Tanssikäsityksiä ja kanssa-ajattelua Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla

11.12.2025 1 Tykkää 0 kommenttia

Tanssijantaiteen maisteriopiskelijat Anniina Dyster ja Sonjis Laine kertovat kokemuksistaan Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla.

Osallistuimme Liikkeellä marraskuussa -festivaalille marraskuussa 2025. Festivaalin ajan kestitsimme maisteriopiskelijoita sekä muutamaa tohtoriopiskelijaa Vilnasta sekä Oslosta. Festivaaliviikko piti sisällään esityksiä, Soup talkeja, taiteilijoiden pitämiä aamutunteja sekä ryhmäkeskusteluja kanssaopiskelijoiden kesken.

Päätimme tarkastella kokemusta toisiamme haastatellen.

Mitä sulla jäi päällimmäisenä mieleen tästä syksyn 2025 Liikkeellä marraskuussa -festivaalista?

S: – Päällimmäisenä jäi mieleen se, että viikon ajan oli olemassa yleisöyhteisö: näki samoja naamoja Soup talkeissa ja eri teosten yleisöissä. Ja koska festivaalin taiteilijat pitivät meille myös aamutunteja, tuntui, että oltiin jatkuvassa dialogissa tekijöiden kanssa. Vastaavaa kokemusta ole ollut aiemmin, kun on osallistunut festivaalille yleisön jäsenenä vapaalla kentällä. Tällöin olen käynyt katsomassa vain muutaman esityksen.

Lisäksi jäi mieleen teokset, joiden kokeminen tuntui tärkeältä, esimerkiksi Ewa Dziarnowskan this resting patience Stoassa.

A: – Itselleni Soup talkit olivat tärkeitä tapahtumia, ja jaankin ajatuksen yleisöyhteydestä ja “samoista naamoista”. Minua kiinnostaa prosessikeskeisyys, ja Soup talkeissa pääsi kurkistamaan taiteilijoiden prosesseihin, mikä oli antoisaa. Oli myös kiinnostavaa nähdä ja kuunnella taiteilijoita siellä esiintyjäpersoonan takana.

Teoksista itselle jäi mieleen Cherish Menzon Frank Stoassa, Rébecca Chaillonin ja Sandra Calderanin La Gouineraie Kiasmassa, ja this resting patience, josta jo mainitsitkin.

Oslon ja Vilnan koulutusohjelmien opiskelijoiden kanssa syntyneet uudet ystävyydet ja yhteydet jäivät mieleen. Ja tietysti Soup talkien ihana hernehummus.

Vaikuttivatko Oslon ja Vilnan vierailijoiden kanssa käydyt keskustelut ja vietetty aika kokemuksiin ja ajatuksiin teoksista?

A: – Vaikuttivat kyllä, oli kiinnostavaa kuulla erilaisia näkökantoja esimerkiksi siitä, miten Suomen tanssin kenttää koskevat teokset avautuivat heille. Oli myös kiintoisaa huomata eri tanssikäsityksiä, tulokulmia ja katsomisen filttereitä teoksia kokiessa. Viikon aikana koin antoisia keskusteluja ja paljon samanmielisyyttä. Oli myös hauskaa käydä keskusteluja teoksista niin, että joku keskustelussa ei ole nähnyt teosta.

Isoimpana erona tulevat mieleen eri taiteen tekemisen traditiot, taiteen tekemisen tavat näkyy. Oli mukavaa, kun jos joku kohta tai teos ei ollut avautunut itselle, niin sitä sai yhdessä pohtia ja hakea merkityksiä ja nautintoa niin.

Sonjis, olit järjestämässä sitä Luonnos-iltaa festivaalilla? Haluaisitko kertoa vähän siitä, miten se tapahtumana eteni ja millaisia fiiliksiä ja ajatuksia jäi?

S: – Voin alustaa tätä sanomalla, että oli jännittävää olla tavallaan tuplaroolissa, eli sekä fasilitoimassa ohjelmistoon kuuluvaa tapahtumaa, että opiskelijana ottamassa osaa kaikkeen. Luonnos-illat ovat siis tapahtuma, jota olemme järjestäneet Max Pennasen kanssa vuodesta 2023 asti. Illoilla on kaksi pääpointtia: taiteilijat voivat ilmoittautua matalalla kynnyksellä jakamaan keskeneräisiä ajatuksia, työprosesseja ja luonnoksia. Samaan aikaan kaikki, jotka tulevat katsojaksi ovat myös taiteellisen työn äärellä harjoitellen taiteellista keskustelua, analyysiä ja kanssa-ajattelua. Festivaalikontekstihan oli uusi meille järjestäjinä! Aikaisemmin Luonnos-illat on ollut ammattilaisille suunnattu avoin tapahtuma. Nyt festivaalikontekstissa siellä oli kuraattoreita, festivaalikävijöitä ja ihmisiä eri maista. Se oli jännittävää, mutta opimme todella paljon ja saimme hyvää palautetta. Oli myös ihanaa, että oli luokkakavereita tukemassa. Luonnos-illoissa harjoitellaan myös käytäntöjä, joista on paljon hyötyä koulussa ja työelämässä palautteenannon ja taiteellisen analyysin kannalta.

Anniina, millaisia suhteita eri teosten välille muodostui sun kokemuksessa?

A: – Viikkoon kuului kunkin päivän päätteeksi keskustelu pienryhmissä ennalta päätettyjen kysymysten avulla. Minun pienryhmäni valitsi käsitellä puvustuksen dramaturgiaa, prosessia näyttämön ja materiaalien takana sekä keiton dramaturgiaa.

Päädyimme esimerkiksi käsittelemään Elina Pirisen, Tom Rejströmin ja Jenni-Elina von Baghin Quattro Stagioni -teosta ja Lucía García Pullésin Mother Tongue -teosta rinnakkain, sillä näimme esitykset festivaalilla peräkkäin. Pohdimme kielen kautta luotuja todellisuuksia ja keskustelimme hauskanpidosta ja esiintymisestä. Tarkastelimme myös näyttämöteoksien kohtaamispisteitä ja eroavaisuuksia. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa teoksien maailmasuhde, yhteiskunnallisesti vallitsevat ilmiöt suhteessa teoksien tematiikkaa ja käytettyyn materiaan. Olemme kollektiivisesti asioiden alaisena, ei vain individualistisella tasolla yksilöltä toiselle. Miettiessäni vielä hetken festivaalin koko kattausta, niin yleisesti minulle välittyi työryhmien keskinäinen hauskanpito ja nautinto tehdä työtä yhdessä.

Kirjoittaneet: Anniina Dyster ja Sonjis Laine