Kansanmusiikin aineryhmä tutuksi! J-P Piirainen

12.1.2024 0 Tykkää 0 kommenttia

Kansanmusiikin aineryhmän artikkelisarjan viimeinen osa on nyt julkaistu. Lämmin kiitos kaikille kirjoittajille! 

Tällä kertaa pääsemme syventymään alumnimme ja valmistelevan tohtoriopiskelijan, J-P Piiraisen ajatuksiin ja kokemuksiin portfoliourastaan. Mitähän se portfolioura sitten tarkoittaa? Ja miten opinnot Sibelius-Akatemiassa ovat edesauttaneet tällaisen uran rakentamista? Lue jutusta esimerkki siitä, millaisia urapolkuja kansanmusiikin aineryhmässä opiskelleet taiteen ammattilaiset voivat itselleen luoda. 

Jos sinulta on mennyt jokin artikkelisarjan aikaisemmista teksteistä ohi, löydät ne kaikki kansanmusiikin aineryhmän Pärrä-blogista – linkki Instagramin biossa (@sibakamu)!

---

Elämää valmistumisen jälkeen – Kun elämän koulu alkoi

Erään kansanmusiikin alumnin ajatuksia työskentelystä monialaisena osaajana musiikin kentällä

Hei vain! Kirjainten takaa teitä puhuttelee J-P Piirainen. Muusikko, säveltäjä, äänittäjä, miksaaja, taiteellinen johtaja, yrittäjä ja valmisteleva tohtoriopiskelija. Oikea musiikin sekatyömies! Soitan kitaraa ja itse kehittämääni kitaran ja kanteleen hybridisoitinta nimeltä guitele. Olen kotoisin Karjalan laulumailta Joensuusta ja aloitin opinnot Sibelius-Akatemiassa 2010, josta valmistuin maisteriksi 2017. Kuvailisin omaa uraani ja työelämääni portfoliouraksi. Portfolioura tarkoittaa kokoelmaa urapolkuja, työrooleja ja ammattinimikkeitä musiikkialan sisällä, jotka kulkevat tekemisessäni mukana enemmän, tai vähemmän aktiivisena päivästä toiseen. Saattaa sinne hörähtää jokin uusikin titteli, tai joku jää pois kyydistä, kun elämän prioriteetteja ja tavoitteita syynätään kuin Jungin vastaanotolla konsanaan!

Opiskeluaikana kiinnostuksen kohteeni musiikin alalla heilahtelivat laajasti. Halusin kansanmusiikin lisäksi opiskella studiotekniikkaa ja klassista säveltämistä ja loin itselleni (tajuamattani) hyvin monipuolista taitopankkia. Olin myös orientoitunut urakehityksessä artistina ja kävin opintojen puitteissa, sekä Sibelius-Akatemian ulkopuolella erilaisia työelämäkursseja ja luentoja aiheista musiikin markkinointi, verkostoituminen ja kansainvälistyminen. Lopulta oli aika levittää siivet ja hypätä yliopistomaailmasta täysipäiväiseksi freelancer-muusikoksi. Tein töitä oikeastaan siitä ponnistaen mihin koulussa jäin: kehitin sooloartistiuraa ja yhtyetoimintaa, tein tilaussävellyksiä ja erinäisiä projekteja äänittäjänä ja miksaajana. Kaikki nämä tuntuivat kiinnostavan! Koulussa kasattu taitopankki osoittautui erittäin tarpeelliseksi, jotta ura pysyi käynnissä. Mietin myös miten erinäiset taidot, joita olin opetellut vaikkapa oman artistiuran edistämiseksi, kuten nettisivujen teko ja videoeditointi voisivat hyödyttää minua ammatillisesti. Näistä sai myös pieniä, mutta tärkeitä lisätuloja. Kaikessa tekemisessä säilyi vahva side kansanmusiikkiin ja kansanperinteeseen. Välillä on täytynyt miettiä, jopa hieman kipuilla sen suhteen, että jakaa aikaa ja energiaa niin moneen paikkaan. Olisinko parempi muusikko, jos keskittyisin vain treenaamiseen, tai parempi säveltäjä jos vain säveltäisin? Olen kuitenkin huomannut, että itselleni inspiroivin ja sopivin työympäristö on yhdistää eri rooleja monialaisesti. Monialainen ura (portfolioura) on myös taannut mielestäni turvallisemmin toimeentulon, kuin pelaamisen yhden kortin, vaikka esiintyvän artistin kortin varassa.

