tahansa materiaalin järjestämistä esitykseksi”  (Hotinen) ja jonkin kokonaisuuden eri osatekijöitä koossa pitävää periaatetta.

Käsitteen etymologia voidaan johtaa antiikin kreikasta, sitä on nykyisessä merkityksessä ryhdytty käyttämään 1700-luvulla Saksassa, Gotthold Ephraim Lessing: Hamburgische Dramaturgie (1767-69). Tämä teos koostui alunperin Hampurin kansallisteatterin esitysten viikottaisista arvioista ja pohdinnoista draamasta. Lessingin toiminnassa voi nähdä monia dramaturgiaan ja dramaturgintyöhön sittemmin keskeisesti liitettyjä asioita: ajatuksen näytelmien kontekstisidonnaisuudesta ja vallitseviin oloihin sovittamisen tarpeesta, tekstin ja esityksen suhteen erittelyn, esityksen vastaanoton pohtimisen ja “fasilitoinnin”, teatterin kriittisen pohdinnan.

Nykyisin käsitteen dramaturgia käyttö on laajentunut draaman ja esityksen ulkopuolelle. Tällöin dramaturgia on taito hahmottaa toiminnallinen kaari eri taiteissa, tai yleensä missä tahansa tapahtumisessa.

Termin dramaturgia voi ymmärtää neljällä eri tasolla:

1. Tiedon- ja taiteenalana
2. Dramaturgintyö, dramaturgin toiminta, jolloin dramaturgialla tarkoitetaan sitä mitä dramaturgi tekee. 
3. Voidaan puhua myös jonkin yksittäisen teoksen tai tapahtuman dramaturgiasta, (kuten  Casablancan dramaturgia, Hamletin dramaturgia, uutislähetyksen dramaturgia). Silloin tarkoitetaan logiikkaa jolla kyseinen kokonaisuus on rakentuu ja jäsentyy, juuri tuolle teokselle tai tapatumalle ominaista rakennetta.
4. Dramaturgia näkökulmana, tarkastelun tapana, josta käsin voi katsella mitä tahansa ilmiötä (esimerkiksi sieniretken dramaturgia tai juhlat). Tuolloin tarkastellaan yleensä tapahtuman ajallisuutta ja sitä miten tapahtuma rakentuu, missä järjestyksessä asiat seuraavat toisiaan.  

Dramaturgian voi katsoa muuttuneen draaman poetiikasta, “draaman lakien” ja sääntöjen pohdinnasta kohti yhä suurempaa tilannesidonnaisuutta, sekä kokonaisdramaturgisen idean hahmottamisen sijasta kohti “dramaturgisten valintojen” käsitystä.

Dramaturgian koulutusohjelma

Dramaturgeja on koulutettu Suomessa 1950-luvulta lähtien, aluksi Teatterikoulun korkeakouluosastolla. Dramaturgian koulutusohjelmalla on ollut Teatterikorkeakoulussa on professuuri vuodesta 1992 alkaen. Koulutusohjelmalla on laaja profiili, jossa opiskellaan muun muassa näytelmän kirjoittamista, dramaturgintyötä, esityksen dramaturgiaa sekä käsikirjoittamista muille välineille. Kansainvälisesti dramaturgian koulutusohjelmat ja maisteriohjelmat ovat usein teoreettisempia kuin Suomessa ja profiloituneet yleensä voimakkaammin nimenomaan dramaturgintyöhön, TeaKin ohjelmassa taas näytelmänkirjoittaminen on perinteisesti ollut keskeinen osa opintoja. TeaKin dramaturgian koulutusohjelmassa on opiskelijoita tällä hetkellä (lukuvuosi 2016-2017) 23, täysiaikaista opetushenkilökuntaa kaksi (professori ja lehtori), osa-aikaisia lehtoreita kaksi.

Dramaturgintyö

Termillä tarkoitetaan sitä, mitä dramaturgi konkreettisesti tekee. Termin ala voidaan jakaa esimerkiksi lukevan dramaturgin työhön, produktio- tai esitysdramaturgiaan, ohjelmistodramaturgiaan (tarkoittaen ohjelmiston suunnittelua esim. teatterissa, tv-kanavalla tai festivaalilla). Dramaturgintyötä, siis teoksen dramaturgiaa, voi luoda yksilö tai ryhmä.

