Miksi vihaatkaan Wagneria?

21.8.2018 0 Tykkää 0 kommenttia Liisamaija Hautsalo

Richard Wagnerin (1813–1883) perustama ja vuonna 1876 käyttöön vihitty Bayreuthin musiikkijuhlat on yksi maailman merkittävimmistä oopperafestivaaleista. Kuitenkin sillä on historiassaan mustaakin mustempi häpeätahra.

Toki Wagnerin omat antisemitistiset ajatukset tunnetaan laajasti hänen kirjoitustensa perusteella. Hänen jälkeläistensä yhteydet kansallissosialistiseen puolueeseen ovat kuitenkin olleet tabu, johon festivaalilla on vasta viime aikoina uskallettu tarttua.

Tunnettu tosiasia on se, että Adolf Hitler rakasti Wagnerin musiikkia. Winifred Wagner (1897–1980), Richardin Siegfried-pojan (1869–1930) vaimo, oli natsipuolueen kannattaja ja Hitlerin läheinen ystävä. Pariskunnan poikien, Wielandin (1917–1966) ja Wolfgangin (1919–2010) välit Hitleriin olivat niin ikään lämpimät. Kesinä 1933–39 natsijohtaja vietti aikaa festivaalilla ja asui Wagnereiden Villa Wahnfried -kodin sivurakennuksessa, nk. Siegfried Wagner -talossa.

Nämä ovat syitä siihen, että monet vihaavat syvästi Wagneria ja hänen musiikkiaan. Nämä asiat hiertävät myös monen Wagnerin oopperoita rakastavan wagneriaanin takaraivossa. Itse kuulun jälkimmäiseen joukkoon.

Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa Bayreuthissa vuonna 2008, jolloin uusi sukupolvi Wolfgang Wagnerin pitkän johtajakauden jälkeen valittiin festivaalin johtoon. Modernin Bayreuthin ensimmäisessä lehdistötilaisuudessa kesällä 2009 sisarpuolet Wolfgangin kahdesta avioliitosta, Katharina Wagner (s.1978) ja Eva Wagner-Pasquier (s. 1945), lupasivat monia asioita, joista merkittävin oli festivaalin natsimenneisyyden perinpohjainen selvittäminen ja avoimeksi tekeminen sekä arkistojen avaaminen tutkijoille. tämä Lupaus kohautti lehdistöväkeä: olihan sisarpuolten Wolfgang-isäkin ollut tiiviisti tekemisessä ”Onkel Wolfin” kanssa. Tämä oli rohkea, mutta ehdottoman tarpeellinen ele juhlien uskottavuuden ja myös tulevaisuuden kannalta. Ja selvitystyössä sekä sen tulosten näkyväksi tekemisessä on onnistettu hyvin, ellei erinomaisesti.

Vuonna 2015 avattiin uudistettu Richard Wagner -museo, joka koostuu vanhasta Wahnfried-päärakennuksesta, uudesta, ajanmukaisesta museorakennuksesta sekä vuonna 1894 rakennetusta Sigfried Wagner -talosta, joka on nyt ensi kertaa avattu yleisölle. Siegfried Wagner -talon avaaminen ja sen salaisuuksien paljastaminen on historiallisesti merkittävä teko. Kuten talossa pyörivien multimediaesitysten elokuvafragmenteista käy ilmi, festivaalin natsimenneisyys konkretisoituu juuri tässä talossa. Filmeillä esimerkiksi Winifried ja natsijohtajat kahvittelevat leppoisasti rupatellen talon olohuoneessa, ja kuvamateriaalia on myös sekä Festspielhaus-oopperataloon johtavasta, hakaristilipuin koristellusta Siegfried Wagner Alleesta että Hitler-Jugend-nuorukaisista, jotka tekevät marssiessaan natsitervehdyksiä kuvaajalle.

Tämä kaikki on syvästi järkyttävää, kyllä. Historialle emme voi mitään, mutta tosiasioiden tunnustaminen tarkoittaa monessa tapauksessa eheytymistä ja mahdollisuutta johonkin uuteen ja parempaan. Näin on selvästi käymässä myös Bayreuthissa. Itseäni tämä historiallinen korjausliike ilahdutti suuresti, sillä oopperafanilla on monta syytä matkustaa Bayreuthiin. Festspielhausissa on maailman paras ooppera-akustiikka. Nk. Bayreuthin taikalaatikko soi vuosi vuoden jälkeen yhtä ihanasti, eikä sitä voi verrata mihinkään muuhun akustis-musiikilliseen kokemukseen. Ja laulajat ovat tietysti maailman valioita. Eikä aika käy pitkäksi myöskään näyttämötoimintaa seuratessa. Toinen toistaan hämärämmät ohjukset nk. uuden Bayreuthin ja saksalaisen Regietheaterin esteettisten periaatteiden mukaan saavat ensi-illoissa aikaan sekä raivokkaita buuauksia että bravo-huutoja.

Tänä kesänä näkemäni, Katharina Wagnerin kesällä 2015 tuotantoon tullut Tristan und Isolde -ohjaus meni minultakin kirkkaasti ohi, vaikka luulin olevani piintynyt hermeneutikko ja jo kaiken nähnyt kriitikko.  Mutta teoksen musiikillista puolta ei tälläkään kertaa voinut voittaa mikään eikä kukaan.  Minulle hienointa kuviteltavissa olevaa musiikkia edustava Tristan on ja pysyy, kuten Wagnerin muutkin oopperat – historiallisista tilanteista ja ideologisista häiriöistä huolimatta.

Linkkejä:

https://www.wagnermuseum.de/
https://www.bayreuther-festspiele.de/en/

---

Kommentit alkuperäisestä blogikirjoituksesta:

Erja, 23.08.2018:

Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

Veijo Murtomäki, 23.08.2018:

Myös on muistettava, kuinka monen säveltäjän jälkimaine on kärsinyt Wagnerin takia: Mendelssohn, Meyerbeer…

Martin, 24.08.2018

Kiintoisaa luettavaa. En kuitenkaan usko että kukaan vihaa Wagneria. Tylsää hänen musiikkiinsa on 99.9% ihmisten mielestä kuitenkin. Melko tylsää 99,8%. Harva tietää, ja vielä harvempi vihaa. Kun on kuunnellut Verdit ja Puccinit, mitä jää jäljelle. Shakespeare ja näytelmät. Tai Wagner. Normaali kulku ooperanrakastajan maailmassa.