Kuvataideakatemian alumni Santtu Laine residenssissä: Tekemisen ja tekemättömyyden ekologiaa pohtimassa

21.8.2023 0 Tykkää 0 kommenttia

Meneillään oleva ekologinen kriisi on saanut monet meistä pohtimaan omaa vaikutustamme ympäristöömme. Omalla kohdallani pohdinta on ulottunut myös taiteen tekemiseen ja sen ympäristövaikutusten arviointiin. Aikaisemmin toteuttamieni teosten ekologinen kestämättömyys on aiheuttanut minulle tunteen syyllisyydestä. Tunne muodostui jossakin vaiheessa jopa niin vahvaksi, että se hetkeksi lamautti taiteellisen työskentelyni. Tämän korjaamiseksi olen käynnistänyt prosessin, jossa tutkin ja opettelen kestäviä tapoja luoda taidetta. Saastamoisen säätiön ja Taideyliopiston Kuvataideakatemian residenssiohjelma Ecologies in the Making: Sculpting Futures tarjosi erinomaisen tilaisuuden tähän aiheeseen syventymiseen ja uuden oppimiseen.

Työskentelen monitaiteellisesti ja käytän teoksissani kuvanveiston menetelmiä. Teokseni rakentuvat usein tilallisiksi installaatioiksi, joissa hyödynnän myös ääntä ja liikkuvaa kuvaa. Residenssiin lähdin työskentelemään minulle ennestään tuntemattomien materiaalien ja prosessien tutkimisen parissa. Taustalla oli ajatus siitä, että myös taiteen tekemisessä tulisi pyrkiä kestävyyteen ja ekologisuuteen. Omassa tekemisessäni tämä näkyy haluna työskennellä sellaisilla tavoilla ja materiaaleilla, joilla minimoida työskentelyni ei-toivotut ympäristövaikutukset.

Residenssin kuluessa keskityin tutkimaan materiaaleja, jotka ovat biohajoavia, myrkyttömiä ja joiden tuotannossa on huomioitu niiden ekologinen kestävyys. Työskentelyssäni keskityin levästä valmistettuihin biomuoveihin ja niiden hyödyntämiseen taiteeni tekemisessä. Residenssijakso tarjosi kestävyyden pohtimista ja harjoittelua myös toisenlaisessa kontekstissa: perheellisen taiteilijan omassa sosiaalisessa ekosysteemissä. Residenssityöskentely antoi uusia näkökulmia siihen, kuinka lapsiperhearki ja taiteen tekeminen voidaan sovittaa yhteen kestävällä tavalla. 

Residenssin ensimmäinen osuus sijoittui Skotlannin länsirannikolle Cove Parkin residenssikeskukseen. Cove Park sijaitsee  Rosneathin niemimaalla, kumpuilevan luonnon keskellä noin tunnin junamatkan päässä Glasgowsta. Cove Parkin muusta maailmasta eristäytynyt sijainti tarjoaa erinomaiset puitteet keskittyneelle työskentelylle esimerkiksi kirjoittamisen tai tutkimuksen parissa. Jokaisella taiteilijalla on käytössään oma työhuone, josta löytyy juokseva vesi, työpöytä sekä henkeäsalpaavat maisemat. Työskentelyyn tarvittavat materiaalit ja työvälineet on hyvä pakata laukkuun jo Suomesta lähtiessä. Cove Parkin henkilökunta oli erittäin ammattitaitoista ja ystävällistä. Taiteilijoiden toiveita kuunneltiin ja kaikki tarpeet pyrittiin täyttämään.

Residenssin toinen jakso sijoittui Skotlannin pohjoisosaan, Aberdeenshiren maakunnassa sijaitsevaan Lumsdenin maalaiskylään, jossa Scottish Sculpture Workshop (SSW) pitää sijaansa. Siinä missä Cove Park tarjoaa erinomaiset puitteet rauhalliseen työskentelyyn on SSW:ssa tekemisen meininki. SSWn residenssikeskus on nimensä mukaisesti työpaja, josta löytyy metalli- ja puutyöverstas, tilat ja välineet kiven kanssa työskentelyyn sekä uusi, vasta avattu keramiikkapaja. Myös SSW:ssa taiteilijoita on tukemassa ammattitaitoinen tiimi. Työpajoihin ja työskentelyssä tarvittaviin laitteisiin järjestetään asianmukainen peryhdytys asintuntijoiden toimesta. Taiteilijat saavat vapaasti käyttää tarvitsemiaan laitteita ja työskentely on muutenkin itseohjautuvaa. SSW:n ilmapiiri on välitön ja kotoisa. Kotoisuutta lisää myös SSW:n pihalta löytyvä aito suomalainen sauna, jonka lauteilla istuessa pahempikin koti-ikävä hellittää. 

