Haastattelussa Näkökulmia tanssitaiteen historiaan ja nykypäivään -verkkokirjan toimittajat

8.11.2022 0 Tykkää 0 kommenttia Soili Huhtakallio

Syyskuussa julkaistu Näkökulmia tanssitaiteen historiaan ja nykypäivään -verkkokirja on taiteen opetuksen tarpeisiin valmistunut uusi verkko-oppimateriaali. Se on ensimmäinen suomenkielinen kokoava esitys länsimaisen esittävän taidetanssin historiallisista kehityslinjoista. Tässä kirjan toimittajien (Kirsi Monni, Riikka Laakso & Hanna Järvinen) haastattelussa pureudutaan hieman syvemmälle uuteen julkaisun maailmaan.

Erityistä julkaisussa on se, että se lähestyy historiaa ensisijaisesti taiteen ilmiöt keskiössä, monelle lukijalle tutumman henkilökeskeisyyden sijaan. ”Kirjan tarkoitus on lähestyä historiaa tästä ajasta käsin: lukea kaanonia uudelleen, miettiä, mikä menneessä resonoi juuri nyt,” johdannossa kuvaillaan. Se on 18 kirjoittajan voimin kirjoitettu moniääninen teos, jonka tavoitteena on nostaa esiin myös aiemmin poissuljettuja historioita ja vähälle huomiolle jääneitä tekijöitä.

Uusia, kaivattuja näkökulmia ovat varmasti mm. Hanna Järvisen ja Jukka O. Miettisen artikkelit, jotka tarkastelevat orientalismin pitkää historiaa ja orientalismia baletissa. Hanna Väätäinen kirjoittaa puolestaan afrodiasporisesta ja panafrikkalaisesta tanssista. Thomas F. DeFrantz kirjoittaa mustasta aistiherkkyydestä. Mustan tekijyyden tuominen aktiivisemmin osaksi tanssihistorian opetusta on ollut yksi kirjan tekemistä ohjanneista tavoitteista. 

DeFrantz kirjoittaa artikkelissaan: ”Erilaiset rasistisiin luokitteluihin liittyvät huolet ovat aina vaikeuttaneet mustan esityksen määrittelyä. Joskus musta esitys halutaankin määritellä sen perusteella, mitä se ei ole. Musta esitys ei ole staattista, ei rajoitettua, eikä maantieteellisesti rajautunutta. Mustilla aistiherkkyyksillä (engl. black sensibilities) ei ole paikkasidonnaista alkukotia, sillä ihonväri on aina ollut globaali ja suhteellinen ilmiö.”

Artikkelin käännöksen tarkistanut Hanna Järvinen: Mitä on musta aistiherkkyys?

Hanna: Black sensibility, joka kirjassa on käännetty musta aistiherkkyys tarkoittaa afrikkalaisesta ja afrodiasporisesta elämästä nousevan ilmaisun aistirikasta semiosfääriä, joka läpäisee nykyään lähes kaikki elämänalueet gospelmessuista katumuotiin ja slangista yhtä lailla mainoskuvastoon kuin galleriatilojen nykytanssiesityksiinkin. Rasismi on aina määrittänyt mustaa esitystä, paradoksaalisesti siksi, että “musta” käsitteenä on häilyvä ja pakeneva. Siksi mustaa aistiherkkyyttä on vaikea määrittää tarkasti, mutta se on helppo tunnistaa moniaistisena ja vuorovaikutteisena suhteena sellaiseen jaettuun perintöön, joka ylittää yksinkertaiset kulttuuri- tai kielirajat. Musta esitys ei ehkä tarvitse aina mustia esiintyjiä, mutta sen ominaisuuksista juuri musta aistiherkkyys nousee esiin tunnistettavina ilmaisukäytänteinä.

Kirja käy läpi taidetanssin kehitysvaihteita rituaaleista balettiin, moderniin, postmoderniin ja uuteen tanssiin. Ilmiökeskeisyys lähestymistapana ei ole häivyttänyt tuttuja nimiä historian tunneilta.  

Miten teille toimittajille näyttäytyy henkilö- ja ilmiökeskeisen tarkastelun ero? Nostaako ilmiökeskeinen tarkastelu esiin jotain merkittävästi erilaista tai uutta, johon huomiomme ei ole aikaisemmin ehkä kiinnittynyt?

Hanna: Henkilöperspektiivi nostaa esiin yksittäisistä ihmisistä kerrottuja, usein aika stereotyyppisiäkin kertomuksia; ilmiölähtöisyys taas sukeltaa konteksteihin, yhdistää teemoja jopa hyvinkin pitkien aikalinjojen läpi, ja parhaimmillaan pyrkii avaamaan myös ilmiön merkitystä nykyhetkestä, siis historian kirjoitushetken näkökulmasta, käsin. 

Kirsi: llmiöiden kautta tarkasteltuna tanssin historia näyttäytyy eräänlaisina siirtyminä, hyppäyksinä ja käännekohtina, sekä aikaan ja paikkaan sitoutuneiden uusien metodien tai lähtökohtien esiin tulemisena. Kirjan kronologiaa on ohjannut tällainen uusien ilmiöiden havainnointi ja niiden merkityksen pohtiminen. Esiin nostetut taiteilijat tai heidän teoksensa toimivat esimerkkeinä, joiden avulla uusia ilmiöitä analysoidaan ja kuvaillaan. Aiemmista tanssihistorioista tuttuja tekijöitä on mukana sikäli, kun he ovat olleet murroskohtina vaikuttamassa tanssitaiteen evoluutioon. Jonkin verran mukana on myös henkilöhistoriaa, sekä viitekehyksen että uran eri vaiheiden kuvaamiseksi.

Riikka: Koen että ilmiöistä puhuminen kiinnittää huomion laajemmin itse kehoon ja tanssimiseen, kun eri tekijöiden teoksia asetetaan rinnakkain saman ilmiön äärelle ja sitä kuvaamaan. Kehollisuuden tarkastelu on ikään kuin monisyisempää, kun siihen etsitään esimerkkejä erilaisilta tekijöiltä, ja myös tanssin sävyerot tulevat tarkemmin näkyviin ja käsitellyiksi.

Kirjan kirjoittajia selatessani en voinut olla panematta merkille, että kirjoittajakunta on hyvin valkoista. 

Miten valitsitte ketkä tähän kirjaan kirjoittavat?

Hanna: Suomi on pieni maa ja taidetanssin historian kirjoittaminen vaatii syvällistä asiantuntijuutta, joka usein on ajallisesti ja paikallisesti rajautunutta. Iso haaste kirjoittajien löytämisessä olivat muut samaan aikaan työn alla olleet teokset, erityisesti Kansallisbaletin juhlakirja Se alkoi joutsenesta. Koska aluksi lähestyimme kirjoittajia aika tiukalla aikataululla, moni kieltäytyi ensin muiden kiireiden tähden ja ehti silti kirjoittaa kirjaan, kun sen työstäminen venyi.

Riikka: Kieli on suuri rajaaja ja suomeksi kääntäminen on kovin työlästä ja kallistakin, kyseessä on kuitenkin tanssista kirjoittaminen, jolloin ammattisanasto vaatii kääntäjältä perehtymistä.

Olette tehneet huikean merkittävän työn tämän kirjan toimittajina. Kirjan kirjoittaminen kesti 4 vuotta. 

Miksi tällaisen kirjan tekeminen vie niin paljon aikaa?

Hanna: Ensinnäkin: teimme kaikki työtä oman päätyömme ja muiden sitoumustemme ohessa ja hoidimme paitsi toimittajan tehtävät myös toimitussihteerin, kuvatoimittajan ja markkinointiosaston duunit. Kirjoittamisen lisäksi kaikki tekstit kävivät läpi toimittajien kommentointikierroksen – joskus useammankin sellaisen, sillä oppikirjassa on tärkeää, että tekstit ovat samanaikaisesti tiiviitä ja ymmärrettäviä. Välillä havaitsimme, että kirja tarvitsi ehdottomasti vielä jonkun näkökulman, jota yksikään jo saapunut teksti ei käsitellyt, mistä seurasi, että osa teksteistä oli taittokunnossa vuotta ennen kuin viimeiset tekstit lähtivät kielenhuoltoon. Kaikki tekstit myös oikoluettiin ja niihin etsittiin kuvitusta yleensä kirjoittajien toiveista lähtien.

