Esittävien taiteiden koulutuksen visiotyö ja kulttuurialan työn vaihtelevat luonteet

13.12.2021 0 Tykkää 0 kommenttia

Luovat alat ovat kansantaloudellisesta ja kulttuurisista syistä merkittäviä, siksi myös tekijät ansaitsevat nykyistä turvallisempia tapoja tehdä arvokasta työtään, toteaa lehtori ja Freet2030-hankkeen Humakin projektipäällikkö Sikke Leinikki.

Ainutkertaisen tanssi-, teatteri- tai sirkusesityksen tekeminen vaatii monen alan ammattilaisten intensiivistä työtä paljon esitystä pidemmän ajan. Tarvitaan ohjaajien ja esiintyjien ohella valaisijoita, käsikirjoittajia, puvustajia ja monia muita koulutettuja tekijöitä sekä suunnittelemaan että toteuttamaan yhtä esitystä. Intensiivinen työjakso voi kuitenkin päättyä ensi-iltakaronkan jälkeiseen uuteen keikkaan tai väsymiseen, jopa uupumiseen tai työttömyyteen. Intensiivinen työ yhdistyy epävarmuuteen elannosta. Toisaalla kaupunginorkesterissa tai kaupunginteatterissa työtä tehdään toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen turvin. Tällaiseen työn tekemisen laajaan kirjoon pitäisi taide- ja kulttuurialan ammatillisissa opinnoissa valmentaa kaikki tekijät ja muissa koulutuksissa kaikki taiteen tilaajat ja käyttäjät. 

Turvataan työn tekemistä 

Teatteri- ja media-alan ammattiliitto Teme ry:n vetämä ja Työ2030-ohjelman rahoittama Freet2030-hanke kirkastaa tilannekuvaa freelancereiden ansaintamalleista ja etsii toimivia työnteon, työnvälityksen, osaamisen kehittämisen ja työhyvinvoinnin rakenteita palapelimaisesti tehtävään työhön. Hanke keskittyy teatterin, tanssin, sirkuksen, tv:n, elokuvan ja musiikin toimialojen freelancertyöhön. Olemme hankkeessa huomanneet, että esittävän taiteen aloilla työn tekemisen ja teettämisen tapojen muutokset korostuvat. Luovilla aloilla freelancertyötä tehdään monenlaisissa sopimussuhteissa, kuten palkkatyönä, laskuttamalla ilman yritystä, apurahoilla tai yrittäjyyden eri muodoissa. Erilaiset työn tekemisen tavat limittyvät ja lomittuvat, syklisesti toistuvat palkkatyösuhteet voivat olla kestoltaan yhdestä illasta vuosiinkin, mutta työsuhteiden lomassa voi olla toisenlaista työn tekemistä ja väliin voi jäädä taukoja. Koska työsuhteet ovat lyhyitä, ne ovat usein erittäin intensiivisiä.  

Palapelimäinen elanto 

Palapelimäinen työ on haasteellista ansainnan ja työn tuoman sosiaaliturvan osalta. Suomalaiset sosiaaliturvajärjestelmät on rakennettu toistaiseksi voimassaolevan palkkatyön varaan. Siksi toisin tehtävä työ tuottaa jatkuvia hankauksia eri viranomaisten kanssa. Suomalaisissa järjestelmissä yksilöt ovat joko töissä, yrittäjiä tai työttömiä. Erilaiset yhdistelmät sopivat huonosti yhteen viranomaisjärjestelmien kanssa. Lisäksi esimerkiksi työnvälitys on liian jäykkää syklisesti ja keikkaluonteisesti tehtävään työhön.  

Näillä aloilla työtä tehdään monin tavoin ja siksi aloilla näkyivät koronan vaikutukset korostetusti: kun taiteen tekeminen vaikeutui viranomaisten päätösten vuoksi, moni jäi kokonaan vaille tuloja, koska sosiaaliturva ei tunnista freelancetyötä. Epävarmoilla aloilla erilaiset epävarmuutta tuottavat asiat siis kertautuvat ja vaikutukset voivat olla yksilön ja toimialan kannalta kestämättömät. Tähän toimeentulon, osaamisen kehittämisen ja työhyvinvoinnista huolehtimisen epävakauteen kiiinnitämme huomiota Visio2030-työssä, kun hahmotamme alojen koulutusjärjestelmän kehittämistarpeita. Luovat alat ovat kansantaloudellisesta ja kulttuurisista merkittäviä, siksi myös tekijät ansaitsevat nykyistä turvallisempia tapoja tehdä arvokasta työtään. 

