Talo poikkeusoloissa
Vuosikymmenten aikana talo on kohdannut niin pommituksia kuin koronapandemian.
”Anomme täten kunnioittavasti ostolupaa 10 kg:lle lipeäkiveä, jota kipeästi tarvitsemme taloamme Pohj. Rautatienkatu 9:ssä nyt korjattaessa pommitusvaurioiden jäljiltä.”
– Anomus Kansanhuoltotoimiston Kemikaaliosastolle 8.8.1945
Helsingissä piti olla olympiakisat kesällä 1940, ja sitä varten varattiin molemmat konserttisalit kisojen ajaksi konserttitilaisuuksia varten. Kisat peruuntuivat sodan takia, ja sen sijasta taloa käytettiin karjalaisen siirtoväestön majoituspaikkana. Toukokuussa 1940 Sibelius-Akatemian Säätiön hallitus päätti, että Karjalan evakkojen majoituksesta ei peritä vuokraa, mutta pyydetään korvausta suoranaisten kulujen peittämiseksi.
Sota käytännössä keskeytti musiikinopetuksen, mutta konsertti- ja muu toiminta jatkui lähes päivittäin koko sota-ajan. Helsingin ilmasuojelukeskus katsoi konserttisalin toimivan sirpalesuojana, mutta saliin johtavista ovista toinen ja kolmas vasemmalta oli erikseen vielä suojattava. Ilmahälytyksen aikana esitykset salissa piti keskeyttää, mutta ihmisten ei tarvinnut poistua sieltä. Pikkusali sen sijaan ei toiminut riittävänä suojana, joten kaikki tilaisuudet pikkusalissa oli lopetettava hälytyksen ajaksi ja yleisön tuli suojautua Ainonkadun puoleiseen portaikkoon. Taloon piti myös rakentaa väestönsuoja vähintään kahta henkeä varten.
Sota-aikana talo sai vaurioita pommituksissa. Yöllä 21.–22. maaliskuuta 1943 talon taakse eduskuntatalon kalliolle tippui pommi, joka rikkoi R-talosta 35 ikkunaa. Yöllä 6.–7. helmikuuta 1944 puolestaan putosi kaksi räjähdyspommia noin 10 metrin päähän talosta aiheuttaen erilaisia vaurioita. Rikkoutuneita ikkunaruutuja oli ensimmäisen kerroksen julkisivulla 35 ja muissa kerroksissa 263 kappaletta. Erilaisia ovi-, rappaus- ja maalivaurioita tuli kaikissa kerroksissa ja konserttisalissa. Julkisivuun tuli sirpalereikiä ja kattoa vaurioitui 30 neliömetrin alueelta.
Sota-aikana ja sen jälkeen yhteiskunnassa oli pulaa kaikista tarvikkeista, ja niiden ostamiseen tarvittiin erikseen lupa. R-talon isännöitsijä esimerkiksi anoi lokakuussa 1940 Helsingin Kaupungin Kansanhuoltolautakunnalta ”huoneistojen puhtaana pitoon ostolupaa 10 kg:lle suopaa [ja] 2 kg:lle saippuaa kuukaudessa. Kysymyksessä on 800 hengen konserttisali, joka on käytännössä joka ilta ja sitä paitsi useat kerrat samana päivänä, suuret eteiset ja portaikot y.m.” Elokuussa 1942 anottiin ostolupaa 21 kuurausrievulle, ja 19. syyskuuta 1945 päivätty anomus puolestaan perusteli, miksi Sibelius-Akatemian siivooja tarvitsee uudet kengät: ”Rouva Lempi Snällin, jolla on toimii siivoojana opistossamme, on pakko kahdesti päivässä jalkaisin käydä työpaikassaan väliin useamminkin. Hän on näinollen kipeästi jalkineiden tarpeessa.”
Joulukuussa 2019 pandemiaksi levinnyt koronavirustauti COVID-19 aiheutti maaliskuussa 2020 R-talon ja Taideyliopiston muiden tilojen sulkemisen niin yleisöltä kuin opiskelijoilta ja henkilökunnalta taudin leviämisen estämiseksi.
Menneisyyden muistia tulevaisuutta varten
Tässä blogissa Riku Hämäläinen kirjoittaa Taideyliopiston muistitietohankkeen vaiheista. Hankkeen tarkoituksena on kerätä entisten ja nykyisten opettajien, oppilaiden ja muun henkilökunnan muisteluita taideopetuksen historiasta, arjesta, toiminnasta, sattumuksista, jne. tulevaisuuden tutkimuksia varten. Filosofian tohtori, dosentti Riku Hämäläinen toimii Historiafoorumin yliopistotutkijana. Hän johtaa muistitietohanketta, johon kuuluu niin uuden aineiston kerääminen kuin jo olemassa olevan arkistomateriaalin saatavuuden parantaminen.
Uusimmat julkaisut
Seuraa blogia