← Takaisin blogiin

Rouva Musican talo

Musiikin taloa odotettiin kovasti, ja lehdistö seurasi sen valmistumista tiiviisti.

Konsertsalen

”Kauan kaivattu konservatoriotalo saadaan vihdoinkin pääkaupunkiimme.”
Uusi Suomi 20.6.1929

Helsingin Konservatorion omaa taloa odotettiin kovasti. Arkkitehti ja arkkitehtuurikriitikko Gustaf Strengell kutsui rakennusta Rouva Musican taloksi. Lehdistö seurasi sen suunnittelu- ja rakennusvaiheita tiiviisti aivan alusta asti. Iltalehti julkaisi 5. maaliskuuta 1929 kuvan konservatoriotalon tulevasta paikasta. Kuvateksti kertoo, miten ”Helsingin kaupungin katurakennusosasto suorittaa parhaillaan louhimistöitä tulevaa konservatoriotaloa rajoittavilla Ainon- ja Eduskuntatalon-kaduilla.”

Tulevaa taloa esiteltiin jo suunnitteluvaiheessa. Uusi Suomi kirjoitti 7. huhtikuuta 1929, että ”Konservatorion johtokunnan toivomuksen mukaan on arkkitehti Eino Forsman, joka laatii konservatoriotalon piirustuksia, muuttanut konserttisalin pohjapiirrosta siten, että saliin tulee 900 paikkaa, eikä 700, kuten alussa oli suunniteltu.” Saliin tuli lopulta 805 paikkaa.

Viimein marraskuun 3. päivä 1929 Helsingin Sanomat saattoi uutisoida, että ”Helsingin Konservatorion uudisrakennuksen pääpiirustukset ovat äskettäin valmistuneet.”

Kävelyhalli ja sinne sijoitetut rintakuvat 1960-luvulla. Taideyliopisto / Sibelius-Akatemian arkisto. Kuvaaja Volker von Bonin.

Talo otettiin käyttöön syyskuun alussa 1931 ja opetus alkoi uusissa tiloissa. Uusi talo sai runsaasti palstatilaa lehdissä. Syyskuun 14. päivä 1931 Helsingin Sanomat esitteli isojen kuvien kera uuden ja upean sävelten ahjon: ”Helsingin Konservatorio on vihdoinkin saanut muuttaa oman katon alle, Pohjois-Rautatienkadun varrelle kohonneeseen uuteen taloonsa. Valokuvaajamme kameran välityksellä on lukijoillamme tilaisuus luoda silmäys tämän korkeimman musiikin ahjomme suojiin, joiden varsinainen juhlallinen vihkiminen on konservatorion 50-vuotisjuhlan johdosta päätetty lykätä ensi kevääseen.”

Lehdistön ja suuren yleisön kiinnostus kohdistui lähinnä talon julkiseen puoleen ja erityisesti konserttisaliin, mutta myös oppilaitoksen arkisemmat puolet saivat huomiota. Uusi Suomi kertoo 3. marraskuuta 1929 miten talon äänieristykseen on kiinnitetty erityistä huomiota. ”Paitsi tarkoituksenmukaisen sijoituksen avulla tullaan äänen eristyksestä eri huoneitten välillä pitämään huolta myöskin käyttämällä uusimpia tehokkaita eristämisaineita sekä väliseinissä että välipermannoissa. Tämä äänen eristäminenhän onkin tämänlaatuisen rakennuksen kenties tärkein ja vaikein probleemi.”

Konserttisali ja sitä vuosikymmenet hallinnut näyttävä urkufasadi. Lehdistön ja suuren yleisön kiinnostus kohdistui alkuaikoina nimenomaan talon konserttisaliin. Taideyliopisto / Sibelius-Akatemian arkisto.

Menneisyyden muistia tulevaisuutta varten

Tässä blogissa Riku Hämäläinen kirjoittaa Taideyliopiston muistitietohankkeen vaiheista. Hankkeen tarkoituksena on kerätä entisten ja nykyisten opettajien, oppilaiden ja muun henkilökunnan muisteluita taideopetuksen historiasta, arjesta, toiminnasta, sattumuksista, jne. tulevaisuuden tutkimuksia varten. Filosofian tohtori, dosentti Riku Hämäläinen toimii Historiafoorumin yliopistotutkijana. Hän johtaa muistitietohanketta, johon kuuluu niin uuden aineiston kerääminen kuin jo olemassa olevan arkistomateriaalin saatavuuden parantaminen.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia