← Takaisin blogiin

Taiteellisen työn kumuloituminen

”Jokainen sävellys on itseasiassa eräänlainen tutkimus”, kuvailee Uljas Pulkkis.

Uljas Pulkkis

Ensimmäinen kosketukseni Sibelius-Akatemian tohtorikoulutukseen oli aivan sen alkumetreillä 1990-luvun alussa. Olin itse silloin vasta aloittamassa lukiota ja tasapainoilin ammatinvalinnan kanssa; ryhtyäkö insinööriksi vaiko säveltäjäksi? Samassa rapussa kanssani asui cembalisti Kati Hämäläinen, joka oli juuri saanut taiteellisen tohtorintyönsä valmiiksi. Koska itselläni ei ollut mitään yhteyksiä muusikkopiireihin, auttoi Hämäläinen minua löytämään oikeat henkilöt joilta saatoin pyytää ohjeita säveltäjäksi pyrkimiseen. Samalla sain välittömän palautteen lukioystäviltäni, kun kerroin ylpeänä että itse cembalonsointon tohtori auttaa minua säveltäjän tielle: -Cembalonsoiton tohtori? –Typerintä mitä olen koskaan kuullut! Näin siis 17-vuotiaat pojat.

Aloittaessani itse opinnot Sibelius-Akatemiassa 1990-luvun lopussa vannoin, ettei ainakaan minusta tule tohtoria. Tein toki maisterinopinnot mielenkiinnolla ja vauhdilla, mutta jatko-opinnot tuntuivat turhilta. Maisteriopintojeni aikana istuin opiskelijajäsenenä elimessä, jonka nimeä en muista, jonka tehtävänä oli käsitellä sävellys- ja musiikinteoriaosaston jatkotutkintohakemuksia. Muistan miettineeni hakemuksia lukiessani, mitä säveltäjä itseasiassa jatko-opinnoissa tekisi? Säveltäisikö? Sitähän teimme joka tapauksessa.

Valmistumisen jälkeen toimiessani säveltäjänä huomasin, että jokainen sävellys on itseasiassa eräänlainen tutkimus. Uutta musiikkia säveltäessä etsii jokaiseen teokseen mielellään jonkin uuden näkökulman, orkestrointitavan tai muun sävellysteknisen haasteen, jonka onnistumista kantaesityksessä jännittää kuin esitelmää koulussa. Näistä itselleen asetetuista sävellysteknisistä tutkimuskysymyksistä tuli välillä kirjoitettua ohjelmakirjaan, mutta useimmiten ei, sillä osaa yleisöstä tällainen teksti huvitti ja osaa ärsytti. Ainoat joita teksti kiinnosti olivat muut säveltäjät eli ammattiyhteisö.

Pikku hiljaa huomasin, kun vanhoja teoksiani soitettiin uudelleen ja minulta pyydettiin kirjoittamaan mitä ajattelen teoksesta nyt, etten olisi edes pystynyt viittaamaan kyseisen teoksen sävellysteknisiin tutkimuksiini, sillä olin ne autuaasti unohtanut. Paneutumalla huolellisesti omaan vanhaan teokseeni alkaa yleensä jotain näistä sävellysteknisistä yksityiskohdista palautua mieleen, mutta ei koko sitä rakennelmaa, mikä on päässä jäsenneltynä silloin kun sävellystyö on kiihkeimmillään.

Säveltäjänä kuulee useasti kysymyksen: miten sävellät? Useimmiten ainakin itse mutisen vastaukseksi yhteenvedon säveltäjäelämäkerroista lainattuja tarttuvimpia fraaseja, vaikka totuus olisi juuri niissä kirjoittamattomissa kollegoille suunnatuissa ohjelmakommenteissa. Suurin osa musiikin harrastajiakin on varmasti kiinnostunut siitä, miten sävelletään; luenhan itsekin mielenkiinnolla siitä, miten Paul Auster tai Knausgård kirjoittavat, tai miten Juha Hurme tai Jouko Turkka ohjaavat.

Sävellyksen taiteellisen tohtorintutkinnon tulisikin olla juuri näiden jo olemassa olevien uusien sävellyksellisten keksintöjen jäsennelty julkaisu. Opinnäyte, jossa osoitetaan paitsi se, että uusista sävellyksistä löytyy näitä tutkimuskysymyksiä, myös että osaa kommunikoida omaa erityisosaamistaan muille. Tieteellisen tutkimusmenetelmän verraton ansio on nimenomaan tiedon kumuloitumisessa, mikä mahdollistaa aina vain uskomattomampien huomioiden tekemisen ympäristöstä. Taiteellisen tutkimuksen olisi sallittava kumuloitua samalla tavalla. Pelkät partituurit eivät siihen välttämättä riitä, vaan tueksi tarvitaan myös muunlaista julkaisutoimintaa.

Kun itse hain vastoin alkuperäisiä suunnitelmiani taiteelliseen tohtorikoulutukseen oli mielessäni paitsi uuden tutkiminen, myös tiedon jakaminen. Säveltäjistä vain harvat ovat kirjoittaneet itse säveltämisestä, ja ne harvat ovat auttaneet itseäni verrattomasti omalla säveltäjänpolullani. Itse en välttämättä Turkan ohjauksia pidä lempiteatterinani, mutta hänen näkemyksensä teatterista auttavat itseäni myös säveltäjänä.

Uljas Pulkkis on säveltäjä ja DocMus-tohtorikoulun tohtorikoulutettava. Hän valmistelee tohtorintutkintoaan aiheesta Orchestration Balancer – a computer application investigating the possibility to inspect the orchestration from the score.

30 vuotta musiikin tohtoreita Sibelius-Akatemiasta

Vuonna 2020 tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun ensimmäiset tohtorit Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta valmistuivat. Tähän mennessä heitä on valmistunut yli 200. Tässä blogissa pääset lukemaan asiantuntijoidemme muistoja, kokemuksia ja näkemyksiä musiikin tohtorikoulutuksen taipaleelta.

Latest posts

Seuraa blogia