Kesäkuun Trio-lehti on julkaistu

3.7.2025 0 Tykkää 0 kommenttia

Muusikot ja instituutiot: kritiikkiä, luovaa kehittelyä, yksityisiä ja jaettuja kokemuksia

Käsillä oleva Trio tarjoaa monipuolisen kimaran musiikintutkimusta peräti kolmentoista eri kirjoittajan voimin: erilaisia aiheita, paradigmoja ja näkökulmia, kirjoittamisen tyylejä ja tapoja, yksin ja yhteistyössä. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian lisäksi tutkimusta on tehty Aalto-yliopistossa, Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa, Budapestin  Liszt-akatemiassa  sekä  Uppsalan,  Södertörnin  ja  Göteborgin  yliopistoissa.  Vaikka  tiedeyliopistojenkin  edustajia  on  kirjoittajissa  mukana,  tutkimusten  toteutus on keskittynyt taidekorkeakouluihin.

Musiikkikorkeakoulu sekä muut muusikkojen koulutukseen ja työnkuvaan vaikuttavat  instituutiot  ovat  kirjoituksissa  myös  tutkimuksen  kohteena.  Yhteisenä  juonteena numeron artikkeleista voisikin poimia yksilöiden kokemukset musiikki-instituutioissa  ja  suhteessa  niihin.  Kokemukset  ja  suhteet  näyttäytyvät  myös  jännitteisinä.  Niihin  pureudutaan  kriittisen  tapaustutkimuksen  ja  instituutiokriittisen  taiteellisen tutkimuksen keinoin sekä tarkentamalla yksilön kokemukseen.

Kolmesta vertaisarvioidusta artikkelista ensimmäinen, ”Power and responsibility in  higher  music  education.  Issues  of  bullying  and  harassment”,  tarkastelee  musiikkikorkeakoulujen  menettelytapoja  kiusaamis-  ja  häirintätapausten  käsittelyssä  Virossa,  Suomessa  ja  Unkarissa.  Nelivuotiseen  Conservatory  Cultures  -hankkeeseen perustuvan artikkelin ovat kirjoittaneet hankkeen tutkijat neljästä Euroopan maasta: Ann Werner, Cecilia Ferm Almqvist, Tuire Kuusi, Kristi Kiilu ja Gergely Fazekas. Kansainvälisessä yhteistyössä tehty tutkimus, jonka tapausesimerkit ovat peräisin  kolmesta  eri  musiikkikorkeakoulusta,  rikastaa  ajankohtaista  keskustelua  epäasiallisesta  käytöksestä  ja  siihen  liittyvistä  vallan  ja  vastuun  kysymyksistä  musiikki-instituutioissa. Tapausten tutkimisessa on sovellettu kokemusten jakamiseen perustuvaa feminististä menetelmää, ja artikkelin teoriakehys nojaa Sara Ahmedin ajatteluun.

Artikkeli  havainnollistaa  kiusaamis-  ja  häirintätapausten  käsittelyyn  liittyviä  haasteita. Vaikka kaikissa esimerkki-instituutioissa oli menettelytavat epäasialliseen kohteluun puuttumiseksi, käytännössä prosessit eivät onnistuneet. Tutkijat pohtivat, miten musiikkikorkeakoulut voisivat kehittää työtään kiusaamisen ja häirinnän ehkäisemiseksi, jotta ne voisivat tarjota turvallisen ja tukea antavan ympäristön. Tutkimusasetelman feministinen yhteistyön eetos ulottuu myös tarjottuihin ratkaisuehdotuksiin, joissa painottuu sinnikkään yhdessä toimimisen tärkeys.

Ava Imogen Graysonin ja Leena Julinin yhteisartikkeli ”Two approaches to relationality in experimental notation” luo sekin kriittisen katseen musiikki-instituutioihin, joskin eri kannalta ja toisenlaisen tutkimusparadigman puitteissa. Kirjoittajat haastavat länsimaisen klassisen musiikin nuottien tulkinnan ja esittämisen normeja ja konventioita, jotka he kokevat paitsi luovuutta rajoittaviksi myös eettisesti haitallisiksi.  Taiteellista  tutkimusta  edustavassa  artikkelissaan  he  kuvailevat  ja  reflektoivat omia prosessejaan kokeellisen notaation kehittämisen parissa. Niin piirtyy esiin kaksi toisenlaista polkua: Julinille perinteisen notaation muokkaaminen kuunteluun perustuvan musisoinnin mukaan ja Graysonille säveltämisen ja esittämisen uudelleenajattelu jatkuvana neuvotteluna materiaalien ja toimijoiden välillä. Tutkimusten moniaineksinen ja eklektisesti sovellettu filosofinen kehys painottaa sitä, että ääni ja kuuntelu ovat luonteeltaan ajallisesti ja tilallisesti suhteellisia.

Artikkeli toteuttaa eetostaan ja tavoitteitaan myös performatiivisesti kokeilevan dialogimuodon  keinoin:  taiteilija-tutkijat  kirjoittavat  kumpikin  omasta  väitöstutkimuksestaan,  välillä  unisonossa,  välillä  ratkeamattomassa  suhteessa  rinnakkain.  Yhteisenä sanomanaan kirjoittajat tähdentävät pyrkimystä luopua monistisesta, autoritaarisesta näkökulmasta ja suosia sen sijaan moninaisia toiminnan ja tietämisen tapoja, sekä perinteisempiä että kokeellisempia.

