”Siinä saatetaan syyllistyä sotarikokseen” – Mitä voimme tehdä palestiinalaisten kollegojemme hyväksi?

2.4.2024 3 Tykkää 0 kommenttia

Teatteri on väkivallatonta vastarintaa, joka ylläpitää palestiinalaista kulttuuria ja itsekunnioitusta. Palestiinalainen Freedom Theatre on pyytänyt kollegojen ja taiteilijoiden tukea ympäri maailmaa kirjoittavat Teatterikorkeakoulun varadekaani Ville Sandqvist ja tanssipedagogiikan maisteriopiskelija Antti Seppänen puheenvuorossaan.

”Siinä saatetaan syyllistyä sotarikokseen”, sanoi Ulkopoliittisen instituutin Olli Ruohomäki A-studiossa, ja korostaa, että sotarikos toteutuu YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen mukaan, ”jos evätään ruuan ja juoman saanti siviiliväestöltä, joka on keskellä väkivaltaista konfliktia”.

Hän puhuu luonnollisesti Gazan tilanteesta.

Tämä on allekirjoittaneiden puheenvuoro vaikeasta aiheesta: ajankohtaisesta Gazan sodasta, Israelin ja Palestiinan loputtomalta tuntuvasta konfliktista. Olemme molemmat olleet Israelissa ja Länsirannalla, mutta näkökulmamme on ulkopuolisen, kokemuksemme alueelta kuitenkin vähäistä. Tilanne on mielestämme kestämätön, sietämätön. Myös vastakkainasettelu, joka syntyy lähes jokaisesta puheenvuorosta, kannanotosta, ahdistaa. Vaikeneminen ei sekään ole vaihtoehto. Joten, silläkin uhalla, here we go:

Aluksi hieman taustaa. Kahden valtion malli on useimpien asiantuntijoiden mukaan ainoa mahdollisuus ratkaista ikuisuusongelmaksi mielletty konflikti. Moni on tänä päivänä myös sitä mieltä, että se vaihtoehto on pois suljettu. Kahden valtion mallia soviteltiin alueelle jo 1930-luvulla silloisen brittihallinnon kukistettua niin sanotun Arabikapinan (1936–39). Kapinan taustalla oli kasvava juutalaismuutto alueelle. Alueelle muuton taustalla oli jo 1800-luvun lopulta jälleen kasvanut antisemitismi Euroopassa. Antisemitismillä, väkivaltaisella juutalaisvainolla, on Euroopassa vuosisataiset perinteet.

Hyvin lähelle sovintoa sekä ratkaisua kahdesta valtiosta päästiin palestiinalaisten ensimmäisen kansannousun (intifada) 1987–93 jälkeen. Oslon sopimuksen yhteydessä (1994) Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) tunnusti Israelin valtion, mikä oli merkittävää. Ensimmäinen intifada synnytti myös Hamasin, joka otti tavoitteekseen Israelin valtion tuhoamisen. Hamas myös tuomitsi Israelin ja PLO:n välisen rauhansopimuksen. Kuoliniskun Oslon sopimuksen toteuttamiselle antoi kuitenkin sopimuksen allekirjoittajan, Israelin pääministeri Jitzhak Rabinin, kuolema. Hänet salamurhasi israelilainen äärioikeiston kannattaja.

Rabin murhattiin marraskuussa 1995. Hänen seuraajansa, myös rauhansopimuksen kannattajana tunnettu Shimon Peres, hävisi parlamenttivaalit keväällä 1996. Hamas pyrki vaikuttamaan vaaleihin (lue: rauhansopimukseen) ja toteutti vaalikeväänä -96 neljä tuhoisaa itsemurhaiskua Israelissa. Lopulta opposition edustaja, Oslon sopimuksen vastustaja Benjamin Netanjahu, voitti vaalit täpärästi ja Oslon sopimuksesta tuli pelkkää paperia.

On järkyttävää huomata, miten molempien osapuolien konfliktin ylläpitäjät tehokkaasti löytävät toisensa. Miinoittavat ja tuhoavat täsmällisesti kaikki yritykset löytää tie ulos. Ja taas mentiin!

