Taiteilija yhteiskunnassa – Kuvittele maailma toisin

Louisianassa, Yhdysvalloissa, on paikka nimeltään Poverty Point. Se on valtava, ruohon peittämistä kukkuloista ja rannoista koostuva alue, joissa hahmottuu systemaattinen, samankeskisten ympyröiden rakenne. Arkeologiset tutkimukset viittaavat siihen, että nämä rakenteet on rakentanut amerikkalainen alkuperäiskansa noin 1600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja että ne peittivät alun perin alleen yli 200 hehtaarin alueen. Lintuperspektiivistä katsottuna Poverty Point näyttää valtavalta amfiteatterilta: tämän massiivisen infrastruktuurin rakentamiseksi siirrettiin noin miljoona kuutiometriä maata, ja osa kukkuloista on muotoiltu lintujen muotoisiksi. Ihmiset matkustivat satoja kilometrejä päästäkseen Poverty Pointiin ja kaikki tarvikkeet, kuten työkalut, astiat, aseet ja koriste-esineet, tuotiin paikalle kaukaa. Rakennelman koko viittaa siihen, että tiettyinä vuodenaikoina jopa tuhannet ihmiset kokoontuivat paikalle. Mikä oli todellinen syy ihmisten kokoontumiseen? (Graeber et al. 2022, 154–156.)

Poverty Pointin tapaus on yksi monista ihmiselämän kuvauksista antropologi David Graeberin ja arkeologi David Wengrown kirjassa Alussa oli…Ihmiskunnan uusi historia (2022). Perustuen runsaisiin, maailmanlaajuisiin antropologisiin ja arkeologisiin todisteisiin, kirjoittajat kyseenalaistavat aiemman yksinkertaistetun ja yksipuolisen tulkinnan ihmiskunnan väistämättömästä kehityksestä. Kirja esittelee useita mahdollisuuksia ja oivalluksia siitä, miten ihmiset eri aikoina ihmiskunnan pitkän historian aikana ovat järjestäneet yhteiskuntansa. Miten on aiemmin ymmärretty vaikkapa vapaus, demokratia tai omistusoikeus? Miksi omistusoikeuden ja poliittisen vallan tulisi ilman muuta olla yhteydessä toisiinsa? Miten kapeasti olemmekaan ymmärtäneet maanviljelyn, kaupunkien tai demokratian olemuksen ja näiden aiemmat ilmenemismuodot? Mikä merkitys ihmisten elämässä on ollut taiteella?

Meidän ei ole pakko tuhota maailmaa

Kirjoittajien mukaan nykyinen, usein itsestään selvänä pitämämme ja yksioikoisen kapea ajattelutapa muodostui vasta 1700-luvulla valistuksen myötä, paljolti vastareaktiona eurooppalaisen yhteiskunnan kritiikkiin, jota esittivät muun muassa Amerikan alkuperäiskansojen edustajat (emt.). Kun yhä useammat todisteet ja kaikkialta maailmasta löytynyt arkeologinen aineisto kääntävät aiemmat uskomuksemme ylösalaisin, huomaamme, että nykyisen kaltaisia ”pakkoja” – meidän on mitätöitävä sosiaaliturva ja sotkettava terveydenhuolto…meidän on kumarrettava pankkien ja oligarkian vallan edessä…meidän on alistuttava työn orjiksi luopuen vapaa-ajasta ja onnellisesta elämästä…meidän on annettava teknologian surkastuttaa aivotoimintamme…meidän on pakko vähentää resursseja kulttuurilta, taiteilta, hyvinvoinnilta…meidän on pakko, pakko, pakko – ei ehkä tarvita. Mehän voimme ryhtyä aktiivisesti ajattelemaan toisin. Millaisessa maailmassa oikeasti haluaisimme elää? Mitä nykyisestä elämisen tavasta jättäisimme, minkä antaisimme mennä? Mikä kaikki voisi olla aivan toisin? Graeberin motto kuului: ”perimmäinen salattu totuus maailmasta on se, että maailma on meidän tekoamme ja voisimme aivan yhtä hyvin tehdä sen toisenlaiseksi” (Nika Dubrovsky teoksessa Graeber 2022, 14).

