Kansanmusiikin aineryhmä vastaa alumnien kriittisiin huomioihin toimintakulttuurista 

15.11.2023 3 Tykkää 0 kommenttia Sirpa Lahti

Muutamia vuosia sitten Me Too -liike nosti esiin epäasiallista kohtelua laajasti kulttuurin kentällä, myös kansanmusiikin kentällä. Myös me kansanmusiikin aineryhmässä tunnistamme hyvin tämän yhteiskuntaa edelleen laajasti läpäisevän haasteen, jolle kukaan ei ole immuuni. Mekään emme ole aineryhmänä valitettavasti pystyneet täysin ennakoimaan, tunnistamaan ja ennalta ehkäisemään kaikkia epäasiallisen kohtelun tilanteita tai opiskelijan hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavia toimintakulttuurin piirteitä.  

Alumnimme Vilma Jää on nostanut tämän tärkeän tematiikan esiin paitsi taiteessaan, myös äskettäisessä sosiaalisen median julkaisussaan, johon haluamme myös Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmänä nyt ottaa kantaa. On järkyttävää ja pysäyttävää, että opiskelijallamme on ollut ahdistavia tai jopa traumatisoivia kokemuksia opintojensa ajalta, eikä hän ole kokenut tulleensa kuulluksi yliopiston järjestämän selvittelyprosessin aikana. Yhdenkään opiskelijan ei tule opiskeluympäristössään kokea minkäänlaista epäasiallista käyttäytymistä, ja suhtaudumme tietoomme tulleisiin tapauksiin erittäin vakavasti. Jokaisen opettajan on ymmärrettävä oman valta-asemansa tuoma vastuu. 

Kansanmusiikin aineryhmä haluaa jatkuvasti kehittyä kaikille turvallisemman oppimisympäristön ylläpitämisessä. Aineryhmä on osa Taideyliopistoa, jolla on omat, kaikkia koskevat käytäntönsä epäasiallisen käyttäytymisen tilanteiden selvittämiseen. Kaikki esille tuodut tapaukset käsitellään Taideyliopiston prosessin mukaisesti, ja niillä on seuraamuksia. Näitä ratkaisuja ei tehdä kansanmusiikin aineryhmässä, vaan Taideyliopiston määrittelemän prosessin ohjaamina. Vahva yksityisyyden suoja estää avaamasta prosessien vaiheita tai niiden seurauksia edes tapauksen eri osapuolille.   

Kansanmusiikin aineryhmä on aktiivisesti kehittänyt myös omaa, aineryhmän sisäistä toimintakulttuuriaan. Tämä työ jatkuu yhteistyössä opiskelijoiden kanssa ja myös alumneja kuunnellen.  

Taidealan koulutuksessa opettajan ja opiskelijan suhde on tyypillisesti kiinteä ja vuorovaikutteinen, ja se vaatii opettajalta erityisen herkkää valtapositionsa tunnistamista. Kansanmusiikin opiskelussa soittotaito ja repertoaari siirtyy soittajalta toiselle edelleen pitkälti kuulonvaraisesti, yhdessä soittaessa. Kansanmusiikin erityispiirteitä on myös se, että soitto, laulu ja tanssi kuuluvat kaikille, eivät vain ammattilaisille: nuoret ja vanhat, harrastajat ja ammattilaiset voivat musisoida yhdessä. Esittävälle musiikille tyypillinen hierarkia eli juopa esiintyjän ja yleisön välillä on myös usein matalampi. Kansanmusiikki on parhaimmillaan yhteisöä rakentava voima.

Pyrimme luomaan oppimisympäristön, jossa opiskelija kasvaa akateemisen yhteisön jäsenenä kansanmuusikoksi ja itsenäiseksi taiteilijaksi. Opiskeluun kuuluu paljon ryhmässä soittamista ja laulamista. Tutkintokonserttien lisäksi opiskelijat oppivat työelämävalmiuksia esiintymällä myös kentällä, yliopiston tilojen ulkopuolella, ja osassa esiintymisiä on mukana myös opettajia musisoimassa. Tilanteet vaativat opettajilta erityistä tarkkuutta oman positionsa ja vastuunsa tunnistamisessa. Opettaja ei ole kaveri, mutta hän voi olla muusikkokollega. Opettajan valta-asema suhteessa opiskelijaan ei kuitenkaan katoa yhdessä soittaessa tai vapaa-ajallakaan.  