Numeron kolmas artikkeli, Jenni Lappalaisen ”Ilmari Hannikaisen kokemuksia kotimaan konserttikiertueella 1921” edustaa perinteisempää musiikin historian tutkimusta, mutta myös siinä näkyy taiteilija-tutkijan – pianisti-tutkijan – kädenjälki. Lappalainen tarkastelee säveltäjä-pianisti Ilmari Hannikaisen laajaa konserttikiertuetta Suomessa helmi–maaliskuussa 1921. Hän rekonstruoi kiertueen kokonaisuuden ohjelmistoineen tutkimalla Hannikaisen kiertuepäiväkirjaa. Analyysi täydentyy kirjeiden, sanomalehtiaineiston, konserttiohjelmien, tilitysdokumenttien ja sävellyskäsikirjoitusten  avulla.  Aineiston  tulkinnassa  Lappalainen  hyödyntää  omaa  kokemustaan konserttipianistina. Valokeilassa on esiintyjän oma kokemus, jota kirjoittaja jäljittää herkästi kuulostellen empaattisen, myötäelävän lukutavan avulla. Vaikka ajallista etäisyyttä ja sen tuomaa näkökulmien eroa ei voikaan kuroa umpeen, hän tunnistaa Hannikaisen kertomassa samastuttavia piirteitä.

Esittäjän kokemukseen syventyminen on uusi näkökulma Hannikais-tutkimukseen ja haastaa osaltaan Suomen musiikin historian tutkimuksen keskittymiä. Artikkeli osoittaa, että intiimin päiväkirja-aineiston avulla on mahdollista päästä lähelle vuosisata sitten vaikuttaneen pianistin yksityistä kokemusta yleisölle soittamisesta. Myös ajan kulttuuriympäristö ja sisällissodan jälkeen Suomessa vallinneet olosuhteet  valottuvat  esiintyvän  muusikon  näkökulmasta.  Numeron  edeltävien  artikkelien taustaa vasten on mielenkiintoista sekin, millaisena tässä hahmottuu yksittäisen muusikon suhde ajan musiikki- ja konserttielämän instituutioihin.

Artikkelien  lisäksi  numero  sisältää  neljä  taiteellisten  tohtorintutkintojen  lectio praecursoriaa,  joissa  tekijät  kertovat  prosesseistaan  musiikin  käytäntöjen  taiteilija-tutkijoina, kehittäjinä ja kriittisinä koettelijoina. Säveltäjä Minna Leinonen (”Säveltäjä, notaatio ja dialoginen vuorovaikutus”) selvitti, millainen nykymusiikin nuotinnus on kommunikoivaa ja kuinka siihen päästään. Tutkimuksessa korostui säveltäjän ja esittäjän yhteistyön ja vuorovaikutuksen merkitys.

Anna  Pulli-Huomo  (”Jumalanpalveluksen  musiikki  osallisuuden  kokemuksen  vahvistajana”) tutki urkumusiikkia liturgisessa kontekstissa aiheenaan ranskalainen liturginen  urkumusiikki  suomalaisessa  jumalanpalveluksessa.  Keskeinen  kysymys  oli,  miten  kirkkomuusikko  voi  tehdä  jumalanpalveluksesta  luovan,  dialogisen  pro-sessin, joka rakentaa yhteistä kokemusta.

Naiara De La Puente Vadillo (”Artistry of the concert accordion in contemporary chamber music”) puolestaan syventyi konserttiharmonikan rooliin ja taiteellisiin  mahdollisuuksiin  kamarimusiikin  esittämiskäytännöissä  ja  nykyrepertuaarissa.  Hänen tutkimuksensa käsitteli myös harmonikansoittajien taiteilijaidentiteettiä, sen kehitystä ja tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Viulisti  Maria  Puusaari  (”’Leading’  in  contemporary  music  performance-practice”)  tutki  liidaamista  kommunikaatio-  ja  vuorovaikutusmuotona  nykymusiikin  esityskäytännöissä. Liidaaminen eli muusikon kehollinen viestintä ja vuorovaikutus näyttäytyi monimuotoisena prosessina tutkimuksen eri konteksteissa: kamariyhtyeen johtamisessa, sooloviuluesityksen johtamisessa ja multimediaesityksen johtamisessa.

Pidemmittä  puheitta  toivotan  Trion lukijoille  monenkirjavia  lukuelämyksiä  ja  kaunista  kesää.

Helsingissä 22.6.2025

Laura Wahlfors

Trio on musiikin taiteelliseen tutkimukseen, esittämiseen ja pedagogiikkaan, esityskäytäntöjen, niiden estetiikan ja historian sekä nykyhetken haasteiden tutkimukseen keskittyvä julkaisu, jossa on sijaa myös muulle musiikintutkimukselle, esimerkiksi musiikin historiaan, filosofiaan ja analyysiin liittyville aiheille. Lehdessä julkaistaan vertaisarvioituja artikkeleita, katsauksia, raportteja, kirja-arvosteluja ja lektioita. Julkaisukielet ovat suomi, ruotsi ja englanti.   

Trio käyttää TSV:n vertaisarviointitunnusta ja noudattaa sen ohjeiden mukaista eettistä toimintaa artikkeleiden vertaisarvioinnissa. Lisäksi se on sitoutunut Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeeseen hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja sen loukkausten käsittelemisestä (2023). 

Lisätietoja:  trio@uniarts.fi