Rintamalinjoja ja vastakkainasettelua on myös osapuolien sisällä. Hamas voitti vastoin odotuksia palestiinalaishallinnon parlamenttivaalit 2006. Tämän jälkeen Hamas ilmoitti yllättäen halukkuutensa neuvotella kahden valtion mallista tavoitteinaan rajat ennen niin sanottua Kuuden päivän sotaa (1967) ja palestiinalaispakolaisten mahdollisuus palata koteihinsa (700 000 palestiinalaista oli joutunut jättämään kotinsa nakbassa 1947–49). Yhdysvallat ei noteerannut Hamasin neuvottelutarjousta. Hamasin vaalivoitto aiheutti myös aseellisen konfliktin Fatahin (PLO:n suurin jäsenjärjestö) ja Hamasin välillä. Tämän jälkeen ei sen enempää parlamentti- kuin presidentinvaaleja ole Palestiinassa pidetty. Asetelma jumiutui ja Länsiranta on nämä lähes kaksikymmentä vuotta ollut Fatahin tukialuetta ja Gaza Hamasin. Nyt Hamasin kannatus on kasvanut myös Länsirannalla!

Myös Arabiliitto, joka tukee Palestiinaa, on eripurainen eikä Palestiinan merkittävä tutkija Iran ole sen jäsen. Tämän lisäksi Israel on poliittisesti hyvin kahtia jakaantunut. Jännitteet synnyttävät jännitteitä, väkivalta väkivaltaa, sota sotaa. Israelin ja Palestiinan pelkkä mainitseminen aiheuttaa poikkeuksetta puolesta ja vastaan -asetelman. Mikä tahansa kanta nähdään helposti joko antisemitisminä tai islamofobiana. Saman aikaisesti molempien, niin juutalaisten kuin muslimien, joukkovainolla (pogromi) on pitkät – osittain hyvin erilaiset – uskonnollis-historialliset, kolonialistiset ja poliittiset juuret. Meillä eurooppalaisilla on ollut tässä paljon roolia.

Maltilliset voimat ovat yhtä ahtaammalla

Vaikka tilanne tänään on kaikin kuviteltavissa olevin tavoin mitä järkyttävin, sekä koskien Hamasin terroristista hyökkäystä, verilöylyä ja panttivankien ottamista, että Israelin massiivista hyökkäystä, Gazan hävitystä, asukkaiden joukkoteurastusta ja nälkään näännyttämistä, on taustalla jatkuvasti maltillisia ja rakentavia toimijoita. Yhdysvaltalainen Jewish Voice for Peace -järjestö tekee tärkeätä antisionistista työtä vapaan Palestiinan puolesta. Israelin vanhin ja merkittävin sanomalehti, vuonna 1918 perustettu Haaretz, raportoi jatkuvasti niin Länsirannan miehityksestä ja siirtokuntalaisten väkivaltaisesta toiminnasta kuin Gazan tapahtumista.

Mutta polarisoituminen, jos et ole puolella, olet vastaan, näkyy muun muassa siten, että israelilainen dokumenttielokuvan tekijä Yuval Abraham on saanut antisemitistisyytöksiä, jopa tappouhkauksia, hiljattain palkinnon saaneen No Other Land -elokuvan johdosta.

Koska olemme olleet Länsirannalla, tiedämme minkälainen palestiinalainen arki on. Olemme tehneet yhteistyötä niin Jeninissä sijaitsevan The Freedom Theatren kuin Beit Jalassa sijaitsevan Al-Harah -teatterin kanssa. Teatterikorkeakoululla on ollut yhteistyötä niin Al-Harahin kuin Al-Aroubin pakolaiskylän kanssa. Olemme oppineet, että palestiinalaisilla on ihailtava, kunnioitusta herättävä maltti ja tyyneys epäinhimillisen israelilaismiehityksen keskellä. Rauhanomainen miehityksen vastustus (Sumud) sai alkuunsa Kuuden päivän sodan aikaan. Eri kansalaisjärjestöt, taiteilijat ja teatterit tekevät arvokasta rauhankasvatustyötä tässä väkivaltaisessa, usein näköalattomassa, ympäristössä, missä Israelin kansainvälisen oikeudenkin mukaan laittomat siirtokunnat lohkovat Länsirantaa aina vain hajanaisemmaksi ja pienemmäksi – ja Gaza on täydellisesti tuhottu.

Jenin on keskisuuri kaupunki Länsirannalla. Se on vanhoillisessa maineessa ja kaupungin laidalla on vuodesta 1948 sijainnut pakolaisleiri. Jenin kuuluu niin kutsuttuun C-vyöhykkeeseen, mikä periaatteessa on palestiinalaisen hallinnon alla, mutta miehitysjoukot käyvät säännöllisesti tuhoamassa paikallista infrastruktuuria, koteja, ja pidättämässä palestiinalaisia. Jeninin pakolaisleiri oli yksi verisimmistä alueista toisessa intifadassa vuonna 2000.

