Ny­kye­si­tyk­set ja kri­tiik­ki -​kurssin esseitä: Samaan aikaan ja samassa paikassa – tragedian kerroksia

28.10.2020 0 Tykkää 0 kommenttia Sari Svensson

Pia Lindyn essee avoimen yliopiston Nykyesitys ja kritiikki -kurssille.

Istun helsinkiläisen kulttuurikeskuksen edessä olevalla aukiolla penkillä lasten leikkitelineiden vieressä. Seuraan muutaman metrin päässä, Itä-Euroopasta tulleiden romanien toimesta, tapahtuvaa pillerikauppaa. Ihmiset, jotka käyvät ostamassa pillereitä ovat suurin osa jo pitkään päihteitä sekavasti käyttäneiden näköisiä. Kauppa käy aamulla, päivällä, illalla. Poliisiautot pyörähtävät paikalle aina ajoittain ja myyjät singahtavat eri suuntiin ja katoavat nopeasti.

Projekti, jossa olen taiteilijana vierailemassa, on luonut ja toteuttanut välittämisen pohdintaa monenlaisina osallistavina, ympäristöään kunnioittavina ja kuuntelevina tapahtumina. Nyt olemme töissä  mainitulla aukiolla. Pillerikauppaa käyvät henkilöt käyvät luonamme hakemassa kahvia, teetä, keksejä, puuroa, joita tarjoilemme kaikille halukkaille. Kaadan kahvia ja yhteisen kielen puuttuessa, en ala paasata pillerikaupasta. Olen kuitenkin yksi heistä, jotka soittavat myös poliiseja paikalle.

Taiteilijana työskentely erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä tuo eteen tilanteita, joissa tekeminen värittyy monimutkaisilla kysymyksillä ja arjen traagisuudella ehkä jopa enemmän kuin perinteisten taidetilojen sisällä pysyttäessä. Viime vuosien aikana välittäminen on usein ollut keskiössä.

Näiden työskentelypäivien aikana tunnen miten elämän, ihmisten, maailman, politiikan, kaiken monimutkaisuus ja ristiriitaisuus alkaa nakertaa pohjois-eurooppalaisen etuoikeutetun taiteilijan sisäisessä vuoropuhelussani. Olen ehdottomasti pillerikauppaa vastaan. Sydämessäni repeää jotakin nähdessäni pitkällä raskaana olevan henkilön olevan mukana osto-tapahtumassa. Niin tapahtuu myös hetkinä kun leikkitelineiden luona piipahtavat lapset vanhempineen osuvat ajoittain, usein huomaamattaan, omasta mielestäni liian lähelle pillerinmyyjiä. Aukion reunalla on myös päiväkoti, jonka pihalla on paljon lapsia.

On järisyttävää huomata, kuinka niin monenlaiset kohtaamiset ja elämän kerrokset ovat olemassa samaan aikaan ja kosketus-etäisyyden päässä toisistaan. Pohdin omaa raivoani pillerinkauppaa tekeviä kohtaan ja samaan aikaan mietin romanien syrjintää Euroopassa. Kaikki itä-Euroopan romanit eivät tietenkään kauppaa huumeita tai ole rikollisia ja se että osa heistä ajautuu rikosten pariin ei ole oikeastaan edes mikään ihme.

”Romaneilta evätään yhä ihmisoikeudet monissa Euroopan maissa. Heillä on selvästi valtaväestöä heikompi koulutus ja terveys sekä huonommat asuinolot. On arvioitu, että romanit ovat keskimäärin neljä kertaa köyhempiä kuin pääväestö.? ”Syrjinnän lisäksi moni romani kohtaa kotimaassaan myös väkivaltaa.”

”Erityisesti Romaniaa, Bulgariaa ja Unkaria on arvosteltu siitä, että niiden toiminta romaneja kohtaan on ristiriidassa EU:n keskeisten lakien kanssa.

(Romanit – Euroopan unohdettu vähemmistö www.romani.fi  )

Yksinkertainen kesäpäiväinen yhteisöllinen taidetapahtuma nosti pintaan tai paljasti maailman ristiriitaisuuden. Tilanne yllätti minut ja samaan aikaan oli selvää, että se mitä tapahtui oli kirjoitettu historiaan jo kauan sitten. Minäkin tiesin sen. Avuttomuuteni ja taiteilijan ajatukseni välittämisestä ja hyvästä kirvelivät omassatunnossani ja etuoikeutetussa kansalaisuudessani. Taiteen tekemisen ja esille tuomisen /tulemisen tapojen ja käytäntöjen muutoksissa länsimainen taiteilija (taiteilijan rooli) roikkuu yhä ohuemman historianlangan varassa. Langan kuuluukin katketa. Taiteilija putoaa, päästää otteensa taiteesta ja mätkähtää tuntemattomaan. Siellä missä kaikki ovat – tragediassa osallisia.

Nykyesitykset ja kritiikki -kurssi järjestettiin Taideyliopiston avoimessa yliopistossa vuosina 2019–2020. Tutustu avoimen yliopiston opetukseen kurssikalenterissa.