Taiteilijana haluan, että taide saisi maailmassamme moninkertaisesti enemmän elintilaa ja vapaan pääsyn kenen tahansa elämään. Taiteen pitäisi olla jokaisen ihmisen oikeus samoin kuin aineellinen perusturva ja merkityksellinen elämä. Kiinnostavaa on, että arkeologisten tutkimusten mukaan Poverty Point ei ollut kauppapaikka. Ei ole selkeitä todisteita siitä, että ihmiset olisivat ostaneet ja myyneet siellä tavaroita. Siksi tutkijat olettavat, että arvokkaimmat hyödykkeet olivat itse asiassa aineettomia; eivät esineitä, joita voitiin omistaa ja viedä kotiin, vaan kokemuksia, joita voitiin jakaa muiden kanssa. Poverty Pointin monumentit edustavat kronologian ja taivaankappaleiden pyhää geometriaa ja todennäköisimmin siellä säilytettiin ennen kaikkea tietoa: aineetonta pääomaa, joka ilmeni rituaaleissa, näyissä, lauluissa, tansseissa ja kuvissa. (Graeber et al. 2022, 154–156.) Taiteella ja luovuudella näytti olleen varaukseton arvonsa 3600 vuotta sitten eläneiden Amerikan alkuperäisasukkaiden elämässä.

Avoin kampus dialogissa taidekentän kanssa

Mitä maailman ajatteleminen toisin voisi taiteen näkökulmasta tarkoittaa? Miten pitkälle rohkenemme ajatuksissamme mennä, missä kaikkialla taide voisi yhteiskunnassamme tuntua? Mitkä ovat taiteen realistiset vaikuttamismahdollisuudet 2000-luvun Suomessa? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdimme päivittäin Taideyliopiston Avoimella kampuksella, jossa kehitämme taidealan jatkuvaa oppimista eri muodoissaan. Olemme dialogissa taidekentän toimijoiden kanssa muun muassa avoimen yliopiston, erikoistumiskoulutusten ja taiteilijoille suunnattujen erillisten pedagogisten koulutusten kautta. Taidealan leikkausten vuoksi olemme myös rakentaneet ensimmäisen taidealan yrityshautomon ja vahvistaneet yhteyksiä elinkeinoelämään niin pääkaupunkiseudulla kuin alueellisesti. Työssämme näkyy nopeasti taidealaan kohdistuvat muutokset ja kysymme kaiken aikaa, olemmeko täysin kartalla siitä, millaista tarjontamme tulisi olla.

FAST45 tulevaisuuden kuvittelijana

Taideyliopistossa tehdään myös kiinnostavaa tulevaisuustyötä, jossa pohditaan Graeberin tavoin, mikä kaikki voisi olla toisin? Vuosina 2021–2023 toteutettu kansainvälinen FAST45-tutkimushanke (2025) – tutkijoinaan mm. Taideyliopistossa työskentelevät Satu Tuittila (Avoin kampus) ja Kai Lehikoinen (Taideyliopiston tutkimusinstituutti) – tuotti tulevaisuusskenaarioita eurooppalaisessa korkeamman asteen taidekoulutuksessa. Hanke pyrki eläytymään tulevaisuuteen vuonna 2023 syntyvien ja vuonna 2045 työelämään siirtyvien nuorten silmin. Sen sijaan, että taideinstituutiot luottaisivat vain juuri nykyhetkessä tunnistettuihin vahvuuksiin, niiden tulisi luoda erilaisia tulevaisuusnäkymiä hyödyntämällä luovuutta ja mielikuvitusta. (D’Hespeel et al. 2025, 3.) Hanke haastaa meidät: ”Aina tehdessäsi päätöksen, perustat sen itse kuvittelemaasi tulevaisuuskuvaan. Ja mikäli mielesi tulevaisuuskuva on sekava ja epäjohdonmukainen, ovat myös tekemäsi päätökset sellaisia.” (Reed D. Reiner teoksessa D’Hespeel et al. 2025.)

FAST45-hankkeessa tuotettiin neljä erilaista tulevaisuusskenaariota strategisesti kestävän taideinstituutiopolitiikan tueksi. Esimerkiksi ympäristötietoinen skenaario Hidas ekoelämä näkee juuri taidekoulujen olevan tulevaisuudessa aktiivisia toimijoita maailman viheliäisten ongelmien ratkaisijoina. Luovuus on tällöin voimavara, joka rohkaisee taiteilijaa peräti lajienvälisiin kokeiluihin planeettaa kunnioittavissa rajoissa. Tässä tulevaisuusnäkymässä hierarkiat ovat matalia ja taideopiskelijat osallistuvat aktiivisesti päätöksentekoon; etusijalla ovat konsensus, joustavuus sekä yhteisön hyvinvointi. Hitaus ja degrowth[1] nähdään positiivisina haasteina luovuudelle: luopuminen, vähentäminen ja resurssien niukkuus ovat taiteilijaksi kasvun olennaisia lähtökohtia. (Emt., 29.) Skenaario haastaa menemään kunnolla epämukavuusalueelle ja pohtimaan, mistä itse voisin luopua, jotta maapallon luonnonvarojen tuhlaaminen loppuisi? Asuisinko ahtaammin? Söisinkö vain Suomessa tuotettua lähiruokaa? Lopettaisinko matkustamisen, tavaroiden ostamisen, sähkön ja veden jokapäiväisen kuluttamisen? Ehkä minulta ei edes kysytä vaan lasteni sukupolvi muuttaa maailman lopulta elinkelpoiseksi kyselemättä meiltä keski-ikäisiltä mitään. Toivon niin.    

