Kollegio keskusteli psykologisesta turvallisuudesta ja kannustaa muita samaan

24.5.2023 1 Tykkää 0 kommenttia

Kaikki yliopistoyhteisömme jäsenet eivät koe oloaan yhteisössä hyväksi ja turvalliseksi. Päätimme kollegiossa keskustella psykologisesta turvallisuudesta ja kannustamme koko yhteisöä pohtimaan näitä kysymyksiä.

Keskusteluun oli kaksi syytä: ensinnäkin halusimme aloittaa keskustelun psykologisen turvallisuuden kokemuksesta osana omaa toimintaamme, ja toiseksi, halusimme tehdä asiaa tunnetuksi ja kannustaa koko yhteisöä pohtimaan näitä kysymyksiä. Kaikki yliopistoyhteisömme jäsenet eivät nimittäin koe oloaan yhteisössä hyväksi ja turvalliseksi. Lisäpontimena keskustelulle on Suomen taidekenttä ja sen turvallisuus tai turvattomuus. Kaikkea ei ole mahdollista ratkaista kerralla eikä mikään ryhmä ole turvallinen aina kaikille, mutta jostain voidaan aloittaa ja turvallisuuden kokemusta voidaan lisätä.

Mitä on psykologinen turvallisuus?

Psykologinen turvallisuus tarkoittaa kokemusta turvallisuudesta niissä ryhmissä ja yhteisöissä, joissa yksilö toimii. Se on yksilön kokemus siitä, että hänen näkemyksiään kuunnellaan ja kunnioitetaan, ja se näkyy yksilön uskalluksena olla oma itsensä, nostaa esiin ongelmia ja epäkohtia sekä uskalluksena tehdä kysymyksiä. Vaikka yksilön kokemus korostuu, kyse on ryhmäilmiöstä ja jaetusta kokemuksesta: ryhmän jäsenet kokevat ryhmän turvalliseksi, he kokevat, että ryhmän jäsenten asenne toisia jäseniä kohtaan on positiivinen. Psykologisesti turvallisessa ryhmässä on mahdollista käsitellä vaikeitakin asioita, kun toiminnan fokus on keskustelussa ja yhteisissä tavoitteissa, ei henkilöissä. Tutkimusten mukaan tiimin tai työryhmän kokoisissa yksiköissä psykologisella turvallisuudella on kaikkein eniten merkitystä, vaikka periaatteessa ilmiö on olemassa kaiken kokoisissa yksiköissä.

Psykologinen turvallisuus ei synny käskystä, mutta ryhmillä ja erityisesti niiden vetäjillä on paljonkin mahdollisuuksia lisätä turvallisuuden kokemusta. Tärkeitä ensiaskeleita ryhmän toiminnassa ovat:

• ryhmän jäsenten tutustuminen
• toimintakulttuurista, vuorovaikutuskäytännöistä ja pelisäännöistä keskusteleminen
• ryhmäytymisen tuki
• ryhmän tehtävän määritteleminen.

Psykologisesti turvallinen ryhmä ei tarkoita, että ryhmä olisi yksimielinen tai että se välttäisi haasteita, vaan sitä, että erilaiset näkemykset voidaan tuoda esiin, niistä voidaan keskustella rakentavasti ja niistä voidaan oppia. Virheet hyväksytään, eikä niitä pidetä epäpätevyyden merkkinä. Psykologisesti turvallinen ryhmä uskaltaa ottaa riskejä ja testata ideoita, ja erityisen tärkeää psykologinen turvallisuus on ryhmissä, joissa edellytetään luovuutta ja uusien ratkaisujen löytämistä.

Kollegion mietteitä

Kollegion etukäteismateriaalissa oli pohdintatehtävänä miettiä, millaisia psykologisesti turvallisia ryhmiä kollegion jäsenet tunnistavat ja mitä turvallisuuden kokemusta lisäävää niissä on. Keskustelussa esiin nousi esimerkiksi se, miten uudessa ryhmässä tuntemattomien keskellä omien ajatusten esittäminen voi tuntua pelottavalta, kun taas tuttujen kanssa tämä on helpompaa. Tutustumisen onkin tärkeää, sillä sen jälkeen tuntemattomia ei enää ole, ”me” ja ”ne” muuttuvat kaikki ”meiksi”.

Muita keskustelussa esiin nousseita turvallisuuden kokemukseen vaikuttavia tekijöitä olivat kielipelit ja toimintakulttuurit, erilaiset kohteliaisuus- ja käyttäytymis- ja hierarkiakoodit. Koodit, puhetavat ja toimintamallit, jotka yhdessä toimintakulttuurissa tai samassa valta-asemassa olevien kesken ovat normaaleja eivätkä herätä mitään huomiota, voivat olla loukkaavia tai vähätteleviä toisessa toimintakulttuurissa tai valtahierarkioissa eri tasoilla olevien kesken. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen on välttämätöntä, jotta voisimme tulla tietoisiksi ryhmän jäsenten yksilöllisistä ominaisuuksista ja mahdollisista toimintamallien ristiriidoista ja jotta voisimme korjata omia toimintatapojamme. Turvallisuutta voi lisätä keskittyminen asioihin ihmisten sijaan. Siis se, että asioita ei henkilöidä. Myös vastakkainasetteluiden tietoinen purkaminen ja valtarakenteiden tunnistaminen mainittiin. Mahdollisuuksia kohtaamisiin, tutustumisiin ja vuorovaikutustilanteisiin peräänkuulutettiin: missä ovat ne yhteisön tilat, joissa kohtaamme toisiamme?

Mitä seuraavaksi?

Kollegion keskustelussa nousi esiin monenlaisia ideoita siitä, miten psykologista turvallisuutta olisi mahdollista edistää. Myös tutkimus antaa tietoa erilaisista psykologista turvallisuutta lisäävistä tekijöistä niin organisaatio- tiimi- kuin yksilötasollakin. Tutkimuksessa on lisäksi tarkasteltu asiaa niin ryhmän vetäjän kuin ryhmän jäsenen näkökulmasta. Näiden ideoiden listaaminen tähän blogiin ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista. Sen sijaan, koska kyse on ryhmäilmiöstä, kollegio kannustaa ryhmiä tunnistamaan itselleen ja jäsenilleen tärkeitä psykologisen turvallisuuden kysymyksiä osana omaa toimintaansa. Omalta osaltaan kollegio tulee jatkamaan keskustelua osana omaa toimintaansa.

Kirjoittaja: Tuire Kuusi, yliopistokollegion puheenjohtaja ja professorijäsen

Lue lisää aiheesta:

Yli-Kaitala & Toivanen (2021). Psykologinen turvallisuus vapauttaa työyhteisön potentiaalin. Työn Tuuli 1/2021, 29–36. Luettavissa osoitteessa: https://www.henry.fi/media/ajankohtaista/tyon-tuuli/tyontuuli_012021_a4_20210602_.pdf#page=29

Newman, Donohue & Eva (2017). Psychological safety: A systematic review of the literature. Human Resources Management Review 27(3), 521–535. https://doi.org/10.1016/j.hrmr.2017.01.001