Kuvataideakatemian alumni Iisa Lepistö residenssissä: Hiekkakiven ja graniitin Skotlanti

9.11.2022 5 Tykkää 0 kommenttia

Taideyliopiston alumniblogissa alkaa uusi sarja, jossa Kuvataideakatemian alumnit kertovat kokemuksistaan kansainvälisissä residensseissä. Kuvataiteilija Iisa Lepistö on Skotlannin alumniresidenssin ensimmäinen stipendiaatti.

Olen iloinen saadessani jakaa kokemuksiani Kuvataideakatemian alumneille suunnatusta uudesta residenssistä Skotlannissa. Noin neljä kuukautta kestävä Ecologies in the Making, Sculpting Futures residenssi on jaettu kahteen osaan: ensimmäinen sijoittuu Skotlannin länsirannikolla sijaitsevaan Cove Parkiin ja toinen ylämailla sijaitsevaan Scottish Sculpture Workshopiin. Molemmat residenssit tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet syventyä työskentelyyn. Siinä missä Cove Park tarjoaa tilan ja ajan eri alojen taiteilijoille, on Sculpture Workshop nimensä mukaisesti painottunut spesifisti kuvanveistoon ja tarjoaa sille erinomaiset puitteet.

Arvostan kovasti residenssin tarjoamaa aikaa. Koen, että residenssissä aika venyy luonteeltaan erilaiseksi. Tietynlaisten arkisten velvoitteiden jäädessä pois, aika muodostuu työn, levon ja kaiken niiden sisältämän ympärille ja tekee sen koostumuksesta erilaista. Sculpting Futures –residenssiohjelma painottaa ajan tärkeyttä ja prosessin rikkautta. Residenssin teema – siten kuin itse sen tulkitsin – sopi sattumalta hyvin aiheisiin, joita olen viime vuosina käsitellyt työssäni, ja siten hakemuksen tekeminen tuntui luontevalta.

Olen kiinnostunut kivestä, erityisesti graniitista, joka on paikallinen ja yleisin kivilaji sekä suomessa että Skotlannissa. Olen viimeisen parin vuoden ajan työskennellyt kiven parissa kirjallisen ilmaisun sekä veiston keinoin (residenssin aikana kulttuurilehti Mustekala julkaisi kirjoittamani tekstin kivestä). Pidän kovasti residenssipaikkojen keskinäisestä erilaisuudesta ja koen että työskentelyni jakautui hyvin niiden välille: tutkimukseen ja kirjoittamiseen Cove Parkissa sekä pitkiin veistopäiviin Scottish Sculpture Workshopissa.

Saavuin Cove Parkiin elokuun puolessa välissä. Olin perillä myöhään illalla ja paikan päällä oli niin hiljaista, että en onnistunut kuulemaan mitään. Aamulla avasin verhot ja sijoitin itseni katsomaan Loch Longinylle.

Olen asunut jonkin verran ulkomailla ja sen tähden uskon osaavani melko sujuvasti hakeutua omiin rutiineihin ja kuunnella itseäni sosiaalisuuden ja oman tilan suhteen. Paikan kaunis sijainti, rauhallisuus sekä Cove Parkin sydämellinen henkilökunta tekivät olon tervetulleeksi ja mukavaksi. Pääsin nopeasti käsiksi hyvään rytmiin. Taiteilijat saavat residenssissä oman huoneen, jossa on kylpyhuone ja pieni keittiö sekä oman studion. Yhteiset tilat pitävät sisällään suuren keittiön, tyhjän (esim tanssimiseen tai muuhun liikkumiseen soveltuvan) toimintahuoneen, kotoisan olohuoneen, jossa on pieni kirjasto sekä kauniin pihan ja terassin. Residenssissä ei ole kuvanveistolle tarkoitettuja työkaluja tai työtiloja, joten keskityin kahden kuukauden aikana tutkimukseen, kirjoittamiseen sekä veistosten suunnitteluun. Residenssi sijaitsee niemessä, jota ympäröi muutama pieni kylä; lähimmässä on pubi, posti, kioski, vintagepuoti sekä lauttasatama, josta on kymmenen minuutin lauttamatka Gourockiin. Lähin kaupunki Glasgow on noin puolentoista tunnin matkan päässä Cove Parkista julkisilla.