Lukeva dramaturgi lukee, analysoi ja arvioi näytelmiä tai käsikirjoituksia. Lukemisen tarkoituksena on kehittää tekstiä eteenpäin joko antamalla kirjailijalle palautetta tai keskustelemalla hänen kanssaan, tai arvioida tekstin sopivuutta käsillä olevaan käyttötarkoitukseen, kuten teatterin ohjelmistoon. Lukevan dramaturgin työtä tehdään paitsi teattereissa, myös elokuvan, television ja radion alalla.

Produktiodramaturgi seuraa esityksen suunnittelu- ja harjoitusprosessia ja kommentoi tekeillä olevaa työtä ja sen mahdollisia suuntia eri työvaiheissa. Produktiodramaturgin rooli mielletään useimmiten ”konsultoivaksi”, koska produktiodramaturgi ei ole jatkuvasti läsnä harjoituksissa; produktiodramaturgin tehtävä on auttaa työryhmää löytämään esityksen sisäinen logiikka, ei niinkään vaikuttaa siihen itse. Produktiodramaturgi voi työskennellä teatterin, tanssin tai esitystaiteen alueilla, tai niiden välillä.

Esitysdramaturgi työskentelee täysivaltaisena osana taiteellista työryhmää. Hän hahmottaa ja luo esityksen dramaturgiaa, so. sen eri elementtien välisiä suhteita, työryhmän sisältä käsin. Esitysdramaturgi voi työskennellä teatterin, tanssin tai esitystaiteen alueilla, tai niiden välillä. Esitysdramaturgi –sana korostaa myös sitä, että dramaturgisessa työssä pon kyse esityksen kaikkien elementtien, ei vain tekstin käsittelemisestä.

Ohjelmistonsuunnittelija, tai kuraattori suunnittelee ja toteuttaa jonkin taiteellisen instituution, kuten teatterin tai festivaalin, ohjelmiston, joko yhteistyössä taiteellisen johtajan kanssa, tai taiteellisena johtajana.

Esittävä taide

Englannin performing arts. Esittävillä taiteilla tarkoitetaan teatteria, tanssia, sirkusta, esitystaidetta. 

Esityksellinen käänne

(Englannin performative turn). Termillä tarkoitetaan esityksen käsitteen ja esittämisen nousua kulttuuriseen keskiöön. Tämä nousu tapahtui monilla eri taiteenaloilla ja tutkimuksessa 1960-luvulta lähtien. Dramaturgiassa esityksellinen käänne näkyy käytännössä siten, että keskitytään yhä enemmän esitystilanteeseen (näytelmä)tekstin rinnalla tai sen sijasta, tai näytelmätekstin lähtökohtana.

Esitys

Termillä on asiayhteydestä riippuen useita merkityksiä. Esitys voi tarkoittaa 1) selostusta, kuvausta, 2) (laki)ehdotusta tai 3) taiteellista tulkintaa, näytöstä. Usein ajatellaan, että yhdessä jaettu aika ja paikka, se, että (taiteellinen) esitys on suunniteltu kerralla alusta loppuun koettavaksi tekijän tai tekijöiden päättämässä ajallisessa rakenteessa, tekee esityksestä esityksen, (toisin kuin taidemuodot, joissa katsoja itse hallinnoi kokemusta ja sen etenemistä (vrt. taulu, kirja.) Teatterin lisäksi myös tanssi ja musiikki toteutuvat esityksinä.

Esitysdramaturgia, esitysdramaturgi

Termiä käytetään osittain päällekkäisesti produktiodramaturgia- ja produktiodramaturgi-termien kanssa. Termiä esitysdramaturgia käytetään usein silloin, kun halutaan korostaa, että dramaturgia ei rajoitu vain tekstin dramaturgiaan, kun halutaan korostaa esityksen muitakin osa-alueita (esim. valo, ääni, puvut, tila) ja/tai dramaturgisen työskentelyn prosessuaalisuutta.

Esityskäsikirjoitus

Termillä tarkoitetaan jonkin tietyn esityksen konkreettista ylöskirjausta.  Esityskäsikirjoitus liittyy yleensä juuri yhteen yksittäiseen esitykseen, kun taas näytelmää ajatellaan voitavan esittää monta kertaa, monilla eri näyttämöillä.

Esityskäsikirjoitus voi syntyä prosessissa, jolloin se on jälkikäteinen kirjaus tehdystä esityksestä, tai ennen esitystä, jolloin se on esityksen etukäteissuunnitelma, tai samanaikaisesti esityksen prosessin kanssa.

Esityskäsikirjoitus ei välttämättä koostu vain esityksen tekstimateriaalista, vaan voi sisältää muun muassa kuvauksia näyttämökuvista, ohjeita, esityksen äänellisen materiaalin, videomateriaalin kuvailua, näyttämötoiminnan kuvaamista, jne.

Esitystaide

Engl live art, 1990-luvulta kehittynyt performanssin ja teatterin välimaastoon sijoittuva, kehittyvä taiteenala.  Suomalaisia esitystaidetta edustavia ryhmiä esimerkiksi Todellisuuden tutkimuskeskus, Toisissa tiloissa, Esitystaiteen seura.

Esitystutkimus, Perfomance Studies, performance research.

(Englannin performance studies.) Termillä tarkoitetaan 1990- luvulta lähtien kehittynyttä, monitieteistä tutkimusalaa, jossa tutkitaan esityksiä monilla eri elämänalueilla. Esitystutkimus lainaa metodologiaa ja lähestymistapoja mm. antropologiasta ja teatterin tutkimuksesta.

Esitystutkimus voidaan nähdä kulttuurintutkimuksen eräänä osa-alueena, tai teatterintutkimuksen laajentumana. Esitystutkimusta ovat kehittänyt mm. Richard Schechner. Termiä Performance research käytetään enemmän brittiläisessä kontekstissa, ja sitä käytetään usein väljemmin, niin että se voi viitata myös esityksellä tutkimiseen. 

Kirjoittaminen

Termillä tarkoitetaan: asettaa johonkin tiettyyn yhteyteen joko kirjaimia, numeroita tai muuta kirjoitusta, joko jaksoina tai varsinaisina sanoina. Toisin sanoen: saattaa kieltä luettavaan muotoon, esittää ajatuksia ja merkityksiä kirjallisesti. Tai vielä: ilmaista jotakin kirjain- tai muina merkkeinä, eli tehdä tekstiä esimerkiksi lukemista tai esittämistä varten.

Kompositio

Termi kompositio on monikäyttöinen ja –tulkintainen, sitä käytetään tarkoittamaan useita eri asioita. Kenties tyypillisimmin termi mielletään musiikkitermiksi, jolloin sillä tarkoitetaan sävellystä (vrt. engl. composer = säveltäjä). Mutta termillä voidaan tarkoittaa myös minkä tahansa muun taidelajin teoksen rakennetta, koostumusta tai taiteellista sommittelua. (Kielitoimiston SK)

Yleisesti kompositio tarkoittaa kokonaisuutta ja/tai sen muodostamista, taideteoksen järjestämistä siten, että se muodostaa ehjän kokonaisuuden. Komposition kanssa käytetään synonyymisesti sommittelua. Samoin kuin kompositio, sommittelu tarkoittaa taideteoksen kokonaisrakennetta, sitä kuinka esimerkiksi muodot ja värit on ryhmitelty tietyssä teoksessa. Jos kompositio viittaa tyypillisesti sävellykseen, niin sommittelua käytetään kenties tyypillisimmin kuvataiteen yhteydessä.

Teatteriesityksen ja näytelmän kohdalla kompositiolla tarkoitetaan tapaa, jolla esitys tai näytelmä on tehty. Silloin termiä käytetään rakenteen synonyyminä, jos kohta termejä rakenne ja kompositio käytetään usein leimallisesti erityyppisten esitysten ja näytelmien kohdalla. Kompositio voidaan hahmottaa dynaamisena, ja muuttuvana, siinä missä rakenne ymmärretään kiinteämmäksi, pysyvämmäksi. Konnotaatioittensa vuoksi termit rakenne ja kompositio sopivatkin erityyppisistä teoksista puhuttaessa. Jotakin muuta kuin päähenkilövetoista juonidraamaa saatetaan esimerkiksi pitää ”sävellyksellisenä”.