Olin myös terveen kiinnostunut yrittäjyydestä ja perustin seuraavana vuonna valmistumisesta oman toiminimen ja ryhdyin yrittäjäksi. Opettelin laskuttamaan ja tekemään itse kirjanpitoa, joka oli varsin helppo pala purtavaksi. Olen kokenut, että yrittäjänä on ollut joskus helpompi selittää mitä tekee työkseen: Olen musiikkialan yrittäjä. Tällöin ei tarvitse selitellä monisanaisesti mitä kaikkea tekee sen leipänsä eteen. Pienet purot virtaavat kohti pääsuistoa, jonka alajuoksu on lompakossa. Olen skaalannut yritystoimintaa hiljaisesti, mutta tasaisesti ylöspäin. Maksan musiikkitöistä laskuttamistani palkkioista itselleni eläkettä, palkkasin itselleni tilitoimiston ja kirjanpitäjän (paras sijoitus ikinä yrittäjänä!!!) ja tulevaisuudessa toivoisin voivani tarjota jollekin työpaikan yrityksestä.

Viime vuosina olen myös kiinnostunut järjestö- ja yhdistystoiminnasta, sekä poliittisesta vaikuttamisesta, ja olenkin päätynyt eri yhdistysten hallituksiin ja luottamustehtäviin taiteellisen työn lisäksi. Tämän kaiken monialaisen työpaletin hallitsemisesta, jota ehkä jonkinnäköiseksi sirkukseksi voisi kuvailla, sikisi ajatus tohtoriopinnoista, joita myös valmistelen paraikaa Taideyliopistoon. Haluaisin tulevaisuudessa omalla työlläni auttaa muita pärjäämään paremmin monialaisessa työympäristössä, johon muusikot yleensä soljahtavat.

Toimeentulo taloudellisesti on välillä ollut kirjava paletti, mutta mainitut pienet purot monialaisesta työelämästä, yritystulot ja apurahat ovat taanneet omaan elämääni varsin vakaan n. 2500€ kuukausitulon. Tuon tulotason ylläpitäminen vaatii kyllä sitten töitä, jatkuvaa rahoituksen hakemista ja tulevaisuuden suunnittelua. Balanssi on välillä häilyvä sen suhteen, soittelenko päivät pitkät, vai teenkö enemmän taiteilijan ammatin oheistöitä, kuten toimistohommia. Välillä olisi kiva vain leijua säveliä etsien päivät pitkät.

Eri roolien, halujen ja toiveiden yhdistäminen, sekä ajanhallinta ovatkin olleet isoimpia kysymyksiä työuralla kansanmusiikin alumnina ja elämässä. Vaikea on välillä erottaa mihin työelämä loppuu ja vapaa-aika alkaa. Toisaalta vapaus valita omat työnsä ja aikataulunsa ovat parhaimpia asioita tällaisessa elämässä! Kirjoitan tätäkin tekstiä klo 19.45 illalla, koska aamulla oli vain liian kaunis sää olla sisällä. Halusin puuhastella vaimon kanssa ulkona, joten ei hätiä mitiä, heitetään vain kalenterista päivän työt aamusta iltaan ja voilá, vapaata laatuaikaa perheen kanssa.

Muutin hiljattain Helsingin sykkeestä maaseudulle ja maajussi minussa nosti päätään siihen malliin, että perinnerakentaminen, restaurointi ja metsänhoito valtaavat enemmän alaa perhe-elämän lisäksi jatkuvalta musiikin teolta. Saas nähdä, näkyykö Piiraisen poikaa vielä tulevaisuudessa esiintymislavoilla, vai imeekö kirveshommat mennessään. Toisaalta, ihmisellä on ymmärtääkseni hyvä olla harrastuksia, olkoon metsänhoito ja wanhan puutalon hellä hoitaminen minun!

Teksti: J-P Piirainen
Kuva: Mikko Malmivaara