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin pedagogiikassa hierarkioiden madaltaminen ei tarkoita opettajan vastuun tai valtaposition häivyttämistä, vaan sitä, että soitetaan ja lauletaan yhdessä ja toisaalta sitä, että opiskelijoille on aineryhmän toiminnassa annettu tavanomaista suurempi vaikutusvalta: heidän mielipidettään pidetään arvossa ja kuunnellaan. Opiskelijat on otettu mukaan aineryhmän päätöksentekoon, opetussuunnitelman kehittämiseen ja antamaan palautetta opiskelun onnistumisesta. Haluamme kuunnella myös alumnien kokemuksia ja kehittää koulutusta sen perusteella.  

Edellä kuvattu toimintakulttuuri on vaativa sekä opiskelijoille että opettajille, mutta sillä on myös pedagogiset perusteensa. Emme ole aineryhmän historiassa kuitenkaan aina onnistuneet saamaan kaikkia opettajia tarpeeksi tietoisiksi valtaposition merkityksestä. Viime vuosien kriittinen keskustelu on siksi ollut myös meille tervetullut herätys ja auttanut aineryhmän johtoa hahmottamaan sitä, miten opiskelija ja opettaja voi kokea erilaiset vuorovaikutus- ja opetustilanteet. Opettajat ovat nyt tietoisempia omasta positiostaan ja vastuustaan erilaisissa oppimisympäristöissä. Tämän entistä herkemmän tiedostamisen myötä pystymme kehittämään edelleen toimintakulttuuria ja opettajien ohjeistusta. Opettajalla itsellään on kuitenkin myös aina viime kädessä vastuu toiminnastaan.   

Olemme aineryhmässä kiinnittäneet erityistä huomiota kahteen asiaan: siihen, että voisimme madaltaa epäasiallisen kohtelun ilmoituskynnystä ja siihen, että tapaukset voitaisiin ehkäistä jo ennakkoon. Siksi loimme opiskelijoiden ja opettajien kanssa yhteiset turvallisen tilan periaatteet ohjaamaan vahvasti aineryhmämme toimintaa. Tämä kaikkien saatavilla oleva huoneentaulu käydään vuosittain läpi niin opettajien kuin opiskelijoidenkin tilaisuuksissa. Sen avulla pystymme ottamaan säännöllisesti keskusteluun asioita, joita voi olla vaikea arjen keskellä muistaa tai tiedostaa.   

Seuraamme nykyään opiskelijoiden hyvinvointia entistä tiiviimmin: opiskelijayhdistyksen edustaja on mukana säännöllisesti viikoittaisissa opettajankokouksissa kertomassa opiskelijoiden ajatuksista, hyvinvoinnista ja tunnelmista. Opettajakunnan kanssa on käyty ja jatketaan säännöllisesti keskustelua valtaposition tunnistamisesta ja opettajan vastuusta. Pyrimme myös antamaan aineryhmän opiskelijoille työkaluja oman hyvinvointinsa lisäämiseen: opiskelijoilla on jo pitkään ollut säännöllinen henkilökohtainen ja ryhmässä tapahtuva tutorointi, opetussuunnitelmaan lisättiin vuonna 2018 Opiskelutaidot ja hyvinvointi –opintojakso, ja opintoihin sisältyy myös mentorointia. 

Myös Taideyliopiston prosessit ongelmatilanteiden käsittelyssä kehittyvät, ja opiskelijoiden hyvinvointiin ja opettajien koulutukseen on resursoitu lisää voimavaroja. Parhaillaan kampuksillamme on käynnissä Taideyliopiston ja sen ylioppilaskunnan yhteinen ”Älä jää yksin” -kampanja, joka tarttuu epäasiallisen kohtelun, psykologisesti turvallisemman tilan sekä vastuullisen käyttäytymisen teemoihin.  

Haastamme itseämme jatkuvasti, sillä tehtävämme kouluttajana ei liity vain opiskelijan osaamiseen vaan kokonaisvaltaisen kehityksen ja kasvun tukemiseen. On kuitenkin selvää, että nykyiset toimet eivät ole vielä riittäviä: yliopiston kaikkien jäsenien yhdenvertaisuus, kuulluksi tulemisen tunne ongelmatilanteissa ja prosessien sujuvuus ja läpinäkyvyys vaativat edelleen työtä.   

Kansanmusiikin aineryhmä ei voi valitettavasti vaikuttaa menneisyyden tapahtumiin tai menneiden vuosien toimintakulttuurin puutteisiin, mutta toimimme aktiivisesti paremman tulevaisuuden puolesta. Epäkohtien ottaminen puheeksi ei ole koskaan helppoa, varsinkaan opiskelijalle. Olemme ylpeitä opiskelijoidemme ja alumniemme rohkeista puheenvuoroista.  

Sirpa Lahti, Kansanmusiikin ainejohtaja 
Kristiina Ilmonen, Kansanmusiikin professori