Muutaman kerran viikossa matkustin bussilla Garelockhed nimiseen kylään, jossa kävin kuntosalilla Centre 81 -keskuksessa, lähettämässä postikortteja aina, kun myöhästyin bussista tai söin lounaan paikallisessa kahvilassa. Kuten kaikissa pienissä kylissä, pian tunnistin jo salikaverini bussissa, kaupassa tai kadulla.

Halusin tehdä jotain paikallisesta villasta ja vaihdoin punaviinipullon paikalliseen farmarin lampaanvillaan. Kävelin farmille puoli tuntia, söin matkalla liikaa karhunvatukoita ja kävelin takaisin studiolle märän villan kanssa. Puhdistin villan käsin ja valmistin siitä eräänlaisen tukikorin ja maton tuleville kiviveistoksille.

Residenssin aikana Cove Parkissa järjestettiin jonkin verran erilaisia tapahtumia: illallisia, tapaamisia tai vapaamuotoisia studiokäyntejä. Enimmäkseen päivät olivat kuitenkin rauhallisia ja jokainen taiteilija muodostaa oman rutiininsa. Taiteilijat ympärilläni vaihtuivat, suurin osa vietti residenssissä viikon tai pari, muutama pidemmän ajan.

Cove Park näyttäytyi minulle vihreän sinisenä: lampaita, rannalla pyöreitä pehmeitä kiviä, meduusoja, armeijan hiljaiset sukellusveneet, Liz Truss, jyrkät ylämäet sekä suuri yhteinen keittiö. Lehmät keskellä tietä pyöräillessä. Kuningatar kuoli. Apurahahakemuksia. Neljä delfiiniä. Hiljaisuus, Glasgown kirjakaupat, Peace Camp, pitkät kävelyt yksin. Musiikki, sitten kun muistin että on Spotify.

Lähtiessäni tiesin, että näkymä ikkunasta Loch Longin ylle on joka päivä erilainen: toisinaan täysin sumun nielaisema, toisinaan kirkas ja selkeäviivainen, kuin animaatio: vihreät nummet, joiden pintaan pilvet maalaavat teräväreunaisia kuvioita. Eli aivan kuin museoiden postikorteissa.

Residenssin toinen osuus, Scottish Sculpture Workshop, sijaitsee Lumsdenin pienessä kylässä keskellä ylämaita. Saavuin residenssiin viikon mittaisen kivikaiverruskurssin (letter carving in stone) jälkeen. Järjestin omatoimisesti itseni kurssille, koska vastaavaa oppia ei saa Suomesta. Kylässä on pieni bensa-aseman puoti, kirkko ja kristallikauppa. Kylässä ei ole ruokakauppaa, joten suurin osa asukkaista tilaa ostoksensa lähimmästä kylästä. Joka puolella kylää näkee jollain tavalla Sculpture Workshopin läsnäolon, organisaatio on toiminut paikkakunnalla vuodesta 1973.

Asun talossa kylätien reunalla, vain minuutin kävelymatkan päässä veistopajoista. Sculpture Workshopissa taiteilija saa oman huoneen joko residenssin päärakennuksessa tai kylätiellä sijaitsevasta talossa. Keittiö ja kylpyhuone ovat jaettuja. Lähin hieman suurempi kylä on Huntly, jonne pääsee kaksi kertaa viikossa kulkevalla bussilla, tai jonkun sinne suuntaavan kyydillä. Lähimpään kaupunkiin, Aberdeeniin on noin tunnin matka autolla, tai auto-juna yhdistelmällä Huntlysta. Matkustaminen ei missään nimessä ole mahdotonta, mutta sen suunnittelu vaatii hieman enemmän aikaa ja siihen voi olla hyvä varautua.

