Fake rehearsal -praktiikka

5.5.2020 5 Tykkää 0 kommenttia Johanna Perttunen

Lyhyt kuvaus Anne Rönkön taidepedagogisesta opinnäytetyöstä

Kirjoitus: Anne Rönkkö

Miten Fake rehearsal –praktiikka tukee yksilöiden omien ideoiden esille tuomista luovassa kollektiivisessa työskentelyssä? Miten luomme mahdollisimman turvallisen tilan Fake rehearsal –praktiikan aikana?

Lähtölaukauksena tälle työlle on hiljakseen kasvanut kysymys siitä, kenen ideat tulevat kollektiivisessa työssä esiin ja kenen ideat rajautuvat pois ja miksi. Olen siksi kokenut tärkeäksi kehittää työtapoja, joissa jokaisen ryhmässä olevan yksilön ideat ja luovuus pääsevät kehittymään. Taidepedagogisessa opinnäytetyössäni tutkin, yhdessä tanssin ammattilaisista koostuvan työryhmän kanssa, miten kuvitelmaan perustuva harjoitus nimeltä Fake rehearsal tukee yksilöiden luovuutta ja omien ideoiden esiin tuomista. Tutustuin harjoitukseen tanssitaitelija Rebecka Berchtoldin kautta vuonna 2018 ja hän kannusti minua kehittämään harjoitusta eteenpäin.

Fake rehearsal on taiteellis-pedagoginen, improvisaatioon perustuva harjoitus- ja esitys-score. Siinä mielikuvituksella on suuri rooli: sen aikana työryhmä kuvittelee olevansa tanssiryhmä, joka on harjoittelemassa jo valmista kuvitteellista esitystä. Sen pyrkimyksenä on tarjota luova pelikenttä, jossa ryhmän jäsenet pystyvät kokeilemaan ja tutkimaan erilaisia ja jopa outoja työskentelytapoja. Kuvitelma antaa myös tilaa kaikenlaisille ideoille, haaveille, kokeiluille ja erehdyksille. Harjoitteen koreografia luodaan tilanteessa, jossa kaikki ryhmäläiset esittävät tietävänsä, mitä ovat tekemässä ja alati verbalisoivat tätä tapahtumaa luoden yhdessä kollektiivista tarinaa. Samaan aikaan harjoitus rakentuu harjoittelevan ryhmän yhteiselle tietotaidolle koskien esitystaidetta, luomisprosesseja ja tanssin eri praktiikoita. Se paljastaa, minkälaisiin ennakko-oletuksiin ja normeihin työryhmä nojaa työskentelyään.

Feministisestä pedagogiikasta olen saanut tukea tilan ottamisen ja antamisen tarkasteluun. Opinnäytetyöni pohjautuu osallistavaan pedagogiikkaan, ja sen kautta turvallisemman ja rohkeamman tilan luomiseen. Tämän vuoksi Fake rehearsal -harjoituksen ympärille rakennetut yhteiset keskustelut ovat tärkeä osa kokonaisuutta.

Fake rehearsal –praktiikka muodostuu kolmesta eri osasta. Ensimmäinen osa toimii alustuksena, jossa harjoitusta tarkennetaan ja yhteisistä pelisäännöistä sovitaan. Toinen osa koostuu Fake rehearsal –harjoituksesta, jolloin koolla oleva ryhmä harjoittelee yhdessä kuviteltua tanssiesitystä. Praktiikan kolmas osa koostuu reflektoinnista, jossa harjoitus puretaan yksilö- ja ryhmätasolla. Nämä reflektiot ja harjoituksen synnyttämät toiveet ja tarpeet luovat pohjan seuraavalle harjoituspäivälle, jolloin kuvitellaan jälleen uusi esitys.

Tämä syklinen rakenne toistui päivittäin opinnäytetyöhöni suunnittelemani työjakson aikana ja muodosti taiteellisen toimintatutkimuksen perustan. Tutkimuksen aikana keräämäni aineisto koostuu työryhmän kirjallisista reflektioista, äänitetyistä keskusteluista, yksilöhaastatteluista sekä omista työpäiväkirjamerkinnöistäni. Koronapandemian lauettua työjakso supistui kolmesta viikosta yhteen viikkoon ja yleisölle avoimet neljä praktiikan esittelytilaisuutta jäivät pois. Tämän takia tutkimuksen loppupäätelmissä korostui enemmän se, minkälaisia suuntia praktiikka tarjosi tekijöilleen, kuin alkuperäinen suunnitelmani siitä, minkälaista oppimista pidempiaikainen tekeminen olisi tekijöissään synnyttänyt.

Fake rehearsal –harjoituksessa huumorin, mielikuvituksen ja yhteisen tietotaidon hyödyntäminen koettiin tuovan raikkaita tuulahduksia luovan työn kontekstiin. Harjoituksen mahdollistaman improvisoidun roolityön ansiosta rohkenimme ehdottaa ja ottaa vakavasti sellaisiakin ideoita, joita normaalisti karsisimme pois. Harjoituksen koettiin opettavan myös paljon sosiaalisista tilanteista, ryhmän dynamiikasta ja valta-asetelmista.

Opinnäytetyöni viimeisessä luvussa pohdin, miten työni kiinnittyy taiteen kenttään ja avasin joitain niistä suunnista, joihin haluan työtäni jatkossa viedä. Näitä ovat esimerkiksi yleisösuhteen huomioon ottaminen ja sen tutkiminen yhtenä praktiikan osa-alueena. Pohdin myös, millä tavoin Fake rehearsal –praktiikkaa voisi hyödyntää tanssin opetuksessa ja tanssin harrastajien keskuudessa. Sen sisältöä voi tehtävänannon tarkennuksilla viedä tiettyä teemaa, kontekstia tai kiinnostusta kohti. Näitä ovat esimerkiksi yksilöiden oman luovuuden vahvistaminen, heittäytyminen, tekemisen sanoittaminen ja kollektiivisen päätöksenteon tasapuolistaminen.