Kuvataideakatemian alumni Harriina Räinä residenssissä: Ecologies in the Making: Sculpting Futures Skotlannissa

Maaperä, simpukankuoret ja ihmiset niiden ympärillä

Teksti: Harriina Räinä

Vietin neljä kesäistä kuukautta Ecologies in the Making: Sculpting Futures -residenssissä Skotlannissa, jonka tarkoituksena on tukea kuvataiteilijoita ekologisempien menetelmien ja kontekstien tutkimisessa ja kehittämisessä. Residenssi on jaettu kahteen osaan: ensimmäiset kaksi kuukautta sijoittuvat Rosneathin niemimaalla, Glasgow’n läheisyydessä sijaitsevaan Cove Park -residenssikeskukseen, ja toiset kaksi kuukautta Aberdeenshiressä sijaitsevaan Scottish Sculpture Workshop -kuvanveistotyöpajaan.

Hain residenssiin pitkään mielessäni pyörineellä idealla: miten jätteeksi muuttuneita simpukankuoria voisi käyttää veistosten materiaalina niin, että lopputuloksella olisi potentiaalia toimia myös maanparantajana. Pelkän eläinperäisen materian problemaattisuuden osoittelun sijaan halusin pohtia, voisiko eläintuotannon – tässä tapauksessa vesiviljelyn – ylijäämää hyödyntää tavalla, joka tuottaisi positiivisia vaikutuksia ympäristössään.

Tutkimuskysymys tuntui luontevalta jatkolta työskentelylleni, sillä olen käsitellyt eläinperäisen materiaalin käyttöä kuvataiteessa aiemminkin, ja koko praktiikkani on pitkälti nivoutunut ihmisen suhteisiin ja suhtautumiseen muihin eläinlajeihin. Skotlanti tuntui luontevalta paikalta lähestyä aihetta, sillä simpukoiden viljelyä on runsaasti – ja siten myös siitä syntyvää jätettä. Lisäksi halusin oppia rakentamaan maanparantajaveistoksille keraamisia kannattimia, ja kuvanveistopaja tuntui luontevalta paikalta tämän harjoittelemiseen.

Ensimmäiset kaksi kuukautta Cove Parkissa tarjosivat erinomaiset puitteet taustatutkimukselle, materiaalin keruulle, kontaktoitumiselle ja maanparantajaveistosten ensimmäisten versioiden tekemiselle. Olen pitkään haaveillut pidemmästä ajanjaksosta vuoroveden äärellä, ja Cove Parkin merellinen sijainti oli myös yksi motivaattoreista, miksi halusin juuri tähän residenssiohjelmaan. Se mahdollisti useiden simpukkalajien elämän seuraamisen niiden luontaisessa elinympäristössä.

Vuoroin vetäytyvä ja nouseva merenpinta asettaa myös ihmisen osaksi suurempaa, planetaarista mittakaavaa. Tein residenssin autolla vierailuja paikalliselle osterien ja sinisimpukoiden kasvattamolle Loch Fyne -vuonolle, josta sain suuren määrän materiaalia. Kapeilla, mutkikkailla teillä ja vasemmalla puolella liikennettä ajaminen vaati hieman rohkeutta, varsinkin kun sää oli usein sumuinen ja sateinen.

Alkuresidenssin pysäyttävimpiä hetkiä oli yö, jonka aikana putsasin yksitellen neljä suurta sankoa likaisia simpukankuoria – etäisyys juuri kuolleeseen eläimeen oli lähes olematon. Kokemus oli hyvin erilainen kuin kuorien kerääminen residenssin lähirannoilta, jota myös pienimuotoisesti tein. Lopulta päätin kerätä rannoilta enemmän roskia kuin kuoria. Erityisesti osterilla on nykyään luksustuotteen status, mutta kuorien päätyessä jäteläjään ylellisyydestä ei ole tietoakaan. Käytin residenssissä paljon aikaa kuorien käsittelyyn, murskaamiseen ja kasviperäisten sideaineiden testaamiseen, joten materian kanssa tuli vietettyä runsaasti aikaa.

Cove Parkin kautta tutustuin useisiin kiinnostaviin kanssataiteilijoihin, kuraattoreihin ja muihin taidealan ammattilaisiin. Koska työskentelin paikallisen materiaalin ja aiheen parissa, pyrin aktiivisesti tutustumaan myös niemimaan ihmisiin ja ympäristöön. Osallistuin muun muassa geologiakävelyyn, rantojen siivoustalkoisiin, elinympäristöä valtaavien saniaisten torjuntaan sekä paikallisten naisten yhteislauluharjoituksiin, jotka järjestettiin ulkona rantaviivan tuntumassa. Järjestimme Cove Parkin kanssa myös keskustelutilaisuuden paikallisen ympäristöryhmän kanssa, jossa puhuimme työskentelystäni.

