← Takaisin blogiin

Maria Saivosalmi aloittaa tanssitaiteen lehtorina

Lue Saivosalmen haastattelu.

Saivosalmi katsoo suoraan kameraan.

Maria Saivosalmi aloittaa tammikuun alussa viisivuotisessa tanssitaiteen lehtorin tehtävässä. Vaikka hän onkin opettanut tuntiopettajana muun muassa Teatterikorkeakoulun eri koulutusohjelmissa jo pitkään, ja siten jo osalle opiskelijoista tuttu, halusimme haastattelun muodossa esitellä uuden lehtorimme myös muille.

Saivosalmi on toiminut taiteilijana tanssitaiteen kentällä hyvin laaja-alaisesti vuodesta 2004. Valmistuttuaan tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta hän työskenteli tanssijana Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmässä (nykyisin Helsinki Dance Company) kahdeksan vuoden ajan. Viimeksi hänet on voinut nähdä näyttämöllä Sonja Jokiniemen uusimmassa teoksessa ÖH, jonka ensi-ilta oli tämän vuoden Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla.

Koreografisen työskentelyn Saivosalmi aloitti jo opiskeluaikana, ja se on jatkunut läpi hänen uransa, ja hänen teoksiaan on esitetty laajasti sekä Suomessa että kansainvälisillä näyttämöillä. Lisäksi hän on työskennellyt pitkään soveltavan taiteen parissa, pääasiassa päihdehuollon piirissä.

Ihmisyys ja kohtaaminen taiteen keskiössä

Kaikkea Saivosalmen toimintaa yhdistää kiinnostus ihmisyyteen. Viime vuosina hän onkin keskittynyt koreografisessa työssään läheisyyden ja kohtaamisen teemoihin. Esimerkiksi aihetta käsittelevä videoinstallaatioteos ”From Mother to Daughter” toteutui yhdessä liettualaisen dokumenttiohjaaja Vytautas Puidokaksen kanssa Vilnan nykytaiteen museon näyttelyyn 2020. Teos tullaan esittämään myös Suomessa ensi vuonna.

Uransa alkuvaiheen koreografisissa töissä Saivosalmen työparina toimi Andrius Katinas. Yhteisissä teoksissaan he muun muassa käsittelivät ja purkivat esittävään taiteeseen ja taidekenttään liittyviä ilmiöitä. Useissa teoksissaan he loivat näyttämölle illuusioita, joita samaan aikaan purettiin, alkaen esiintymisen kerrostumista, jatkuen esityksen rakenteeseen tai näyttämökuvaan. ”Näiden käsittely oli selkeästi ilmassa 2000-luvun alussa,” hän pohtii. Vuonna 2008 he tekivät TADaC:ille teoksen Farewell Anna Karenina.

Esiintyjäntyöllisesti yksi tärkeä periodi Saivosalmelle on ollut englantilaisen DV8 -ryhmän perustajan Nigel Charnockin kanssa työskentely tämän toimiessa HDC:n taiteellisena johtajan vuosina 2003-2005. Tuona aikana hän toi näyttämölle raikasta ronskiutta ja rajua kieltä. Saivosalmi nautti erityisesti Charnockin tavasta ohjata tanssijoita. Hän oli innostava ja meni suoraan kohti käsiteltäviä asioita. ”Koen, että hän ohjasi meitä esiintyjiä erityisen kannustavalla katseella, joka sai aikaan syvän luottamuksen,” hän kertoo.

Mitä siirtyy eteenpäin opiskelijoille?

Saivosalmelle tanssitaiteilijan työssä on ollut tärkeää prosessien pitkäkestoisuuteen antautuminen ja sen huomaaminen, että asiat voivat olla samaan aikaan sekä syviä että kevyitä, ja tästä hän haluaa puhua myös opiskelijoille. Kepeyden ja leikkisyyden ylläpitäminen ei vähennä asioiden tärkeyttä tai syvyyttä. Pikemminkin asiat näkee monesti tarkemmin, kun pystyy havainnoimaan eri laatuisia asioita, jotka ovat läsnä samaan aikaan.  

Taiteen alalla kaikki ei aina toteudu sillä tavalla kuin on suunnitellut. Saivosalmi kuitenkin uskoo vahvasti, että jos pystyy kuuntelemaan omia mielenkiinnon kohteita itselle rehellisenä, ja näkemään jatkuvan muutoksen itsessä ja elämän tilanteissa osana pidempää oppimisen ja tekemisen ketjua, voi tekemiseen ja elämään ylipäänsä löytyä nautintoa ja rauhaa.