Teatteri on väkivallatonta vastarintaa

Jeninissä toimii The Freedom Theatre ja sen yhteydessä on kolmivuotinen näyttelijän ammattiin valmistava teatterikoulu. Teatteri on väkivallatonta vastarintaa, joka ylläpitää palestiinalaista kulttuuria ja itsekunnioitusta. Paikallisesti teatterin nuoriso-ohjelma antaa lapsille ja nuorille paikan, jossa käsitellä miehityksen aiheuttamia traumoja ja näköalattomuutta.

Teatterin juuret ovat Care and Learning -projektissa, joka aloitettiin vuonna 1987. Hankkeen voimahahmona toimi Arna Mer Khamis (1929–1995), juutalainen ihmisoikeusaktivisti, joka omisti elämänsä palestiinalaisille lapsille. Hänelle myönnettiin 1993 Right Livelyhood – palkinto. Palkintorahoilla hän rakennutti The Stone Theatren Jeninin pakolaisleirille. Israelin miehitysjoukot tuhosivat teatterin 2002. Arnan poika Juliano Mer Khamis on tehnyt äidistään dokumentin Arnas Children 2004. Juliano Mer Khamis toimi teatterin johtajan vuodesta 2006 aina vuoteen 2011, jolloin hänet murhattiin. Murha on edelleen selvittämättä.

Israelin aggressiot Länsirannalla ovat kiihtyneet Hamasin terrori-iskun jälkeen. The Freedom Theatre joutui hyökkäyksen kohteeksi 13. joulukuuta 2023 aamuyöllä. Israelilaiset sotilaat hyökkäsivät teatteriin, tuhosivat teatterin toimintatiloja ja pidättivät teatterin henkilökuntaa heidän kodeistaan. Hyökkäyksen kohteena olivat teatterin taiteellinen johtaja Ahmed Tobasi, 39, tuottaja Mostafa Sheta, 43 ja Ismael Ibrahim 25. Mostafa Sheta, yksi teatterin johtajista on edelleen pidätettynä ja hänen uskotaan olevan Mediggon armeijan vankilassa. Hän on edelleen pidätettynä ilman oikeudenkäyntiä tai syytettä.

Kysyimme The Freedom Theaterin henkilökunnalta, pystyykö teatteri tällä hetkellä toimimaan kaikesta huolimatta.”Jatkamme työtä ja tarjoamme teatteri- ja taidepajoja lapsille, naisille ja nuorille. Freedom teatterikoulu toimii edelleen ja meillä on uusia opiskelijoita. Miehitysarmeija hyökkäsi kotiini ja tuhosi kaiken omaisuuden. Perheeni ja minä olemme kunnossa. Länsirannalla tilanne on epävakaa. Elämme erittäin vaikeissa olosuhteissa. He ovat jakaneet Länsirannan useisiin osiin ja rajoittavat liikkumista kaupunkien välillä. He pidättävät tappavat ja tuhoavat kaiken”,vastasi Ranin Odeh, The Freedom Theaterin lasten ja nuorten ohjelmien koordinaattori.

The Freedom Theaterin sivuilla kerrotaan Juliano Mer Khamisin unelmoineen, että kolmas intifada olisi kulttuurinen. The Freedom Theater on nimetty yhdeksi mahdolliseksi Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 2024. 

On hankala kuvitella, minkälaista on työskennellä jatkuvan väkivallan ja pahimmillaan kuoleman uhan alla. Palestiinalaisalueella asuvat tuomitaan sotilasoikeudessa. Vuoden 2021 huhtikuussa ihmisoikeusjärjestöt Human Rights Watch ja Amnesty International totesivat julkisesti Israelin harjoittavan apartheid-politiikkaa palestiinalaisia vastaan.

The Freedom Theatre on pyytänyt kollegojen ja taiteilijoiden tukea ympäri maailmaa. Meidän velvollisuutemme on toimia: levittää tietoa, lahjoittaa rahaa humanitaariseen apuun, vedota organisaatioihin Suomessa ja kansainvälisesti sekä kutsua rauhaa puolustavia taiteilijoita vieraaksemme. Tämä on meidän puheenvuoromme välittömän tulitauon, rauhan ja keskustelun puolesta.

Ville Sandqvist, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun varadekaani

Antti Seppänen, tanssipedagogiikan maisteriopiskelija Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa

Muita linkkejä:

The International Commission of Jurists (ICJ):n kannanotto

Two Kids A Day -elokuvan traileri Vimeossa