Residenssijakson toiset kaksi kuukautta vietin Scottish Sculpture Workshopissa, joka on kuvanveiston menetelmiin suuntautunut ja yhteisötyötä sekä saavutettavuutta painottava toimija. Kuvanveistopaja sijaitsee maaseudulla pienessä Lumsdenin kylässä, kukkuloiden ympäröimänä. Kaikki työtilat ja osa asuintiloista ovat jaettuja, ja tunnelma oli lämpimän yhteisöllinen. Cove Parkissa olin saanut maanparantajaveistosten testailun hyvään vauhtiin, joten päätin aluksi keskittyä intensiivisemmin keraamisten kannattimien valmistamisen opetteluun.

Keramiikkateknikko Amy Benzie opasti minut erilaisten savien, lasitteiden, polttojen sekä kipsimuottien tekemisen maailmaan. Alun perin halusin käyttää pääasiassa paikallista villisavea, jota kävimme myös keräämässä, mutta lopulta päädyin hyödyntämään useita erilaisia savilaatuja. Lasitteiden valmistaminen itse oli kiehtovaa, ja kalsiumkarbonaattipitoisista simpukankuorista tekemäni jauhe päätyi tärkeäksi komponentiksi lopullisiin lasitteisiini. Pajalla osallistuin myös lyhyeen kivenveistoperehdytykseen, sillä olen pitkään ollut kiinnostunut kalkkikivestä – onhan se miljoonia vuosia vanhojen merieläinten kuorista muodostunutta ainesta. Kalkkikivi saa kuitenkin odottaa myöhempään aikaan.

Keramiikan lisäksi jatkoin maanparantajaveistosten kehittämistä. Scottish Sculpture Workshopin tilat ja tekninen tuki olivat tässäkin suureksi avuksi, sillä pystyin esimerkiksi kuumentamaan kuoria eri lämpötiloissa keramiikkauunissa. Haasteita tuli vastaan reseptiä hioessa, kun osa pienikokoisista teoksista joko halkeili tai homehtui kuivumisen aikana. Uuden kehittäminen vaatii aina pitkäjänteisyyttä, ja siksi pidempi residenssijakso sopivine työtiloineen ja henkilökuntineen tuki prosessia valtavasti. Rauhallisessa maaseutuympäristössä sijaitseva kuvanveistopaja oli myös erinomainen paikka työhön uppoutumiseen.

Nyt, noin kuukausi Ecologies in the Making: Sculpting Futures -residenssin päättymisen jälkeen, tuntuu hurjalta, kuinka paljon neljän kuukauden aikana ehti tapahtua. Alun pohdiskeleva ja utelias tutkimuksellinen työ vaihtui hyvin intensiiviseen uuden oppimiseen ja materiaalien ominaisuuksiin uppoutumiseen. Residenssijakson suurta antia olivat myös kaikki sosiaaliset kohtaamiset – niin lyhyet kuin pidemmätkin. Varsinkin loppupuolella residenssi tuntui jopa liiankin sosiaaliselta, ja suomalaiseen tapaan vetäydyin säännöllisesti palautumaan paikalliseen metsään. Molemmat residenssipaikat olivat sanoinkuvaamattoman kauniita, ja sosiaalisten kontaktien lisäksi tuntui erityisen merkitykselliseltä muodostaa yhteyksiä paikallisiin ympäristöihin ja niiden monilajiseen elämään.

Haluan sydämellisesti kiittää kaikkia tahoja, jotka tekivät residenssijaksosta mahdollisen ja antoisan: Cove Parkia ja Scottish Sculpture Workshopia henkilökuntineen – erityisesti Alexia Holtia ja Sam Trotmania kaikesta tuestanne; tapaamiani kanssataiteilijoita ja taidealan ammattilaisia – erityisesti Sayan Chandaa ystävyydestäsi; paikallisia ihmisiä ja toimijoita – erityisesti Cove and Kilcreggan Green Groupia avoimesta keskusteluyhteydestä; sekä Taideyliopiston Kuvataideakatemiaa ja Saastamoisen säätiötä residenssin mahdollistamisesta.