Printed matters: merkitysten kerroksia -kirjan seitsemän kirjoittajaa pohtivat taidegrafiikan käsitettä ja olomuotoja

8.3.2021 1 Tykkää 0 kommenttia Michaela Bränn

Teksti: Martta Heikkilä

Kuvataideakatemian taidegrafiikan professorin Annu Vertasen ja estetiikan tutkijan Martta Heikkilän toimittamassa kirjassa Printed matters: merkitysten kerroksia (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2021) pohditaan, mitä on nykyinen taidegrafiikka ja millaista teoriaa se tarvitsee. Useiden muiden taiteenlajien lailla taidegrafiikka on ollut viime vuosikymmeninä murrosvaiheessa, mikä on saanut pohtimaan taidegrafiikan olomuotoja, ilmaisutapoja ja välinettä. Onko olemassa jotakin, mikä kuuluu vain grafiikalle? Ennen valokuvan keksimistä 1800-luvun alkupuolella piirrokset ja graafisin menetelmin tuotetut kuvat olivat välttämättömiä jäljennöksien tuottamista ja levittämistä varten. Vähitellen syntynyt moderni taidegrafiikka on puolestaan merkinnyt graafisten tekniikoiden kehitystä ja itsenäisen taidemuodon syntyä. Jäljentämisen rinnalla ja sijaan se kuitenkin perustuu nykyisin yhä moninaisempiin prosesseihin: heijastuksiin, toistoon vailla alkuperäistä mallia, kuvastumiseen ja vaikutelmien välittämiseen. Millaista ajattelua taidegrafiikka siis edellyttää: mitä on graafisten esitysten materiaalisuus, ja mitä paljastuu katsomalla kuvien ulkopuolelle, merkityksiin ja kieleen?

Printed matters -kirjan seitsemän kirjoittajaa paneutuvat kukin omasta näkökulmastaan taidegrafiikan merkityksiin aikana, jolloin modernistisesta välinekeskeisyydestä on luovuttu mutta jolloin välineellä on yhä merkitystä ja jopa entistä laajempia ulottuvuuksia. Materiaali puhuu ja saa taiteilijan ja tutkijan puhumaan, ja samalla se vaikuttaa katsojaan tavalla, johon sanat eivät aina yllä.

Martta Heikkilän artikkeli ”Eron taide: kuvien graafiset jäljet” tarkastelee jälkien jättämisen ajatusta taidegrafiikassa. Jos taidegrafiikan painaminen perustuu laatan ja vedoksen välisen eron olemassaoloon, millainen ero on luonteeltaan ja miten vedoksen jäljet syntyvät? Artikkelissa Heikkilä tulkitsee eron, jäljen ja graafisuuden konkreettisia ja käsitteellisiä merkityksiä varsinkin ranskalaisfilosofi Jacques Derridan teorioiden lähtökohdista. Tuomo Rainion ”Binäärinen kuva? Notaatiosta erojen ajatteluun” luo katsauksen kuvan merkityksiin digitaalisen teknologian ajalla. Rainion lähtökohta on digitaalisen kuvan informaatiota toisintava ja tuottava luonne. Rainion näkökulmat kuvan uuteen rakenteeseen perustuvat tiedonkäsittelyn historiaan, strukturalistiseen kielitieteeseen sekä sen kritiikkiin Derridan tuotannossa.

Originaaligrafiikan liike 1800-luvun puolivälissä ja sen ansiosta taidegrafiikan statuksen nouseminen osaksi taidetta ”fine arts” -merkityksessä on taidegrafiikan historian tärkein paradigman murros, ontologinen merkkipaalu, joka vaikuttaa taiteenalaan edelleen voimakkaasti. Perinteisesti taidegrafiikka on ymmärretty originaali- eli alkuperäisgrafiikaksi, jolla tarkoitetaan taiteilijan itse piirtämiä ja vedostamia teoksia. Juha-Heikki Tihisen ”Aitoja kopioita: pohdintoja originaaligrafiikasta” on historiallinen katsaus originaaligrafiikan menneisyyteen ja nykyhetkeen.

Annu Vertasen ”Huokoinen matriisi” -artikkeli vuorostaan käsittelee taidegrafiikan terminologiaa, materiaalisuutta taidegrafiikassa sekä matriisin käsitettä. Materiaalisuus on kautta aikojen ollut tunnusomainen ja itseisarvoinen osa taidegrafiikkaa. Sen merkitys on vaihdellut kaikessa taiteessa viimeisten vuosikymmenien aikana voimakkaasti. Vertasen teksti käsittelee materiaalisuutta taidegrafiikan osana sekä historiallisesti että nykyhetken näkökulmasta ja tarkastelee myös materiaalisen käänteen vaikutuksia taidegrafiikan tekemiseen.

Vuonna 2018 Kuvataideakatemian taidegrafiikan opiskelijat, alumnit ja opettajat toteuttivat yhteistoiminnallisen teoksen, joka esitettiin ensimmäisen kerran Santanderissa Espanjassa. Ruth Pelzer-Montada, Edinburghin yliopistossa työskentelevä taidegraafikko ja tutkija, kirjoittaa artikkelissaan ”Tulevaisuuden takaaminen vai Taide suojana elämän hyökkäyksiltä? Kuvataideakatemian taidegraafikoiden John Donne -projekti (2018)” taiteilijoiden työskentelystä, hankkeen tuloksena syntyneestä teoksesta ja sen herättämistä moninaisista vaikutelmista. Teos pohjautuu englantilaisen runoilijan, pastorin ja lakimiehen John Donnen kirjaan Devotions upon Emergent Occasions (1624). Artikkelissaan ”Ruumis, jälki, havainto” Saara Hacklin tarkastelee fenomenologian valossa viiden Kuvataideakatemiasta valmistuneen nuoren taiteilijan, Roma Auskalnyten, Inka Bellin, Inma Herreran, Emma Peuran ja Suvi Sysin, teoksia. Taiteilijoita yhdistää taidegrafiikan opintojen antama tausta, mutta heidän teoksensa edustavat monia muitakin työskentelytapoja: installaatioita, performansseja, videoita ja reliefejä.

Taiteilijan graafinen tuotanto on aiheena Kukka Paavilaisen artikkelissa ”Väriä päin: Ellen Thesleffin varhaiset kohopainolaatat ja värivedokset”. Ellen Thesleff (1869–1954) tunnetaan ekspressionistisena maalarina mutta yhtä lailla kohopainoteosten eli puupiirros- ja puukaiverrustekniikan uudistajana. Paavilainen osoittaa taidehistoriallisen arkisto- ja materiaalitutkimuksen sekä taidekonservoinnin tuottaman tiedon avulla, millaisista lähtökohdista värilliset grafiikanvedokset ovat syntyneet ja miten niiden suhde Thesleffin samanaikaisiin maalauksiin hahmottuu.

Lue Printed matters:merkitysten kerroksia-kirja avoimena julkaisuna

Osta Taideyliopiston kirja Unigrafia verkkokaupasta