Miten lastenteatteria pitäisi tehdä?

12.12.2024 1 Tykkää 0 kommenttia

Voiko lapsille tehdä teatteria samalla tavalla kuin aikuisille vai pitäisikö siinä ottaa huomioon asioita, joita ei aikuisille tehtäessä tarvitse erikseen miettiä? Kysymykseen vastaa esitystaiteilija ja väitöstutkijamme Nora Rinne.

”Lastenteatteria pitäisi tehdä lapsinäkökulmasta, lapsiin päin kääntyneenä, lapsista ja lapsuuksista kiinnostuen, lapsilta kysyen. Lastenteatteria pitäisi tehdä lapsikuvaamme, lapsikäsityksiämme ja lapsuuden ideaaleja kriittisesti tarkastellen. 

Intuitioon ja omaan fiilikseen lapsesta en suosittele tukeutumaan, ainakaan jos tekijä on jo laillani vankasti aikuinen. Lapsuuden instituutiot, tilat ja paikat on yhteiskunnassamme rajattu niin huolella muista toiminnoista erilleen, että on syytä tehdä rajanylityksiä ja vierailla lasten puolella havainnoimassa ja tutustumassa, kyselemässä, keskustelemassa ja osallistumassa. Tämä voi olla hyvä toimintatapa silloinkin, kun tekee lapsihahmoja tai lapsuuskuvausta aikuisten näyttämöille. Tarkka, kehollinen muistokin voi yllättää muistelijan, mutta ’fiilispohjalta’ edetessä jäädään omiin oletuksiin.

Itse kiinnostuin ensin lapsista ja lapsuuksista tavallaan teosteni aiheena. Sitten huomasin tarvitsevani lasten kokemusasiantuntijuutta työprosessin eri vaiheissa, ja lapset tulivat koko ajan vahvemmin mukaan tekemiseen. Ja kolmanneksi heräsi tarve julkaista esitykset myös lapsille itselleen, eli kutsua aktiivisesti lapsiyleisöt yhdessä aikuisyleisöjen kanssa mukaan esityksiin. Mahdollisuudet luoda sukupolvienvälisiä taidetiloja kiinnostavat.

Eli olen tullut vähän selkä edellä lastenteatterin alueelle ja etsin tilaa jostakin aikuisten- ja lastenteatterin ulkopuolelta tai molempia kohti kurkottaen. Jos tästä viistosta positiostani käsin kehtaan väittää, niin mielestäni lastenteatteria pitäisi tehdä olettamatta, luottamatta siihen, että oman menneen lapsuuteni kautta tietäisin, millaista on olla elää lapsena ja nuorena nyt.

Lapsilla on tarve ja oikeus tulla havaituiksi, kuulluiksi ja nähdyiksi – myös taiteessa – sen lisäksi että heillä on oikeus taiteeseen ja kulttuuriin. Lastenteatteria pitäisi tehdä rohkeasti, villisti ja tosissaan. Ennen kaikkea sekä lasten- että nuortenteatteria pitäisi tehdä. Sekään ei taida olla nykyisessä kulttuurileikkausten maassa selviö.”