Kulttuurinen kansalaisuus hyväksyy moninaisuuden

FAST45 artikuloi myös suosituksia, jotka monipuolistavat taidekoulutuksen kehittämistä: hankekannustaa muun muassa lisäämään joustavuutta ja mukautuvuutta taidealan hallinnossa ja opetussuunnitelmissa, vahvistamaan saatavuutta, diversiteettiä ja taiteellisen tutkimuksen liikkumavaraa sekä erityisesti hitauden[2] kulttuuria, jossa mahdollistetaan opiskelun syventyminen ja laatu. Taiteen ja yhteiskunnan vuorovaikutusta syvennetään paitsi taiteen ilmaisun vapauden kuin moniäänisyyteen kannustavan kulttuurisen kansalaisuuden käsitteen kautta (Emt., 59–60.)

Taideyliopisto ja sen kouluttamat taiteilijat kamppailevat isojen haasteiden kanssa: tutkintoajat kutistuvat, resursseja haetaan yhä enemmän ulkoisilta rahoittajilta ja lisääntyvä populismi koettelee kulttuurin paineensietokykyä. Taidealan toimijoiden toivoisi pitävän joka hetki yhtä, mutta liian usein olemme hajallaan, eksyksissä – tai vaan tosi väsyneitä. Olisi erityisen hienoa ottaa käyttöön FAST45:n tarjoama ”kulttuurisen kansalaisuuden” käsite eli assosioida kulttuuri suoraan moniäänisyyteen ja erilaisuuksien hyväksymiseen: me taiteilijat hyväksymme erilaisuudet niin itsessämme kuin toisissamme yliopistomme sisällä ja me hyväksymme sen myös yliopistomme ulkopuolella. Taide on vastavoima yhteiskunnassa raivoavalle populismille, muukalaisvihalle ja fasismille. Taide on tulevaisuuden vaihtoehto.

Avoimen kampuksen toiminnan alueet ovat jatkuva oppiminen, yhteinen opetus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus, joita se kehittää sekä itsenäisesti että yhdessä Taideyliopiston akatemioiden ja tutkimusinstituutin kanssa.⁴ Avoin kampus on yliopiston yhteinen yksikkö, joka toiminnallaan tukee Taideyliopiston kolmea päätoimijaa eli Kuvataideakatemiaa, Sibelius-Akatemiaa ja Teatterikorkeakoulua. Sen tehtävä on vastata edellä mainituista toiminnan alueista sekä ennen kaikkea tuoda ihmisiä yhteen yli taide- ja akatemiarajojen.  

Lähteet

FAST45 2025.
https://www.fast45.eu (Katsottu 11.10.2025.)
Graeber, David & Wengrow, David 2022. Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia. Helsinki: Teos.
Graeber, David 2025. Perimmäinen, salattu totuus maailmasta. Helsinki: Teos.
Heimonen, Kirsi 2016/2024.Slow walking as a passage to dis/appearing.Journal of Dance & Somatic Practices, Volume 8, Issue 2, Dec 2016, p. 261–274.
D’Hespeel, Ingwio; Garofalo, Irene; Gies, Stefan; Hansen, Maria; Hinnekint, Koenraad; Lehikoinen, Kai; Tuittila, Satu. The Future of Higher Arts Education Shaping a Trajectory. Scenarios, Guidance,
and Policy Recommendations.
https://learningplatform.fast45.eu/wp-content/uploads/2024/03/Fast-45-The-Future-of-Higher-Arts-Education.pdf (Katsottu 11.10.2025.)
Hickel, Jason 2021. Less is More – How Degrowth Will Save the World. London:Windmill Books.  
Lampela, Anu 2024. Jat­ku­vaa op­pi­mis­ta, mil­lä pe­rus­teil­la? Puheenvuoro, Taideyliopisto.https://blogit.uniarts.fi/kirjoitus/jatkuvaa-oppimista-milla-perusteilla/

[1] Käsitteestä degrowth ks. myös Hickel 2021. Käsitteellä viitataan kohtuulliseen talousajatteluun, jossa tavoitteena on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä yhteiskunta. Olen kirjoittanut aiheesta myös aiemmin, ks. Lampela 2024.

[2] Hitauden eetoksen ja tutkimuksen edelläkävijänä voi pitää Taideyliopiston tanssija-tutkija Kirsi Heimosta. Heimosen fenomenologinen taiteellinen tutkimus kohdistui merkityksen luomiseen hitaan kävelyn kokemuksessa (2016/2024).