← Takaisin blogiin

Koko yhteiskunta mukana

Valtio avusti talon rakentamisessa, mutta varat sen sisustamiseen piti hankkia muilla keinoin.

Människor i auditoriet

”Naiskomitea sisustustöiden edistämiseksi.”
Helsingin Sanomat 24.2.1931

Uuden konservatoriotalon saaminen oli suomalaisten yhteinen asia. Koska kyseessä ei ollut liikeyritys, vaan ”puhtaasti yleishyödyllinen sivistysahjo”, pidettiin valtion varojen käyttämistä siihen täysin hyväksyttävänä. Myös liikeyritykset osoittivat tukensa hankkeelle. Weilin & Göös esimerkiksi lahjoitti vastaperustetulle säätiölle suuren määrän kirjelomakkeita ja kirjekuoria.

Valtio avusti talon rakentamisessa, mutta varat sen sisustamiseen piti hankkia muilla keinoin. Tähän saatiin avustuksia ja järjestettiin arpajaisia. Lehdet uutisoivat niistä ja suorastaan kehottivat lukijoita osallistumaan arpajaisiin. Suomenmaa kirjoitti 17.10.1930: ”Kuluvan kuukauden lopulla toivoo Konservatorion Säätiö voivansa ’laskea kauppaan’ eräissä suhteissa myöskin tavallisuudesta poikkeavat arpalippunsa ja uskaltaa lausua sen hartaan toivomuksen, että jokainen musiikkia harrastava Suomen nainen ja mies kantaisi kortensa Konservatorion oman kodin rakentamiselle.”

Helsingin eri piirejä edustavia naisia pyydettiin teekutsuille Kämppiin muodostamaan naiskomitea, joka auttaisi tulevan talon sisustamisessa. Uusi Suomi kertoi asiasta 24. helmikuuta 1931: ”Konservatorion Säätiön isännistö oli eilen pannut toimeen teekutsut Ylä-Kämpissä ja kutsunut vieraikseen joukon edustavia naisia eri piireistä. Kutsua olivat monet noudattaneet. Professori Erkki Melartin ja varatuomari A. H. Paloheimo lausuivat vieraat tervetulleiksi ja jokainen nainen sai kimpun tulppaaneja ja narsisseja. Kun oli asetuttu pienten pöytien ääreen ja kukin oli saanut kupin kahvia tai teetä, saatiin kuulla kaunista musiikkia. Neiti Maire Halava esitti pari pianokappaletta ja herra T. Ara lauloi muutamia lauluja.”

Uuteen taloon sijoitettiin taidetta säätiöiden ja muiden tahojen toimesta. Kuvanveistäjä Mauno Oittisen graniittinen rintakuva Jean Sibeliuksesta hankittiin taloon varainkeruulla konservatorion lähipiiristä.

R-talon eteishalli
Sisäänkäyntiaula heti talon valmistuttua syyskuussa 1931. Vasemmalla sijaitsi Fazerin musiikkikaupan haaraliike ja lippukassa. Fazerin konserttitoimisto oli suurin konserttien järjestäjä ja konservatoriotalon tärkein vuokralainen. Oikealla seinään upotetuissa vitriineissä oli esillä kotiteollisuustuotteita, Riihimäen laseja ja rohdosliikkeen tavaroita. Lehtikuva.
Ihmisiä buffet-pöydän ympärillä
Sibelius-Akatemian 60-vuotisjuhla vuonna 1942. Poikkeustilasta huolimatta Pohjoisella Rautatiekadulla järjestettiin sodan aikana lähes päivittäin konsertteja ja muita tilaisuuksia. Taideyliopisto / Sibelius-Akatemian arkisto.

Menneisyyden muistia tulevaisuutta varten

Tässä blogissa Riku Hämäläinen kirjoittaa Taideyliopiston muistitietohankkeen vaiheista. Hankkeen tarkoituksena on kerätä entisten ja nykyisten opettajien, oppilaiden ja muun henkilökunnan muisteluita taideopetuksen historiasta, arjesta, toiminnasta, sattumuksista, jne. tulevaisuuden tutkimuksia varten. Filosofian tohtori, dosentti Riku Hämäläinen toimii Historiafoorumin yliopistotutkijana. Hän johtaa muistitietohanketta, johon kuuluu niin uuden aineiston kerääminen kuin jo olemassa olevan arkistomateriaalin saatavuuden parantaminen.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia