”On maagista, kun ymmärtää, kuinka moni ihminen on täällä saman asian äärellä” – haastattelussa tanssitaiteen opiskelijat

8.12.2025 0 Tykkää 0 kommenttia

Lue opiskelijoiden Aino Auran ja Eero Tahkolan ajatuksia opiskelusta tanssitaiteen koulutusohjelmassa.

Aino Aura ja Eero Tahkola ovat molemmat toisen vuoden opiskelijoita tanssitaiteen kandidaatin koulutusohjelmassa.

Millaisista taustoista tulette ja miten päädyitte opiskelemaan Taideyliopistoon?

Eero: Hain Teatterikorkeakouluun suoraan edellisestä koulutuksestani Outokummusta, jossa opiskelin tanssia kolme vuotta. Aloitin tanssin parissa melko myöhäisellä iällä – menin elämäni ensimmäiselle ohjatulle tanssitunnille 25-vuotiaana vuonna 2019. Sitä ennen olin tehnyt muita fyysisiä ja kehollisia asioita, kuten harrastanut joukkuelajeja. Outokummun jälkeen tänne hakeminen tuntui luontevalta. Minulla oli täällä tuttuja ja tiesin melko hyvin, millaiseen paikkaan olen hakemassa.

Aino: Minä taas olen aloittanut tanssin 3-vuotiaana enkä ole harrastanut elämässäni oikeastaan mitään muuta. Olin todella energinen lapsi ja äiti laittoi minut tanssitunneille, koska tanssi itsekin. Esiteininä aloin käydä pääkaupunkiseudun isompien tanssikoulujen tunneilla ja aloitin kilpailemisen. Kilpailu-urani tanssissa alkoi vuonna 2012 ja jatkui vuoteen 2023 FDO:N (Finnish Dance Organization) järjestämissä kilpailuissa. 16-vuotiaana aloitin myös tanssin valmentamisen kilpailumaailman puolella. Lukiosta valmistumisen jälkeen pidin kaksi välivuotta ja mietin, mitä haluaisin opiskella. Halusin tehdä jotain luovaa ja minulla oli kaipuu johonkin uuteen. Muistin, että eräs tanssinopettajani oli puhunut Teatterikorkeakouluun hakemisesta ja siitä että voisin päästä sisään, ja tämä innosti minut hakemaan, vaikka olin ajatellut että minun taustastani tulevalle tanssijalle sisäänpääsy ei olisi ehkä mahdollista.

Kaikki meidän luokallamme tulevat aika erilaisista tanssitaustoista. Se on ehdottomasti rikkaus, ja koska olemme keskenämme niin erilaisia, kukaan ei voi oikein verrata itseään muihin.

Mikä opiskelussa on ollut parasta?

A: Meidän luokassa on todella hyvä ilmapiiri. Olemme hyviä kommunikoimaan keskenämme, ja olemme myös harjoitelleet sitä. 

E: Komppaan Ainoa, meillä on ollut tosi ongelmaton luokka. Itselleni muualta tulleena on ollut tosi arvokasta että täällä on saanut tavata todella paljon ihmisiä, myös esimerkiksi muista koulutusohjelmista ja ylipäätään tanssin kentällä. Pääsemme näkemään myös paljon esityksiä opintojen puitteissa, vähän aikaa sitten pääsimme katsomaan esimerkiksi Liikkeellä Marraskuussa -festivaalin esityksiä. Tällä hetkellä olen Baltic Circle -festivaalin yhteydessä järjestettävällä kurssilla.

A: Me emme opiskele täällä pelkästään tanssia, vaan sen ympärillä on paljon muitakin kursseja, joilla tutustutaan taiteeseen monipuolisesti. Meillä on ollut esimerkiksi valosuunnittelijoiden ja äänisuunnittelijoiden kanssa yhteiset kurssit. Tällä hetkellä yhteistoiminnallisen näyttämön kurssilla harjoittelemme yhdessä toimimista taiteellisessa työryhmässä.

E: Strukturoitu arki tuntuu myös luksuselämältä, kun on kaikki Teatterikorkeakoulun resurssit käytössä, tietäen ja tuntien valmistumisen jälkeen odottavan tanssinkentän hajanaiset työolosuhteet. Tämä koulutus mahdollistaa eri tanssitaustoista tuleville tanssitaiteen äärellä olemisen.

Mikä opiskelussa on ollut yllättävintä, entäs haastavinta? Miten olette selvinneet haasteista?

A: Se kuva, mikä minulla oli Teatterikorkeakoulusta ja tanssin opinnoista täällä on muuttunut opintojen myötä. Meillä on ollut esimerkiksi paljon eri taustoista tulevia opettajia, ja olemme tehneet esimerkiksi voguingia, hip hopia ja partnerointia. Nyt meillä on myös alkanut commercial-tanssin iltatunnit, koska toivoimme niitä itse.  

E:  Ensimmäisenä vuonna oltiin toki paljon perusasioiden äärellä, mikä oli tietyllä tavalla hyvä, koska ihmiset tulevat erilaisista taustoista. Itselleni jo aiemman koulutuksen tehneenä tämä oli välillä turhauttavaa, vaikka tiesin kyllä että näin tulisi olemaan. Monet käyvät myös koulun ulkopuolella tanssitunneilla ja laajentavat omaa osaamistaan sillä, mutta ihmisillä on tietysti erilaiset taloudelliset mahdollisuudet tähän. 

Minua on tietyllä tavalla yllättänyt se, että vaikka täällä pääsee tutustumaan muiden koulutusohjelmien opiskelijoihin yhteisillä kursseilla, tanssi on kuitenkin hieman omassa kuplassa. Kynnystä koulun ja ulkomaailman välillä voisi madaltaa. Toki koulutusohjelma kannustaa lähtemään esimerkiksi vaihtoon, jolloin voi saada uusia näkökulmia oman koulun ulkopuolelta. 

A: Syksyllä pääsimme esimerkiksi poikkeuksellisesti Helsinki Dance Companyn tanssitunneille, ja se tuntui avartavalta. On hyvä välillä lähteä myös koulun ulkopuolelle kokemaan maailmaa, koska koulussa ollaan tosiaan tiiviisti omassa kuplassa.

Itselleni on ollut haastavaa sietää tietynlaista keskeneräisyyttä ja häpeän tunnetta, koska olen täällä aika uusien asioiden äärellä. Tanssissa ollaan aina kehon kanssa tekemisissä, ja siihen liittyy paljon herkkiä ja henkilökohtaisia asioita. Täällä sitä epämukavuutta ja keskeneräisenä katseen alla olemista saa kuitenkin harjoitella turvallisesti ja ohjatusti. Tanssijana ei ole koskaan valmis, kukaan ei anna täältä paperia käteen että onneksi olkoon, nyt osaat tanssia. Harjoittelu jatkuu koulun jälkeenkin.

Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia muistoja, kursseja tai projekteja opintojenne ajalta?

A: Leirikoulu ensimmäisen vuoden alussa kaikille Teakissa aloittaneille ykkösille oli hieno kokemus, siellä oli tosi hauskaa. Teimme esimerkiksi yhdessä demoja metsässä ja tutustuimme toisiimme ja muiden koulutusohjelmien opiskelijoihin.

E: Tänä vuonna meillä oli vuoden alussa yhteiset jamit tanssin maisteriopiskelijoiden ja tohtoriopiskelijoiden kanssa. Sellaiset yhteisölliset hetket ovat maagisia, kun ymmärtää, kuinka moni ihminen on täällä saman asian äärellä. Viime keväänä lähdimme esiintymään Järvenpää-talolle ykkösvuoden teoksellamme, ja yhteinen retki koko luokan kanssa oli myös hieno yhteisöllinen kokemus.

A: Tämän syksyn improvisaatiokurssilla meillä oli yhtenä opettajana Zoë Poluch Tukholman Taideyliopistosta ja viikon päätteeksi pidimme demon, johon tuli yllättäen paljon ihmisiä kentältä ja koulusta. Oli arvokasta huomata siinä hetkessä, että tanssin yhteisö on olemassa täällä Helsingissä ja että meidät nähdään.

E: Samasta kurssista minulle jäi myös mieleen Hanna Ahdin opetusviikot, jotka olivat heti lukukauden alussa. Kesäloman jälkeen tulimme uudestaan yhteen ja ihmiset tuntuivat kukkivan kurssin aikana, kaikista nousi uusia puolia esiin. Ihmiset tekivät isoja, uusia rohkeita päätöksiä ja Hanna oli taitava fasilitoimaan kurssia.

Millaista ohjelmaan oli hakea ja mitä vinkkejä antaisitte tuleville hakijoille?

A: Muistan, että videon tekeminen oli tosi jännää ja kuvasin sen varmaan tuhat kertaa. Jossain vaiheessa video oli kuitenkin vain lähetettävä. Hain sillä mielellä, että kokeilen vain onneani, ja kun kutsu pääsykokeiden seuraavaan vaiheeseen tulin, olin vähän häkeltynyt. Valintakokeissa oli kuitenkin kivaa ja tuli sellainen olo, että oikeastaan haluankin ehdottomasti tänne. Kokeissa oli myös yhteisöllinen, melkein kesäleirimäinen fiilis.

E: Hakeminen on tosi jännittävää. Kokeissa ollaan paljon improvisaation äärellä, mikä on aina vähän punaa poskille nostattavaa. Yhteishenki kokeissa oli kuitenkin tosi hyvä ja tuli aidosti sellainen olo, että raati haluaa oikeasti nähdä kaikki hakijat ja antaa kaikille mahdollisuuden.

A: Totta, raadista ei tullut yhtään sellainen olo, että he etsisivät virheitä hakijoista. Kaikki haluavat nähdä sinut ja haluavat että sinä onnistut. Valintakoeprosessi on pitkä, kannattaa varata kunnolla aikaa itselleen sille viikolle. On rankkaa olla katseen alla, varsinkin jos haluaa sisään tosi paljon. Kannattaa vain hypätä pää edellä ja olla miettimättä liikaa!

E:  Kokeissa on myös jokaisen vaiheen sisällä erilaisia tehtäviä, eli jos jokin osio menee huonommin, peli ei ole vielä menetetty. Kannattaa vain tehdä rohkeasti omalla tavallaan! Parasta on, jos pystyy oikeasti suhtautumaan valintakokeiden tehtäviin leikkisästi ja keveästi, vaikka se voikin olla vaikeaa.