Millaisia mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen? 

Työympäristö on Esittävien taiteiden koulutuksen visio 2030 -hankkeen aloilla monimuotoinen ja vaihteleva. Tilanne on tunnistettu jo Tilastokeskuksen vuonna 2014 julkaisemassa raportissa, joka listasi itsensätyöllistäjien ongelmina toimeentulon epävarmuuden ja tilkkutäkkimäisyyden, neuvotteluaseman haavoittuvaisuuden sekä kokemuksen sosiaaliturvajärjestelmän vaikeaselkoisuudesta ja toimimattomuudesta. Uuden, Cuporen toteuttaman tutkimuksen mukaan tilanne on edelleen sama. Toimijat ovat valittaneet muun muassa sitä, että yrittäjyys tai tuotanto-osaaminen ei riitä eikä tunneta työsuhteeseen liittyviä oikeuksia tai velvollisuuksia. Lisäksi on tunnistettu, että valmistumisen jälkeen oman ammattitaidon kehittäminen on täysin yksilön itsensä varassa. Monilla ei ole säännöllisiä mahdollisuuksia kehityskeskusteluihin tai osaamisen arviointiin, tällöin mahdollisuudet jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen ovat heikommat ja satunnaisemmat kuin muiden alojen toimijoilla. Oman osaamisen pitkäjänteistä kehittämistä vaikeuttaa myös jatkuva vapaana oleminen ja tarjolla oleviin keikkoihin tarttuminen oman ammatillisen tulevaisuuden turvaamiseksi. Esittävien taiteiden koulutuksen visio 2030-hankkeessa tuleekin kiinnittää huomiota aloilla jo toimivien jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien avaamiseen koulutusjärjestelmien tasoilla. 

Lisää tuotantoon liittyviä ongelmia havaitaan, kun mietitään ammattimaisen esittävän taiteen ja harrastajien suhdetta: koska monet harrastavat näyttelemistä, musiikkia tai muita taiteita omaksi ilokseen, samaa ilolla toimimista saatetaan edellyttää myös taiteella elantonsa hankkivilta: kai sinulle palkkioksi riittää se hyvä aamiaispöytä tässä tapahtumassa? Hinnoittelua vaikeuttaa entisestään se, että esimerkiksi teatteriesityksen vaatimia työtunteja eivät esityksen tilaajat tai katsojat tunnista. Harva tietää, kuinka paljon työtä vaatii puolen tunnin tanssiesityksen suunnittelu ja toteutus, siksi ollaan valmiita maksamaan vain siitä puolesta tunnista jokin palkkio.  

Lisäkierteitä ammattilaisen elämään tuo se, että luovilla aloilla työn välitys on täysin suhteiden varassa, virallista keikkavälitystä ei ole eivätkä te-toimistot aina ymmärrä, mitä alojen ammattilaiset tekevät tai osaavat. Toivonkin, että Visio2030-hanke uudistaessaan alojen koulutuspolkua lisää myös ymmärrystä alojen toiminnasta. 

Teksti: Sikke Leinikki, lehtori ja Freet2030-hankkeen projektipäällikkö Humakissa.  

Kirjallisuus: 

• Oksanen-Särelä Katja ja Kurlin Niiniaho Ari (2021) Sinnikkyys ja rakkaus liikkuvaan kuvaan. Elokuva-alalle 2005-2019 valmistuneiden työllistyminen. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen verkkojulkaisuja 61. https://www.cupore.fi/images/tiedostot/2020/sinnikkyys_ja_rakkaus_liikkuvaan_kuvaan_raportti.pdf 
• Pärnänen Anna ja Sutela Hanna (2014) Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013. Helsinki: Tilastokeskus 
• Toivanen Minna, Känsälä Marja ja Kalliomäki-Levanto Tiina 2021. Serendepisyyskokemuksia asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus Vol 19 Nro 3 (2021). Haettu 22.9.2021 https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/97000?acceptCookies=1
• Vermilä Eerika ja Keinonen Heidi (2021) Kotimainen av-ala kiihtyvässä muutoksessa. Pula osaajista kasvun esteenä. toimialaselvitys. Helsinki: Business Finland