“Tekemisen nautintoa kohti kulkeminen on tuonut vapautta, tekemisen intoa ja iloa. Maailmantilanne on monella lailla niin hälyttävä, että taiteen viitekehyksessä työskentely – tarkoitan tällä hyvin monenlaista toimijuutta – tuntuu itselleni relevantimmalta kuin koskaan. On mielettömän hienoa, että pystymme herkistämään itseämme kohti ympäröivää maailmaa taiteen harjoittamisen myötä ja jatkuvasti kasvamaan kohti omaa potentiaaliamme. ”

On tärkeää keskustella siitä miten pitää oma mieli ja tekeminen avoinna toisillemme. Minulle toisten kohtaaminen on se voimavara, joka vahvistaa tunnetta siitä että asiat ovat mahdollisia.

Maria Saivosalmi

Lisäksi hän haluaa keskustella opiskelijoiden kanssa taidekentän rakenteista, jotka voivat olla välillä lamaannuttavia. Rahoituksen saamisen haasteet, työn turvattomuus ja vaativuus ja ainainen epämarmuus vaativat Saivosalmen mukaan erityistä toisia kohti kurkottamista. 

Hän toivoo, että väistämättömistä rakenteissa olevista kilpailuasetelmista huolimatta, ja ehkä juuri niiden takia, kentällä osattaisiin olla toisille voimavarana, myös instituutioiden tasolla.  

Opettaminen osana elämää

Pari vuotta sitten Saivosalmi asui perheineen Vilnassa työskennellen taiteilijana ja opettaen Liettuan Musiikki- ja Teatteriakatemiassa. Vilnassa opettamisen myötä Saivosalmi ymmärsi, että halusi tehdä pedagogista työtä täysipäiväisesti. 

Opettamisessa hänelle antoisinta on pitkäjänteinen työskentely ja vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa. Lehtorina hän haluaa tukea taiteen tekemisen nautinnon eetosta, lämmintä ja kuuntelevaa kohtaamista sekä erityisesti kehossa olevien tunteiden, affektien ja psykofyysisten prosessien huomioimista liiketyöskentelyssä.

Tarkoitan tällä psykofyysisten prosessien huomioimisella laajemmin asioiden ei- ohittamista, en pelkästään tiettyä praktikkaa tai esiintymisen tapaa.

Saivosalmelle tunteiden huomioiminen liittyy kaikkeen. Se alkaa taiteellisessa työskentelyssä siitä miten asetumme liikkeen ja esiintyjyyden pariin: Pudotammeko jotain pois tai siirrymmekö väistäen johonkin toiseen? Ei-ohittavassa työskentelyssä sitoudutaan ja kaivaudutaan juuri näihin hetkiin. Ajatus on, että tanssin kautta on mahdollista vierailla oman psykofyysisen kokonaisuuden eri kerrostumissa ja tämän havainnoinnin kautta luoda uusi työkaluja esiintyjyyteen ja laajemmin itsen ymmärtämiseen.

Saivosalmi on opettanut aiemmin muun muassa liikettä ja esiintyjäntyötä Taideyliopistossa tuntiopettajana ruotsinkielisen näyttelijäntyön, dramaturgian ja tanssin koulutusohjelmissa sekä Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa. Hän on ohjannut Liikkeelliset metodit aikuissosiaalityössä -kursseja sosionomiopiskelijoille Laurea ammattikorkeakoulussa ja toiminut tanssitaiteilijana Helsingin Diakonissalaitoksen eri päihdeyksiköissä jo 2002 lähtien vetäen erilaisia liikepajoja.

Entä millainen Saivosalmi sitten on opettajana?

“Toivon, että olen opettajana läsnäoleva, innostava, empaattinen ja helposti lähestyttävä. Turvallinen ja keskusteleva ilmapiiri on ehdottomasti tärkeintä, ilman tätä ei mikään opintosuunnitelma voi toteutua täydessä potentiaalissaan. Tähän liittyy kohtaamisen tärkeys sekä nähdyksi tuleminen. Tunnen, että esiintyjyyttä harjoitettaessa tämän asian tärkeys vielä korostuu entisestään. Ilmapiirin täytyy olla turvallinen ja kannustava, jotta uskallamme kokeilla jotain uutta ja asettua katsottavaksi tämän uuden äärellä.”

Tanssitaiteen blogi

Tanssitaiteen blogi on perustettu alustaksi, jolla keskustella erilaisista tanssitaiteeseen ja sen tekemiseen liittyvistä kysymyksistä ja havainnoista. Blogin kirjoitusten kautta pääset tutustumaan tanssitaiteen opiskelun arkeen ja lukemaan ajoittain ilmestyviä opiskelijoiden ja opettajien haastatteluja.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia