← Takaisin blogiin

Taiteilijuus ei katso taustaa

Taideyliopiston laatujärjestelmä auditoidaan keväällä 2024. Projektin aikana julkaisemme blogisarjan, jossa laadunhallintaa, laatujärjestelmää ja sen auditointia tehdään tutuksi.

Auditointi tarkastelee muun muassa yliopiston roolia yhteiskunnassa. Kuinka Taideyliopisto voi instituuttina varmistaa, että sen tekemä työ on laadukasta ja vaikuttavaa, tohtorikoulutettava Heidi Hänninen?

Fair Sculpture -projektin tavoitteena oli avata Taideyliopisto myös sellaiselle kohdeyleisölle, joka harvemmin päätyy kuljeskelemaan koulumme käytävillä. Projekti rohkaisi kysymään, kenelle Taideyliopisto on avoin ja saavutettava. Fair Sculpture -hankkeessa laatuun tahdottiin vaikuttaa tuomalla itähelsinkiläisestä lähiöstä lapsia ja nuoria Sörnäisten kampukselle tekemään omaa taidettaan. Ehdotin mukaan Kontula Art Schoolin KAS! Juniorit -ryhmää.

Fair Sculpture tarjosi junioreille ainutkertaisen tilaisuuden työskennellä taiteen asiantuntijoiden tukemina puitteissa, joita ammattilaiset käyttävät. Viikottaiset metromatkamme Kuvataidekatemian kuvanveiston tiloihin olivat yhteisiä huippuhetkiä, joita odotettiin kiihkeästi, ja joita edelleen muistellaan.

Nuoret taiteilijat saivat itse valita mieleisensä taidemuodon, johon keskittyivät projektin aikana. Osa viihtyikin paremmin kädet savessa, osa tanssilattialla. Keväällä 2022 juniorit toteuttivat kokonaistaideteoksen, joka rakentui tanssiteoksen, spraymaalauksen ja kurssilla muovailtujen savitöiden varaan. Teoksen yleisöksi kutsuttiin omat perheenjäsenet. Lopuksi mentiin vielä porukalla syömään. Kommentit ”Se oli paras projekti ikinä!” ja ”Milloin me päästään taas sinne?” kuvaavat osuvasti sitä tunnetilaa, joka monelle osallistujista jäi näistä taideretkistä mieleen. Paikan päällä taiteen lisäksi nälkäisiä taiteilijoita odottivat täytetyt sämpylät, mehu ja hedelmät, jotka katosivat pöydältä silmänräpäyksessä.

On totta, että Helsingin kantakaupunki ja Taideyliopisto sijaitsevat, ennen kaikkea henkisesti, varsin kaukana meiltä koti-Kontulasta nähtynä ja koettuna. KAS! Kontula Art School -yhteisötaidehankkeen avulla olen onnistunut tarjoamaan taiteellisesti laadukkaan monivuotisen taideharrastuksen alueen lapsille ja nuorille. Esimerkiksi vähävaraiselle perheelle voi olla täysin mahdoton ajatus lähettää taiteellisesti lahjakas ja motivoitunut lapsi maksulliseen harrastuspaikkaan, kauas kantakaupunkiin julkisilla kulkuvälineillä. Toisaalta voi olla, ettei perheessä käytetä kulttuuripalveluita, tai yksinkertaisesti ole totuttu suhtautumaan taiteeseen vakavasti otettavana ammattina, tai hahmoteta taiteellista osaamista sellaisena luovana voimavarana ja arvokkaana resurssina, josta lapselle voisi olla konkreettista hyötyä elämässään. Taiteilijuus ei kuitenkaan onneksi katso henkilön luokkaa, sosiaalista statusta, kulttuuri- ja kielitaustaa, tai asuinaluetta.

Jotkut Kontula Art Schoolin lapsista ovat olleet toiminnassa mukana sen perustamisesta lähtien ja kasvaneet yhdessä ryhmän ja sen tekemän (katu)taiteen kanssa. Nämä lapset ovat nyt jo nuoria, jotka alkavat pohtimaan tulevaisuuttaan ja mahdollisuuksia hakeutua taiteellisen työn pariin. Nuoret ovat sellaisessa elämänvaiheessa, jossa katseet saattavatkin kääntyä kohti kantakaupunkia, myös Taideyliopistoa. Voisiko tämä olla sellainen paikka, jossa näkisin itseni opiskelemassa?

Mielestäni on aktivistinen teko avata Taideyliopiston kaltaista instituutiota myös sellaisille lapsille ja nuorille, jotka eivät taustojensa puolesta ole välttämättä niitä ensimmäisiä, jotka pyrkivät Taideyliopiston pääsykokeisiin. Alalle, jolta valmistuu taiteen ammattilaisia ja yksilöitä, jotka edelleen kääntyvät kohti yhteiskuntaa, kehittäen ja muokaten sitä omalla taiteellaan ja taiteellisella ajattelullaan.

Vaikka kukaan hankkeessa mukana olevista lapsista ja nuorista ei päätyisikään opiskelemaan juuri Taideyliopistoon, he voivat olla tulevaisuuden yhteistyökumppaneita tai taideyleisöä. Tärkeintä on, että nämä lapset, nuoret ja heidän perheensä tietävät taiteen arvon suomalaisessa yhteiskunnassa. He näkevät, että sitä varten on olemassa instituutteja – sellaisia, jotka arvostavat myös pieniä ihmisiä ja heidän luovuuttaan.

Meillä Kontulassakin kasvaa lapsia ja nuoria, joilla on paljon annettavaa sekä nyt, että tulevaisuudessa, jossa haluan uskoa taiteen roolin korostuvan entisestään. Niin tärkeätä se, taide ja luovuus, on ihmisyhteisöille. Se voi pelastaa jopa henkiä ja elämiä. Ja se, jos mikä, on laadukasta!

Kirjoittaja on Kontulassa vuodesta 2015 asuva ja työskentelevä yhteisötaiteilija-tutkija, jolle päätyminen Taideyliopiston tohtorikoulutusohjelmaan ei ole ollut itsestäänselvyys.

Puheenvuoroja taiteesta ja yhteiskunnasta

Blogissa taideyliopistolaiset ja Taideyliopiston ystävät pohtivat taiteen merkitystä ja tulevaisuutta.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia