Epämääräisistä häilähdyksistä kohti tarkentuneita lauseita

20.11.2020 0 Tykkää 0 kommenttia Karoliina Pirkkanen

”Historiantutkimus rohkaisee meitä tarkastelemaan itsestään selvinä pitämiämme käytäntöjä, rakenteita ja asenteita”, toteaa tohtorikoulutettava Johanna Talasniemi.

Aluksi syttyi kiinnostus aiheeseen. Löytyi aineistoa. Heräsi kiinnostus syventyä aiheeseen jatko-opintojen muodossa. Seurasi valmistuminen musiikin tohtoriksi? Näinkö voisin muutamalla tiiviillä virkkeellä kuvata jatko-opiskelijan taivaltani, joka on todellisuudessa kestänyt vuosia, sisältänyt nousuja ja laskuja, on ajoittain pysähtynyt lähes täysin ja on edelleen kesken? Selvää kuitenkin on, että koko ajan, enemmän tai vähemmän tietoisesti, motiivina on ollut halu oppia uutta ja syventyä uusiin maailmoihin.

Kiinnostuin sopraano Aulikki Rautawaarasta (1906–1990) freelance-laulajavuosinani. Useammin kuin kerran kävi nimittäin niin, että minua innostava laulu oli hänelle omistettu. Muistelin laulajattaren mainetta Sibelius-tulkitsijana, mutta juuri muuta en hänestä tiennyt. Jo ensimmäisten selvittelyjen myötä paljastui, että kyseessä oli mielenkiintoinen laulajan ura ja kiinnostava elämäntarina. Kyselyjen kautta löysin haastateltavia ja pääsin aineistojen jäljille. Syntyi henkilökuva radioon ja Taite-oopperaseurueen toteuttama musiikkiteatteriesitys.

Kun aineiston kerääminen oli näin jo alkanut, virisi kiinnostukseni jatko-opintoihin. Jatko-opintoprojektin muotoutuminen uskottavaksi tutkimussuunnitelmaksi kesti kohdallani kuitenkin monta vuotta. En aluksi hahmottanut itseäni tutkijana tiedemaailmassa, ja yritin valaa projektia muotteihin, joihin se ei sopinut. Vähitellen aloin uskoa, että ehkä minusta voisikin olla tieteen tekijäksi. Vaikka olin jo musiikkikasvattajan opintojeni kanditutkielmasta alkaen innostunut arkistotutkimuksesta, opinnoista oli aikaa, tutkimusmaailma oli muuttunut ja nyt oli kysymys korkeimman tason opinnoista. Oma ammatillinen elämä oli suuntautunut enemmän nuottien kuin tutkimuskirjallisuuden tulkitsemiseen. Oli siis perehdyttävä nykyisiin tutkimussuuntauksiin ja pyrittävä löytää omalle työlle luonteva tutkimusasetelma. Tämä matka taitaa olla edelleen käynnissä.  

Työn ohessa opiskellessa oli palkitsevaa suunnata ajatukset välillä aivan toisaalle, haastaa itseä kirjoittamaan opintoihin liittyviä tekstejä, perehtyä tutkimusperinteisiin ja yrittää ymmärtää, mistä tutkimisessa esimerkiksi voisi olla kysymys. Jonakin lukuvuonna opinnot eivät juuri edenneet, kun työtehtävät Metropolia Ammattikorkeakoulussa imaisivat kapasiteetin. Toisinaan ihmettelin, mihin kaikkeen työn ja yksityiselämän rinnalla kykenin. Julkaistavaksi mahdollisen tieteellisen tekstin tuottaminen muun palkkatyön ohella näyttäytyi kuitenkin hankalalta. Tuli tarve päästä keskittymään tutkimukseen ja mahdollisuus jäädä opintovapaalle. Tällä hetkellä työskentelen tohtorikoulutettavana ja olen onnellinen mahdollisuudesta paneutua tutkimukseen pitkäjänteisesti.

Tohtoriopinnot ovat tarjonneet tavoitteellisen väylän oppimiseen, syventymiseen ja keskittymiseen. Tutkijan toimieni nautinnollisin puoli on penkoa historiallisia aineistoja. Hurmaannun löytäessäni uutta tietoa menneisyydestä ja sen toimijoista. Hairahdun välillä ihastumaan myös aineistoon, joka ei varsinaisesti kuulu tutkimusprojektiini. Onneksi tällaiset syrjähypyiksi kutsumani vaiheet ovat ainakin toistaiseksi olleet melko lyhyitä. Ohjaaja ja muu tutkimusyhteisö auttavat palaamaan kaidalle tielle. Kun ensihurmio on ohi, on syytä ottaa muutama askel taaksepäin ja tarkastella asiaa analyyttisemmin.

Henkilöhistoriallisessa tutkimuksessa pyrin hahmottamaan tutkimuskohteeni näkökulman. Kysymys on myötäelämisestä, joka omassa tutkimisen tavassani laventuu kirjallisten aineistojen lukemisen lisäksi myös laulamalla tehtyihin havaintoihin. Tällaisen empatian lisäksi yhtä tärkeää on kriittisyys lähteisiin, taustojen selvittäminen ja pyrkimys nähdä tilanteet osana jotakin kokonaisuutta. Alkuperäinen havainto saattaa tällöin näyttäytyä aivan erilaisessa valossa. Aineistoa tutkiessa ja taustakirjallisuutta lukiessa omat oivallukset näyttäytyvät häilähdyksinä. Kirjoitusprosessissa ne toivoakseni muotoutuvat täsmällisiksi lauseiksi, jotka välittävät uutta tietoa mahdollisille lukijoille ja joita tulevan tutkimuksen on mahdollista täydentää ja haastaa.

DocMus on luonteva paikka tutkimukselleni, onhan Sibelius-Akatemia alma materini ja tutkimuskohteenani on laulaja. Lisäksi hyödynnän lähestymistavassani historiantutkimuksen menetelmien ohella laulajan ja laulunopettajan kokemuksiani. Musiikin esittäjiin kohdistuvan tutkimuksen voi itse asiassa nähdä olennaisena osana muusikoita kouluttavaa yliopistoa. Muusikkotutkimukseen on mahdollista soveltaa ja yhdistää erilaisia taiteellisen tutkimuksen lähestymistapoja. Myös historiantutkimus tarjoaa näkökulmia nykyisten käytäntöjen ymmärtämiseen ja arvioimiseen. Historiantutkimus rohkaisee meitä tarkastelemaan itsestään selvinä pitämiämme käytäntöjä, rakenteita ja asenteita.   

Johanna Talasniemi valmistelee tohtorintutkintoa DocMus-tohtorikoulussa. Väitöstyön aiheena on Aulikki Rautawaara Sibeliuksen laulujen esittäjänä.