Konteksti

Tarkasti rajattuna kontekstilla tarkoitetaan teksti- tai lauseyhteyttä, so. jonkin sanan tai lauseen välitöntä ympäristöä, sitä mitä on sitä ennen ja sen jälkeen. Laajemmin konteksti tarkoittaa jonkin sanan, lauseen tai muun merkin tai ilmaisun kielellistä, ajallista, maantieteellistä ja kulttuurista ympäristöä, joka auttaa asian ymmärtämistä.

Kyky ymmärtää lauseen tai muun ilmaisun konteksti, siis kontekstin taju, on olennainen siinä, että vastaanottaja ymmärtää lukemansa, kuulemansa tai näkemänsä. Esimerkiksi kaikki esitykset tehdään ja vastaanotetaan tietyssä annetussa ja oletettavasti jaetussa kontekstissa, jonka tunteminen helpottaa tai on suorastaan edellytys esityksen ymmärtämiselle.

Kun jokin asia irrotetaan kontekstistaan, sen merkitys muuttuu. Uudessa asiayhteydessä sama lause voi tarkoittaa täysin muuta, kuin alkuperäisessä kontekstissaan. Esimerkiksi, jos poliitikko twiittaa aamukahvinsa olleen erityisen hyvää tänään, kyse on mitä luultavimmin harmittomasta viestistä sosiaalisessa mediassa. Mutta jos kyseinen twiitti liitetään jossakin toisessa mediassa saman aamun katastrofiuutiseen, poliitikon aamukahvinautinto saadaan näyttämään poliittisesti täysin epäkorrektilta.

Dramaturgian, taiteenalana ja ammatillisena käytäntönä, voi ajatella olevan tiiviissä sidoksessa kontekstin käsitteeseen: dramaturgiassa on kyse tekstin tai esityksen suhteesta ympäristöönsä, ja modernin dramaturgian alku (G. E. Lessing ja Hampurin dramaturgia) liittyykin juuri siihen, että näytelmätekstien ja esitysten ajateltiin vaativan jonkunlaista sovittamista, kontekstualisointia, suhteessa kulloisinkiin oloihin.

Koreografia

Termillä tarkoitetaan tyypillisimmin niin sanotun taidetanssin suunnittelua ja ohjausta, mutta myös näitten konkreettista toteutusta. (Kielitoimisto)

Esittävän taiteen lajista riippumatta (mm. puheteatteri, ooppera, tanssi) kaikella esittävällä toiminnalla on koreografinen puolensa. Jokaista esiintyjän liikettä, elettä, tapaa liikkua, suhdetta toisiin esiintyjiin jne. voidaan tarkastella koreografian näkökulmasta. Koreografiassa on kyse myös sekä yksittäisen esiintyjän, että koko teoksen rytmistä. (Pavis)

Käsikirjoitus

Termillä tarkoitetaan tekstiä, joka on laadittu ja tarkoitettu esimerkiksi teatteriesityksen, elokuvan, televisio-ohjelman tai –sarjan, pelin, rituaalin tai tapahtuman tai muun sellaisen toteuttamisen pohjaksi joko tekijää itseään tai työryhmää varten. Esimerkiksi näytelmäkäsikirjoitus voi sisältää dialogia ja parenteeseja eli näyttämöohjeita.

Käsikirjoituksella voidaan tarkoittaa myös suoraan yleisölle julkaistavaksi ja luettavaksi tarkoitettua tekstiä kuten artikkeli, blogi- tai tai romaanikäsikirjoitusta, tai esimerkiksi historiallista vain yhtenä tai muutamina kappaleina säilynyttä tekstiä.

Lajityyppi/genre (ks. myös tyylilaji)

Lajityyppi on tätä nykyä vaikeasti määriteltävä ja rajattava termi. Yksinkertaisesti lajityyppi tarkoittaa kirjallisuuden tai muun taiteen lajia, eli genreä. Termiä käytetään myös rinnakkain tyylilajin (ks. tyylilaji) kanssa, vaikka tarkasti ottaen lajityyppi koskee teoksen (yleistä) lajia, kun taas tyylilaji teoksen (erityistä) ilmaisua (tyyliä). (mukaillen Kielitoimisto)

Kirjallisuuden genret on perinteisesti jaettu kolmeen lajityyppiin, lyriikkaan, proosaan ja draamaan. Niiden rinnalla on tapana erotella kunkin lajityypin alalajeja, esimerkiksi dekkari, tieteisfiktio tai romanttinen viihdekirjallisuus. Näytelmien kohdalla on perinteisesti tehty myös jaottelu komedioihin ja tragedioihin.

