Erimielisyyttä arkkitehdin palkkiosta

7.5.2020 0 Tykkää 0 kommenttia Riku Hämäläinen

Talon selkeäpiirteinen arkkitehtuuri ei vastannut kaikkien odotuksia ja arkkitehdin palkkiota pidettiin liian suurena.

”Enimmältä osalta on talo vaatimaton koulurakennus”
– Yrjö Sadeniemi lausunnossaan 20.2.1932

Konservatoriotalon suunnittelukilpailun voitti arkkitehti Eino Forsman. Tyyliltään rakennus noudatteli 1920-luvun lopun klassismia, jossa selkeäpiirteinen arkkitehtuuri muodosti vastakohdan aiemmalle jugendin koristeellisuudelle ja runsaudelle. Forsmanin laskun loppusummasta nousi keskustelua. Joidenkin mielestä lasku oli liian suuri tehtyyn suunnittelutyöhön nähden.

Helsingin Konservatorion Säätiön hallitus pyysi asiantuntijoilta lausuntoja palkkion suuruudesta. Yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtaja Yrjö Sadeniemi toteaa lausunnossaan 20.2.1932, että Forsmanin lasku perustuu liian korkeaan suunnitteluluokkaan: ”Mielestäni arkkitehtitaksan luokka III tässä tapauksessa on pikemminkin liian korkea kuin liian matala. Kun taksan määritelmät aikanaan laadittiin ja IV:een luokkaan kuuluviksi sijoitettiin: ’Julkiset rakennukset, jotka vaativat korkeinta sekä ulko- että sisäpuolista monumentaalirakennustaidetta, kuten linnat, palatsit, hallintorakennukset, suuremmat teatteri- tai oopperarakennukset, konsertti- ja juhlahuoneistorakennukset, pörssi- ja pankkirakennukset, kaupunginkirkot, kaupungintalot, suuremmat museot, hautakappelit ja kirjastot, loistopaviljongit j.n.e.’ siis m.m. konsertti- ja juhlahuoneisto-rakennukset, ei kenenkään mieleen tullut, että ne saattaisivat olla muotokieleltään ja koristelultaan niin köyhiä kuin kyseessä oleva talo.”

Arkkitehtiliiton palkkiolautakunnan puheenjohtaja Oiva Kallio puolestaan totesi (ilmeisesti Forsmanin pyytämässä) lausunnossaan 25.5.1932, että hänen käsityksensä mukaan palkkio ”on Suomen Arkkitehtiliiton v. 1923 vahvistettujen arkkitehtipalkkioiden määräämisperusteiden tulkinnan mukaan sangen oikeaan osunut. Huomioonottaen talon erikoisen luonteen siitä johtuvine erikoistutkimuksineen, sekä että sisustustöistä on laskutettu samojen perusteiden mukaan kuin yleisistä rakennuskustannuksista, on kokonaispalkkio mielestäni varsin kohtuullinen.”

Vuoden kestäneiden neuvottelujen jälkeen palkkiosta päästiin vihdoin sopuun. Lopputulos oli hieman lähempänä arkkitehdin esittämää summaa kuin kriittisten ulkopuolisten arvioijien.