Taiteellisen asiantuntijuuden uudet pöydät
”On tärkeää, että nykyajassa yhä moninaisempiin ongelmiin haettaisiin ratkaisuja laaja-alaisemmissa asiantuntijaryhmissä.” kirjoittaa Taideyliopiston Seinäjoen asiantuntijana työskentelevä Jenni Latva
Taiteen uudet roolit on sanayhdistelmä, jota huomaan toistelevani varsin useasti. Työssäni etsin taiteelle ja taiteelliselle ajattelulle uusia tekemisen paikkoja. Luonnollisesti perinteinen taidekonteksti on taiteelle ominaisinta, mutta taiteen monialaiset käyttömahdollisuudet sen tyypillisten ilmentymien ulkopuolella ovat vielä varsin vähäisesti tunnettuja ja hyödynnettyjä.
Taide ja luovuus kulkevat käsikädessä. Mutta mitä on taiteellinen luovuus ja miten se eroaa perinteisenä käsitetystä luovuudesta? Luovuutta on erilaista ja se keskittyy eri asioihin. Aalto-yliopiston työelämäprofessori Ia Adlercreutz on esittänyt seuraavanlaisen jaottelun; luovuutta on analyyttistä, strategista, teknistä ja taiteellista. Parhaimmillaan nämä kaikki luovuuden eri osa-alueet täydentävät toisiaan.
Siinä missä Adlercreutz käyttää termiä ”taiteellinen luovuus”, olen itse viehättynyt sanapariin ”taiteellinen asiantuntijuus”. Molemmat termit tarkoittavat kuitenkin mielestäni samaa. Taiteellista asiantuntijuutta omaavat ihmiset ovat tarkkasilmäisiä ympäristön seuraajia, havaintojen tekijöitä ja ennakoijia. Esimerkiksi elinkeinoelämää ulkopuolelta katsovina heillä on rohkeutta kyseenalaistaa nykyistä eikä heillä ole toimintaympäristön asettamia rajoitteita ajattelulleen. Havainnot, huomiot ja kysymykset saattavat ajoittain olla yksinkertaisiakin, melkeinpä itsestäänselvyyksiä, mutta tässä piilee myös taiteellisen asiantuntijuuden ydin. Taiteilija-asiantuntijat uskaltavat sanoa ääneen, ehdottaa ja toteuttaa.
Taiteilijoilla ja taiteellisella asiantuntijuudella on merkittävä rooli myös nyt pinnalla olevassa monialaisen asiantuntijuuden ajattelumallissa. On tärkeää, että nykyajan yhä moninaisempiin ongelmiin haettaisiin ratkaisuja laaja-alaisemmissa asiantuntijaryhmissä. Näissä ryhmissä taiteella, sen tekijöillä ja taiteellisella ajattelulla tulisi olla sijaa.
Parhaillaan käynnissä olevassa Nahistuneet naatit -koulujen ruokahävikki pienemmäksi -hankkeessa, olen löytänyt itseni keskustelemassa pöydissä, joissa en vielä vuosi sitten voinut kuvitellakaan olevani. Taideyliopiston Seinäjoen yksikössä toteutettava osahanke oli muun muassa mukana toteuttamassa valtakunnallisten ruokahävikkihankkeiden yhteistä tapaamista Helsingissä maaliskuussa. Tapahtumassa keskusteltiin myös ”yllättävistä kumppanuuksista”. Aiheesta, jonka otsikon itse keskusteluun syötin. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa taide ei enää ole yllättävä kumppani vaan itsestäänselvä osa monialaista ongelmanratkaisua.
Jenni Latva
Kirjoittaja toimii Taideyliopiston Seinäjoen yksikössä asiantuntijana ja on projektipäällikkönä Nahistuneet naatit – koulujen ruokahävikki pienemmäksi -hankkeessa. Aikaisemmin hän vetänyt myös muita taiteelliseen asiantuntijuuteen liittyviä hankkeita: Luova ajattelu ja taiteellinen asiantuntijuus elinkeinoelämän haasteita ratkomassa ja TYVI – Taiteen ja yritystoiminnan välinen yhteistyö uuden liiketoiminnan mahdollistajana
Luova tulevaisuus
Yhteiskunnan eri osa-alueiden viheliäisiäkin haasteita voidaan ratkoa luovan ajattelun ja taiteellisen asiantuntijuuden keinoin. Blogin kautta pääset seuraamaan Taideyliopiston Seinäjoen yksikön hankkeita, jotka keskittyvät taiteellisen asiantuntijuuden mahdollisuuksiin. Uusimpana koulujen ruokahävikkiä, etenkin lautashävikkiä, ratkotaan taiteelllisen asianntuntijuuden keinon Nahistuneet naatit – koulujen ruokahävikki pienemmäksi -hankkeessa. Aikaisemmin blogissa seurattiin TYVI – Taiteen ja yritystoiminnan välinen yhteistyö uuden liiketoiminnan mahdollistajana ja Luova ajattelu ja taiteellinen asiantuntijuus elinkeinoelämän haasteita ratkomassa hankkeiden toimenpiteitä.
Uusimmat julkaisut
Seuraa blogia