(Wiki)

Nykyisin puhtaat lajityypit toteutuvat harvoin. Lajityypissä (genressä) ei ole enää niinkään kyse tarkasta ja johdonmukaisesta luokittelusta kuin avaimesta siihen, kuinka jokin näytelmä on ymmärrettävissä suhteessa eri genreihin, so. missä määrin se noudattaa niitä ja/tai samalla uudelleen kirjoittaa niitä. Jokainen näytelmä on nykykatsannossa sekä lajityyppinsä toteutuma että mahdollisesti poikkeus siitä. Näytelmän erityisyyttä ja arvoa tarkastellaan ei niinkään kuinka hyvin se toteuttaa lajityyppinsä annetut normit, vaan kuinka se sekä toteuttaa että irtautuu lajityypistään. (Pavis)

Prosessidramaturgia

Prosessidramaturgia tai prosessuaalinen dramaturgia. Sana korostaa taiteellisessa (harjoitus)prosessissa tapahtuvaa dramaturgista työstämistä, teoksen dramaturgian synnyttämistä, vastakohtana perinteiselle produktiodramaturgialle jossa etukäteinen dramaturginen idea sanelee teoksen keskeiset periaatteet.

Lattiatyöskentely

Termillä tarkoitetaan työpajamaista työskentelyä, jossa opiskelu tapahtuu työskentelemällä näyttämöharjoituksissa, siis käytännön kokeiluilla, ei niinkään lukemalla tai luentoja seuraamalla. TeaKin dramaturgian opiskelussa suuri osa opinnoista koostuu tai koostuu osittain tällaisesta lattiatyöskentelystä.

Näytelmä

Termillä tarkoitetaan esimerkiksi puheen, äänen ja visuaalisen ilmaisun avulla esitettäväksi tarkoitettua kirjallista tekstiä, teosta, jonka perinteisesti on katsottu kuvaavan toimivia henkilöitä. Vastaavaa kirjallisuuden lajia kutsutaan draamaksi, ja se sisältää näytelmä- eli draamakirjallisuutta. Näytelmä on terminä hieman laajempi, koska se ei pidä sisällään sidosta draamaan ja toimiviin henkilöihin, vaan näytelmä voi olla minkä muotoinen teksti tahansa, joka on tarkoitettu teatterissa esitettäväksi.

Ohjaava opetus

Termillä tarkoitetaan opetusta, jossa opettaja pyrkii vuorovaikutuksessa opiskelijan kanssa opastamaan opiskelijaa tämän pyrkimysten arvioinnissa, tutkimisessa ja saavuttamisessa. Ohjaava opetus voi tapahtua eri tavoin, esimerkiksi käytännön suuntaa näyttäen tai teoreettisesti opastamalla. Ohjaavassa opetuksessa opiskelija saa lainaan opettajan kokemusta, taitoa ja tietoa. Opiskelijia pyrkii saamansa palautteen avulla muodostamaan käsityksen työstään ja siitä, mitä hänen täytyy omasta näkökulmastaan katsoen vielä tehdä.

Ohjaus

Ohjaukseen eli ohjaajantyöhön ymmärretään kuuluvaksi sekä esteettinen että organisatorinen vastuu esityksestä. Ohjaaja, nykyisenkaltaisena itsenäisenä taiteellisena ammattina, sai alkunsa 1800-luvun alkupuolella naturalismin ja myöhemmin kokonaistaideteoksen idean myötä.

Dramaturgian opiskelijat opiskelevat ohjausta vähintään 6 op.

Score

Termin suomenkielisiä vastineita ovat muun muassa toiminta- ja tapahtumakäsikirjoitus.

Tavallisimmin termiä käytetään tanssin parissa. Silloin sillä tarkoitetaan koreografisia muistiinpanoja tai ohjeita, jotka voivat koostua esimerkiksi kirjoitetusta tekstistä, esiintyjän reittikartasta ja esitystilan käyttöä selventämistä kaavakuvista.

Alun perin termillä tarkoitettiin lyhyttä esityskäsikirjoitusta, joka koostui tyypillisimmin muutamasta toimintaohjeesta puhuttavan tekstin sijaan. Termin tämänkaltainen käyttö sai alkunsa kuvataiteen Fluxus-liikkeen parissa. Toisin kuin ”happeningit”, tapahtumakäsikirjoitukset (event score) olivat lyhyitä ja yksinkertaisia ohjeita jonkin tietyn teon tai toiminnan toteuttamiseksi. Yksinkertaisuudellaan ja helppoudellaan scoret asettuivat sekä akateemista korkeakulttuuria että kaupallista musiikkia vastaan. Keskeistä oli se, että kuka tahansa pystyi scoren avulla toteuttamaan/tekemään kyseisen taideteoksen. (Wikipedia)

Taide

Sanalla taide viitataan yleisellä tasolla sekä luovaan toimintaan että luovan toiminnan tuloksiin. Taide tarkoittaa kaikkia niitä toimintoja, tapahtumia ja teoksia, joilla taiteilija pyrkii vaikuttamaan vastaanottajan tunteisiin ja/tai ajatteluun subjektiivisella tasolla. Taide näin ajatellen on siis paitsi ilmaisun, viestinnän ja kannanoton, myös mielihyvän tuottamisen väline. Taiteen merkityksellisyys perustuukin tyypillisesti sen tapaan käsitellä ja esiintuoda asioita aistipohjaisesti ja elämyksellisesti.

Taiteen teorian keskeinen käsite on mimesis, joka tarkoittaa luonnon tai todellisuuden jäljittelyä ja esittämistä taiteen keinoin. Jäljittelytavan perusteella taiteet voidaan jakaa esittäviin ja ei-esittäviin. Esittävät taiteet, kuten teatteri ja tanssi, esitetään ajallisessa jatkumossa ja esitys suunnitellaan siten, että yleisön oletetaan seuraavan esitystä alusta loppuun. Ei-esittävät taiteet, kuten arkkitehtuuri, maalaustaide ja kirjallisuus, eivät perustu aikaan sidottuihin esityksiin, vaan vastaanottaja päättää itse vastaanottotilanteen ajankohdan ja keston. (Wikipedia)

Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti vastaanottajan omaksumasta taidekäsityksestä. Taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita.

Sanaa taide käytetään arkipuheessa myös taidosta ja sitä vaativasta työstä. Voidaan sanoa, että joku on kehittänyt esimerkiksi ruoanlaiton tai matonkutomisen taiteeksi. (Kielitoimiston sk)

Taidelaji

Taide yleisesti jakautuu ilmaisuvälineen ja/tai –keinojen mukaisesti tarkempiin alalajeihin, eli taidelajeihin. Tällaisia taidelajeja ovat muun muassa kirjallisuus, tanssi, teatteri, performanssi, elokuva, musiikki ja kuvataide.

Taiteellinen projekti

Dramaturgian koulutusohjelmassa opinnoista osa tapahtuu taiteellisina projekteina, joita tehdään yhdessä toisten koulutusohjelmien opiskelijoiden kanssa. Niiden rajaukset, kokoluokka ja itsenäisyyden aste vaihtelevat. Dramaturgiopiskelijan taiteellisia projekteja voivat olla näytelmät, erilaiset esitykset tai esitystapahtumat tai käsikirjoitukset. 

Teksti

Termillä tarkoitetaan kirjoitettuja tai painettuja sanoja ja/tai merkkejä, sekä niihin liittyviä välimerkkejä kokonaisuutena, toisin sanoen, kirjoitusta. Teksti on useasta virkkeestä tai muusta yksiköstä koostuva puhutun tai kirjoitetun kielen jakso (esim. keskustelu, näytelmä), joka muodostaa merkityksen kannalta kokonaisuuden.

Tanssidramaturgia

Sana viittaa 1980-luvulta alkaen, erityisesti Keski-Euroopassa syntyneeseen työtapaan, jossa dramaturgi työskentelee koreografin läheisenä työparina teoksessa. Tanssidramaturgian kehittäjiä mm.  Marianne van Kerkhoven.

Traditio

Termillä tarkoitetaan muun muassa seuraavia asioita: perinne, peritty, usein noudatettu tapa, käytänne tai tieto, perimä- tai perinnäistapa.

Tuotantodramaturgia eli produktiodramaturgia. Tuotantodramaturgi tai produktiodramaturgi.