Workshop tarjoaa hyvät työtilat oikeastaan minkälaisen veiston toteuttamiseen hyvänsä. Työtilat muodostuvat metallin, puun ja keramiikan työstämiseen tarkoitetuista tiloista, jotka näyttävät muotoutuvan kameleontin lailla mihin tahansa tarkoitukseen. Käytän itse eniten “kivipajaa”, eli työskentelen katoksen alla ulkona. Keramiikkapaja on juuri remontoitu, suuri ja valoisa, jota pyörittää Beth Bidwell. Työpajojen lisäksi päärakennuksessa on lämmitetty ja valoisa jaettu studio, josta jokainen taiteilija saa oman pöydän. Teknikko Eden Jolly on työskennellyt Sculpture Workshopissa vuosia ja on yksi niistä veistäjistä, jotka “osaavat auttaa missä tahansa tekniikassa tai pulmassa”. Workshop näyttää kaikin puolin todelliselta veistopajalta: kaikkialla on itsetehtyjä uuneja, kippoja, kylttejä, työkaluja sekä edellisten taiteilijoiden jättämiä teoksia. Kuten Cove Parkissa, täälläkin taiteilijat vaihtuvat ympärilläni, osa on paikalla vain muutaman päivän lyhyellä kurssilla ja osa pidemmän aikaa.

Tunnelma Sculpture Workshopissa on kotoisa ja rento. Henkilökunta on vastaanottava ja sydämellinen, porukkaan on vaikea olla astumatta mukaan. Voisin sanoa, että olen saanut Sculpture Workshopilta juuri sitä mitä halusin: toivon saavani syventyä kiveen ja sitä olen todella saanut tehdä. Kohti talvea pimenevinä kuukausina herään joka aamu samaan aikaan ilman herätyskelloa, syön aamupalan, puen päälleni haalarin, suojavälineet, avaan äänikirjan ja ryhdyin töihin. Naputtelen, kunnes tulee pimeää. Iltaisin teen ruokaa, katselen netistä työkaluja ja opettelen mandariinikiinaa Duolingosta. Nukahdan joka ilta parissa sekunnissa ja herään kun naapurin kattoremontti alkaa. Yhtenä aamuna kirjoitin päiväkirjaan nukahdin vahingossa selälläni (jotain mitä en ole tehnyt vuosiin, pelkään unihalvausta). Viikonloppuisin ajan usein pyörällä lähimpään kylään, josta löytyy kahvila. Cappuccino maistuu timanteilta ja ajattelen vahingossa jotain sellaista kuten onko tämä se New York  ja pyöräilen takaisin.

Minulle SSW näyttäytyy minulle oranssina: syksyn tulen sävyt, Halloween, kristallikauppa, graniitti, lampaat, karvalehmät, hiekkakivi, Rishi Sunak, sculpture walk, syysmyrskyt, apurahahakemuksia, Aberdeen, Edinburgh, carboot sale, kivilouhos, ilotulitus, narahdus jonka kivi päästää haljetessaan. Manchester, Cromarty. Hidastunut tahti, sillä kiven kanssa nopeus ei tuota juuri mitään.

Residenssi jatkuu joulukuun alkuun saakka. Tällä hetkellä Helsinki ja metroaseman yläpuolella sijaitseva asunto tuntuvat kaukaiselta. En tiedä mitä teen kivillä, jotka ovat asettuneet kanssani katoksen alle, mutta jatkan ainakin vielä hetken niiden parissa työskentelyä.

Suurkiitos sekä Cove Parkin että Sculpture Workshopin väelle vieraanvaraisuudesta, avusta sekä ihanasta seurasta! Erityiskiitos Sam Trotman, Alexia Holt, Eden Jolly, Michael Hautemulle sekä Beth Bidwell huolenpidosta ja avusta koko residenssin ajan. Kiitos Saastamoisen säätiölle ja Kuvataideakatemialle tuesta ja mahdollisuudesta. Kiitos myös kaikille neljän kuukauden aikana tapaamilleni taiteilijoille keskusteluista, ruoanlaitosta ja seurasta. Suosittelen residenssiä lämpimästi kaikille ja vastaan mielelläni mahdollisiin kysymyksiin!

Kirjoittaja on Skotlannin residenssiohjelmaan 2022 valittu alumni. Kuvataideakatemian alumneille suunnatut 3–11 kuukauden stipendit tukevat kuvataiteilijoiden jatko-opintoja korkeatasoisissa residenssikeskuksissa. Alumniresidenssit ovat osa Taideyliopiston Kuvataideakatemian ja Saastamoisen säätiön yhteistyöhanketta, joka rakentaa dialogia taiteen opetuksen ja kansainvälisen taidekentän välille.