Säätiö oman talon toteuttajaksi
Tontti oli jo tiedossa, mutta itse konservatoriorakennus vasta suunnitteilla.
”Päätettiin heti korvata Tukholman Konserthuset’in vahtimestarin Spångbergin kulut hänen lähettämistään ruuvimalleista”
– Helsingin Konservatorion Säätiön hallitus 27.11.1931
Tasavallan presidentti oli vahvistanut 1. joulukuuta 1928 Helsingin Konservatorion Säätiön säännöt, ja säätiön hallituksen ensimmäisessä kokouksessa 2.1.1929 viisihenkisestä hallituksesta ”saapuvilla olivat senaattori Th. Wegelius, arkkitehti G. Taucher, varatuomari Eero Ilves ja varatuomari A. H. Paloheimo.” Säätiön tärkein tehtävä oli rahoituksen hankkiminen taloa varten. Tontti oli jo tiedossa, mutta itse konservatoriorakennus vasta suunnitteilla.
Konservatorion johtokunnan ja rakennustoimikunnan puheenjohtajan Arvi H. Paloheimon panos oli keskeinen. Epäilemättä hän osasi hyödyntää verkostojaan sekä yleistä myönteistä ilmapiiriä, joka nuoressa tasavallassa vallitsi kulttuurilaitoksia kohtaan. Rahoitus muodostui valtion ja Helsingin kaupungin myöntämistä lainoista sekä pankkien ja vakuutusyhtiöiden luotoista.
Säätiön korkein päättävä elin oli isännistö, joka koostui kahdestatoista jäsenestä. Jäsenistä viisi tuli konservatorion piiristä, opetusministeriö nimitti viisi edustajaa ja Helsingin kaupungin Rahatoimikamari kaksi. Näin myös julkinen valta oli hyvin edustettuna säätiössä ja talohankkeessa. Käytännön asioita hoiti viisihenkinen hallitus.
Säätiön hallitus piti säännöllisesti kokouksia taloasian edistämiseksi. Kokouksissa käsiteltiin erityisesti talouteen ja varainkeruuseen liittyviä asioita, mutta mikään asia uuden konservatoriotalon edistämiseksi ei ollut liian pieni käsiteltäväksi. Esimerkiksi toukokuun 23. päivä 1931 kokouksen ainoana asiana oli päättää, että molempien parvekkeiden alapinnat maalautetaan kiiltovärillä arkkitehdin esityksen mukaisesti. 27. marraskuuta 1931 säätiön hallitus puolestaan päätti korvata Tukholman konserttitalon vahtimestarille tämän kulut lähettämistään ruuvimalleista sekä ”lähettää hänelle sopiva muistolahja kiitollisuuden osoituksena antamistaan neuvoista konserttisalin tuolien suhteen”.
Menneisyyden muistia tulevaisuutta varten
Tässä blogissa Riku Hämäläinen kirjoittaa Taideyliopiston muistitietohankkeen vaiheista. Hankkeen tarkoituksena on kerätä entisten ja nykyisten opettajien, oppilaiden ja muun henkilökunnan muisteluita taideopetuksen historiasta, arjesta, toiminnasta, sattumuksista, jne. tulevaisuuden tutkimuksia varten. Filosofian tohtori, dosentti Riku Hämäläinen toimii Historiafoorumin yliopistotutkijana. Hän johtaa muistitietohanketta, johon kuuluu niin uuden aineiston kerääminen kuin jo olemassa olevan arkistomateriaalin saatavuuden parantaminen.
Uusimmat julkaisut
Seuraa blogia