Olisiko näyttelijän taidoista hyötyä arjen sosiaalisissa tilanteissa?

26.5.2025 0 Tykkää 0 kommenttia

Arjessa voi tulla eteen tilanteita, joissa tulee tarve joskus niin sanotusti vetää roolia. Onko näyttelijöillä tässä suhteessa helpompaa? Näyttelijäntaiteen lehtorimme Anu Almagro kertoo kahdesta harvinaisesta tilanteesta lapsuudessaan ja nuoruudessaan, joissa hänen lahjakkuudestaan näyttelemiseen oli hyötyä.

”Olin 10-vuotias tyttö 90-luvulla. Kävelimme Vantaalla Pähkinärinteessä kaverin kanssa, kun kaksi ’isoa poikaa’, pyörillä liikenteessä, pysäyttivät meidät tien poskeen. He olivat pelottavia ja alkoivat tivata meiltä rahaa. Olin saanut äidiltä kympin (mk) ja se poltteli taskun pohjalla. Itsesuojeluksi vedin naamalleni yllättäen suuren hymyn tapaisen irvistyksen ja kaivoin taskustani esiin kaikki pikku rojut ja aloin tomerana iloisesti esitellä heille aarteitani, joihin kuului mm. muovieläin, taisi olla peura, hiuspinnejä, nenäliina ja The Body Shopin huulirasvoja. Olin kuin en olisi kuullutkaan tivausta rahoista, vaikka todellisuudessa pelotti hurjasti ja olisin tahtonut juosta karkuun. Silmät pyöreinä puhua pölpötin aarteistani ja toistelin, että tässä kaikki mitä taskuistani löytyy. Siinä vaiheessa, kun avasin huulirasvapurkin ja tarjosin heille kokeiltavaksi, läksivät yhtä nopeasti kuin olivat siihen ilmestyneet. Sydän pamppaillen ja kymppi taskussa palasin kotiin.

Toinen kerta, kun sain käyttää kaiken näyttelijän-osaamiseni, oli ajokokeessa. Minulla sattui olemaan todella äkkiväärä ajo-opettaja. Olin ajamassa hänen kanssaan autolla kohti ajokoepaikkaa Helsingissä, kun hän alkoi huutaa minulle kurkku suorana, että olin tehnyt jo kaksi virhettä ja en koskaan tulisi läpäisemään ajokoetta. Se oli helvetin stressaava tilanne. Sisuunnuin ukkoon niin, että kokosin itseni ja kun istuin ajokokeeseen, hengitin syvään, ja hymyilin ajokokeen pitäjälle. Luojalle kiitos, ajokokeen pitäjä vaikutti ystävälliseltä henkilöltä. Jutustelin menemään rauhallisesti koko ajokokeen ajan ja se meni täydellisesti. Sain kortin ekalla yrittämällä. Ajo-opettajani ilme oli kyllä kaiken vaivan arvoinen, kun niskojani nakellen, kuin ohimennen, ilmoitin hänelle, että läpi meni.

Kummassakin tilanteessa jouduin näyttelijäntyöllekin tutussa paineisessa tilanteessa kokoamaan itseni, hengitykseni ja toimimaan tietämättömyyden tuoman hämmennyksen vallassa sydän pamppaillen. Onneksi näytellessä ei sentään tarvitse pelätä tulevansa ryöstetyksi, vaikka aika tiukkasanaista palautetta on kyllä ohjaajiltakin tullut vuosien varrella.”