Miten näyttelijä muistaa valtavan määrän vuorosanoja?

20.6.2018 1 Tykkää 0 kommenttia

”Tekstin opettelu on konkreettista työtä, aivan kuten kertotaulun tai pyörällä ajon opetteleminen. Se vaatii toistoa. Tässä työssä homman joutuu aloittamaan jokaisen tekstin kohdalla alusta. Juliassa ja Romeossa minun täytyi omaksua teksti nopeasti, koska tulin kesken mukaan. Minua auttoi se, että kirjoitin kohtauksia ylös vihkoon ja puhuin tekstiä kirjoittaessani sitä. Pidemmissä monologeissa täytyi mennä eteenpäin lause lauseelta. Toistaa yhtä lausetta niin kauan, että sen muisti.

Välillä painan vuorosanoja valokuvamaisesti mieleeni tai luon muistisääntöjä. Myös iskurepliikit ovat elintärkeitä eli painan mieleeni, mitä vastanäyttelijä sanoo juuri ennen omaa repliikkiäni. Tärkeintä tekstin omaksumisessa on kuitenkin ajatus. Jos tekstiä opetellessa painaa mieleen, mitä se konkreettisesti tarkoittaa tai mitä roolihahmo ajattelee sen sanoessaan, on muistaminen paljon tehokkaampaa. Lopullinen vuorosanojen omaksuminen tapahtuu kuitenkin näyttämöllä; silloin tekstin saa ”kehoon”. Julian ja Romeon pitkissä monologeissa on tarkat paikat, jonne katson ja joissa teksti tulee automaattisesti mieleeni.

Olen huomannut että eri näytelmät kapseloituvat mielessä omiksi jutuikseen. Kun on esityksen vuoro, avaan sen tietyn boksin oven ja siellä se on. Itse kertailen tekstiä miltei aina ennen jokaista esitystä. Koen sen olevan osana virittäytymistä ja mielen ja kehon avaamista.”

Satu Tuuli Karhu, näyttelijä, joka opiskelee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa

Teksti on julkaistu alun perin Taideyliopiston Issue X -lehdessä kesäkuussa 2018.