Termillä tarkoitetaan dramaturgin työtä yksittäisen teoksen tekemisen prosessissa. Kyse voi olla näyttämöteoksesta, elokuvasta, kuunnelmasta tai jostakin muusta taiteellisesta prosessista. Dramaturgin työnkuva vaihtelee suuresti tapauksesta toiseen, mutta esim. esitystä tehtäessä työnkuvaan voi kuulua mm. tekstimateriaalin tuottamista ja/tai kokoamista, harjoitusten seuraamista ja kommentoimista, sekä – yleisellä tasolla – esityksen suuntaamista haluttuun suuntaan.

Toisinaan produktiodramaturgi myös tekee yleisötyötä, esimerkiksi kirjoittamalla tekstin käsiohjelmaan. Teattereissa toimivien dramaturgien työhön kuuluu yleensä myös jonkin verran tuotantodramaturgina toimimista. Tuotantodramaturgian nousu liittyy erityisesti Bertolt Brechtiin ja Berliner Ensemblessa syntyneeseen tuotantomalliin, jossa esitystä kehiteltiin synnyttämällä työryhmässä keskustellen dramaturginen konsepti, jonka varaan esitys rakentui.

Nyttemmin dramaturgin työssä korostuu usein prosessin aistiminen ja tuotetusta materiaalista keskustelu, keskeneräisten asioiden sanallistaminen, ei niinkään etukäteen päätetyn dramaturgisen konseptin seuraaminen.

Tyylilaji (ks. lajityyppi/genre)

Tyylilajia käytetään tarkoittamaan useita eri asioita. Termin monikäyttöisyyttä ja –tulkintaisuutta kuvastaa hyvin esimerkiksi Wikipediasta löytyvä määritelmä: tyylilaji, eli lajityyppi, eli genre, eli tyylisuunta.

Yleisesti tyylilajilla tarkoitetaan jonkin taiteilijan, tietyn ajan, koulukunnan tms. omaleimaista ilmaisu- tai esitystapaa. (Kielitoimiston SK) Esimerkiksi maalaustaiteen tyylilajeja ovat muun muassa naturalismi, impressionismi ja kubismi. Musiikin tyylilaji määräytyy yleensä ensisijaisesti musiikin tyylin mukaan, mutta lajittelu perustuu usein myös alueeseen, aikakauteen, käytettyyn soitinkokoonpakoon, musiikin käyttötarkoitukseen tai näiden yhdistelmiin. Musiikki voidaan jakaa myös karkeasti taidemusiikkiin, populaarimusiikkiin ja kansanmusiikkiin. Elokuvan kohdalla tyylilaji- l. genremääritelmiä käytetään erityisesti tuotannon, rahoituksen ja markkinoinnin yhteydessä. Elokuvan tyylilajeja l. genrejä ovat esimerkiksi kauhu, trilleri, toimintaelokuva, komedia ja draama, miksei myös taide-elokuva.

Lähteet:

• Carlson, Marvin: Esitys ja teatteri, (Like 2006)
• Heinonen, Timo: Draamallisen teatterin jälkinäytös?, esipuhe teokseen Draaman jälkeinen teatteri (Like 2009)
• Heinonen Timo, Kivimäki Arto, Korhonen Kalle, Korhonen Tua, Reitala Heta ja Aristoteles: Aristoteleen Runousoppi – Opas aloittelijoille ja edistyneille, Teos 2012
• Hotinen, Juha-Pekka: Tekstuaalista häirintää (Like 2002)
• Kielitoimiston sanakirja, http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80
• Lehmann, Hans-Thies: Draaman jälkeinen teatteri, (Like 2009)
• New Dramaturgy. International Perspective on Theory and Practice (toim. Trencsenyi, Katalin ja Cochrane, Bernadette), (Bloomsbury and Methuen, 2015)
• Pavis, Patrice: Dictionary of the theatre (University of Toronto Press 1998)
• Performance Research, vol. 2006, n:o 3
• Suomen kielen perussanakirja I-III (Edita 1996)
• The Routledge Companion to Dramaturgy, (toim. Magda Romanska), (Routledge 2015 )
• Tieteen termipankki, www.tieteentermipankki.fi
• Turner, Cathy & Behrndt, Synne: Dramaturgy and Performance, (Palgrave MacMillan 2008)
• Wikipedia