Vietin ensimmäisen kuukauden residenssissä yksin. Ennen perheen saapumista ehdin rauhassa tutustua uuteen ympäristööni. Sain valmisteltua työhuoneeni sekä työskentelyrutiinini siihen pisteeseen, että työskentelyä oli helppoa jatkaa myös perheen nelivuotiaan osallistuessa taiteiluun. Lapsen hoitopaikan järjestäminen ja tähän liittyvät käytännön asiat, kuten päivähoitoon kuljetukset, ruokailut ja näiden sovittaminen omaan työskentelyyn osoittautuivat ennakoitua työläämmiksi. Residenssiin perheen kanssa lähtevän kannattaakin aloittaa selvitystyö käytännön asioiden osalta jo hyvissä ajoin ennen residenssin alkua. Cove Parkin ja SSW:n apu asioiden selvittämisessä ja järjestämisessä oli korvaamatonta. 

Yrityksiä, erehdyksiä ja onnistumisia

Ennen residenssiin lähtöä olin asettanut tavoitteekseni luoda ekologisesti kestävän materiaalipaletin, jota voisin hyödyntää myöhemmässä taiteellisessa työskentelyssäni. Residenssin ensimmäisten kuukausien kuluessa tein liki sata testiä uusilla materiaaleilla. Kokeilin erilaisia seoksia, valutekniikoita ja muotteja. Etsin toimivia tapoja, joilla hallita ja muotoilla levästä valmistettua biomuovia. Vaikka kuinka työstin ja muovasin, tuntui materiaali aina palautuvan kohti alkuperäistä muotoaan. Sittemmin ymmärsin, että täydelliseen hallintaan ja kontrollointiin pyrkiminen on tarpeetonta. Syntyi ajatus materiaaliin kätkeytyneestä muistista ja taiteilijan roolista tämän muistin tulkitsijana. Tämä muodostui keskeiseksi teemaksi työskentelyssäni. Mitä syvemmälle tutkimuksessani sukelsin, sitä tärkeämmäksi muodostui myös itse prosessi ja käsillä tekemisen filosofia.

Tutkimuksieni seurauksena myös tietämykseni merilevistä kasvoi. Levien merkityksen ymmärtäminen myös historiallisessa kontekstissa ja tärkeänä osana osana maapallon toimivaa ekosysteemiä syventyi. Merenalaiset levämetsät ovat uhattuina ympäri maailman meriä samalla tavalla kuin niiden maanpäälliset sukulaiset. Jotain hyviäkin uutisia asiasta on kerrottavana: Skotlannissa paikallinen parlamentti kielsi <vuoden 2018 lopussa merilevien koneellisen keräämisen kestämättömien menetelmien avulla. Aggressiivisella ruoppausmenetelmällä tapahtuva levien kerääminen on verrattavissa metsissä tehtäviin avohakkuisiin. Levien viljely ja kerääminen on mahdollista tehdä myös luontoa kunnioittavalla tavalla. Lisää suojelutoimia ja valistusta kuitenkin tarvitaan. 

—

Sain ylitettyä residenssille asettamani tavoitteet uuden, ekologisesti kestävän materiaalin tutkimisen osalta. Työskentelyn kuluessa syntyi myös uusi teoskokonaisuus Even The Seven Seas. Teoksessa pyrin rakentamaan yhteyksiä materiaaliin kätkeytyneen muistin, ihmisen ja merenalaisen luonnon välille. Teoskokonaisuus koostuu biomuovista valmistetuista veistoksista sekä tilallisesta ääniteoksesta. Teos on myös kantaaottava: se nostaa esille huolen merenalaisten metsien kestämättömään hyödyntämiseen liittyvistä ongelmista. 

Skotlannissa vietetty työskentelyjakso opetti minulle, että taidetta on mahdollista tehdä myös kestävällä tavalla. Taiteen tekeminen ekologisesti on lopulta tasapainottelua tekemisen  ja  tekemättömyyden välillä. Ekologisin vaihtoehto olisi tietysti jättää kokonaan tekemättä. Luovalle ihmiselle tämä tuntuu kuitenkin utopialta, joten on keskityttävä haittojen ja vaikutusten minimointiin. Levästä valmistetut biomuovit ovat uudelleenkäytettäviä ja kompostoituvia. Jos jokin teos epäonnistuu tai se muuten vain ei miellytä silmää, voin aina sulattaa massan uudelleen. Levämassan voi myös huoletta kompostoida muun biojätteen seassa. Myrkyttömillä materiaaleilla työskentely mahdollistaa myös sen, että perheen pikkuväen voi turvallisin mielin ottaa mukaan työhuoneelle ja osallistaa taiteiluun. 

Residenssin ehdottomasti parasta antia oli sen tarjoama aika keskittyneeseen työskentelyyn, lukuisat kohtaamiset muiden taiteilijoiden kanssa sekä luodut ystävyyssuhteet. Skotlannin upea luonto ja ihmisten välittömyys jättivät pysyvän jäljen ja kaipuun palata jonain päivänä takaisin.

Haluan välittää isot kiitokset kaikille Cove Parkin ja Scottish Sculpture Workshopin ihmisille. Teitte vierailustamme Skotlantiin ikimuistoisen! Erityiset kiitokset Alexia Holt, Sam Trotman, Alexis, Olive & Sol ja Sade Kahra. Kiitos Saastamoisen säätiölle ja Kuvataideakatemialle residenssin rahoittamisesta ja ainutlaatuisen mahdollisuuden tarjoamisesta.