Kansanmusiikin aineryhmä tutuksi! Pilvi Järvelä

8.1.2024 0 Tykkää 0 kommenttia

Kansanmusiikin aineryhmän artikkelisarjassa julkaistaan opiskelijoidemme ja alumniemme kirjoittamia tekstejä omista opinnoistaan, tulevaisuuden suunnitelmistaan sekä mielenkiinnon kohteistaan kansanmusiikin ja taiteen ammattilaisina. Löydätkö tekstistä jotain, mihin samaistut? Tai haaveiletko kenties itsekin kansanmusiikin opiskelemisesta? Lue jutusta esimerkki siitä, millaista kansanmusiikin opiskeleminen ja sen parissa työskenteleminen voi olla!

Tällä kertaa pääsemme tutustumaan tohtoriopiskelijamme, Pilvi Järvelän matkaan kansanmusiikin parissa.

Inspiroivia lukuhetkiä!

---

Olen Pilvi Järvelä, pianon ja harmoonin soittaja, kansanmuusikko ja pedagogi. Olen alun perin keravalainen (sielultani ehkä vähän vieläkin), nykyisin Kaustisella asuva ja täällä aktiivisesti musiikin ja perinteen parissa toimiva monitoimihenkilö!

Olen aloittanut pianon soiton 6-vuotiaana musiikkiopistossa ja 9-vuotiaana tutustuin ensimmäisen kerran harmooniin. Kansanmusiikki kulki mukana ensin kesäleireillä ja kansanmusiikki-innostuksen kasvaessa perustimme yhtyeen, jota pianisti ja harmoonin soittaja Timo Alakotila kävi ohjaamassa. Soitimme paljon muun muassa legendaarisen JPP:n ja ruotsalaisen Forsmark III -yhtyeen kappaleita ja olen Tipille erittäin kiitollinen siitä perustyöstä ja ohjelmistosta, jota saimme soittaa. Kansanmusiikin sävelkieli tulee tutuksi soittamalla ja vielä paljon enemmän soittamalla! Tieni kulki Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän nuorisokoulutuksen kautta perusopiskelijaksi, ja valmistuin musiikin maisteriksi 2008. Toimin pitkään kansanmusiikin aineryhmässä opettajana ohjaten yhtyeitä, pianisteja ja harmoonin soittajia.

Muutimme perheen kanssa Kaustiselle reilu neljä vuotta sitten, mieheni paluumuuttajana. Kaustisen yhteisöön monipuolisine kansanmusiikin eri alojen toimijoineen on ollut helppo tulla ja yhteiseen hiileen puhaltaminen kulttuuriperinnön eteen on arvostettavaa, aktiivista ja näkyvää. Tällä hetkellä olen töissä Kansanmusiikki-instituutissa pian päättyvässä Näppäreihin liittyvässä hankkeessa. Näppäripedagogiikka on kaustislaisesta ja pohjoismaisesta pelimanniperinteestä ammentava lasten ja nuorten musiikkikasvatusfilosofia. Samaan aikaan olen tehnyt töitä monipuolisesti opetuksen ja koulutuksen parissa sekä toiminut muusikkona muun muassa Tsuumi Sound System -yhtyeessä. Viime vuosina olen myös saanut oppia ja laajentaa ymmärrystäni yhteiskunnan ja koulutuksen rakenteista. Olisipa ihanaa, jos saisi keskittyä vain sisältöön, mutta jostain ne resurssit ja raamit kaikkeen toimintaan on aina löydettävä. Nämä vaativat usein pitkäjänteistä työtä ja kehitystä.

Polkuni Sibelius-Akatemiassa on jatkunut jatkotutkinnon muodossa, jota teen Taideyliopiston MuTri-koulutusohjelmassa. Tutkintoni on taiteellisesti painottuva soveltava tohtorintutkinto, jonka otsikkona on Voiko pianolla puntittaa? – pedagoginen lähestyminen pianon soittoon kansanmusiikin näkökulmasta. Olen alkanut kirjoittaa artikkelia liittyen ensimmäiseen taiteelliseen osiooni, konserttiin Jos pelimannilla olisi ollut piano. Soitin konsertin Arto Järvelän kanssa ja konserttiprosessissa tutkin viulupelimannien käyttämien tunnusomaisten tyylipiirteiden soveltamista pianolle. Minusta on helpottavaa saada kutsua jatkotutkintoani opinnoiksi, sillä sitähän ne ovat! Pitkään työelämässä pedagogina ja muusikkona toimineena on ihana saada oppia lisää ja laajentaa osaamistaan eri suuntiin. Minun ei esimerkiksi tarvitse vielä osata kirjoittaa tutkimustekstiä vaan se on asia, jossa saan kehittyä!

Kannustan kaikkia tekemään äärimmäisen tärkeää ruohonjuurityötä, kasvattamaan ja kannattamaan sitä elintärkeää perustaa, josta tulevaisuuden soittajat, laulajat, kuuntelijat ja perinteen kantajat tulevat. Löytäkäämme paikalliset kulttuuriperinteet ja vahvistetaan niiden arvoa ja asemaa. Eri puolilla ja joka puolella Suomea!

Teksti: Pilvi Järvelä
Kuva: Susanna Salokannel