Kirsi: Jokainen artikkeli vaatii tutkimustyötä taakseen. Ei ole niin, että vain istutaan alas ja kirjoitetaan vanhasta muistista. Uudet lähteet, näkökulmat ja tulkinnat vaativat aikaa. Tätä on valitettavasti vaikea löytää päätyön ohessa. Olemme myös tietoisia, että esimerkiksi nykytanssiluku on vielä vajavainen ja kaipaa lisää teemoja ja näkökulmia. Lukua on tarkoitus rikastaa tulevaisuudessa, kuten johdannossa kirjoitamme. Päätimme kuitenkin julkaista tämän ensimmäisen version nyt, jotta valmiit artikkelit saadaan opiskelijoiden ja lukijoiden käyttöön. Useamman kuukauden viivästys johtui myös kuvituksen työläydestä.  Valokuvien julkaisulupien saaminen oli varsinainen salapoliisityö ja pitkällinen kirjeenvaihtoprosessi eri tahojen kanssa.

Riikka: Kirjan tekeminen aloitettiin jo 2018 ja korona käänsi ympäri koko taiteen kentän erilaisine sulkuineen ja aikataulumuutoksineen: toisilla oli enemmän aikaa kirjoittaa, toisten työt taas kasautuivat ennennäkemättömällä tavalla. Jatkoimme kirjan tekemistä tauotta mutta tietenkin joustaen erilaisten tilanteiden äärellä. Myös se, että emme lopulta saaneet kirjan tekemiseen tukea apurahojen muodossa vaikutti työskentelyyn, esimerkiksi siihen miten paljon aputyövoimaa pystyy palkkaamaan, tai olisiko apurahan avulla työstä osan pystynyt tekemään täysipäiväisenä jolloin tekemisen rytmi olisi ollut toinen. Nyt saimme onneksi kirjan maaliin Teatterikorkeakoulun tanssin koulutusohjelmien tuella.

Kirjan johdannossa mainitaan myös että kirjaa on kirjoitettu täkäläisistä lähtökohdista käsin.

Miten täkäläisistä lähtökohdista kirjoittaminen/toimittaminen näkyy tässä julkaisussa?

Hanna: Keskityimme sellaisiin ilmiöihin, tanssin muotoihin ja tekijöihin, joilla on ollut erityinen merkitys juuri Suomessa. Esimerkiksi Johanna Laakkosen teksti käsittelee modernin tanssin varhaisvaiheita saksankielisessä Euroopassa tarkastelemalla Suomesta sinne oppiin lähteneitä tanssin tekijöitä kun taas Hanna Väätäisen tanssitaiteen ableismia käsittelevä teksti nousee hänen väitöstutkimuksestaan, kokemuksestaan tanssin tekijänä ja vammaistanssin asiantuntijana myös kansainvälisessä kontekstissa.

Riikka: Eri tekstit myös kertovat usein kyseisen ilmiön tai taiteilijan vaikutuksen suomalaiseen tanssin kenttään esim. kiertueiden tai esitysvierailujen muodossa, jolloin tekstit ehkä siirtyvät lähemmäs lukijaa. Varsinkin 2000-lukua lähestyvissä teksteissä olemme myös ottaneet huomioon sen, kenen teoksia maassamme on nähty. Itse ajattelen että jos lukijalla sattuisi olemaan jo jonkinlainen kehollinen kokemus ilmiöstä tai tekijästä saattaisi lukukokemus olla vielä antoisampi!

Kiitos haastattelusta! Oli todella antoisaa nähdä hieman tällaisen massiivisen kirjaprojektin kulissien taakse ja kuulla teidän toimittajien ajatuksia kirjan tekemisestä ja teemoista.