Tästä tarvitaan kokoomateos!

11.2.2025 0 Tykkää 0 kommenttia Karoliina Pirkkanen

Kaarina Kilpiö valottaa tekstissään taide-elämää käsittelevän julkaisun tuottamista yhteistyöhankkeena.

Sibelius-Akatemian julkaisutoiminta mahdollistaa tasaiseen tahtiin julkaisuhankkeita, jotka valmistellaan monen tekijän yhteistyönä. Yhteistyö on tietenkin leivottuna jo kustannustoiminnan perusluonteeseen: neuvotteluja ja pohdintaa käydään julkaisun tekijän/tekijöiden sekä kustantajaa edustavien tahojen kesken. SibAn julkaisuissa mukana on usein myös laajempi ryhmä toimijoita. Tällaisiin voi lukeutua esimerkiksi suomalaisen musiikkielämän yhteisöjä, musiikintekijöitä ja heidän perikuntiaan, arkistoja koti- ja ulkomaissa sekä museoita.

Yhdenkin tekijän julkaisuhanke on poikkeuksetta monivaiheinen. Kuvitellaanpa, että maankuulu mestaripelimanni saa tänä iltana kuningasidean musiikillisen ajattelunsa kirjaamisesta vapaamuotoiseksi kokoelmaksi esseitä – tai Georg Malmsténin lauluilmaisusta väitellyt tutkija tulee siihen tulokseen, että tutkimus ansaitsee tulla julkaistuksi popularisoituna versiona. Kummassakin tapauksessa ollaan jo pitkällä prosessissa kohti kirjaa tai monimediaista julkaisua, ja tämä on yleensä se vaihe, jossa SibAn julkaisutoimikunta saa asiasta vihiä rahoitushakemuksen välityksellä. Siitä asiat etenevät vuoden–kahden aikajänteellä päätyen iloiseen julkistukseen ja ymmärryksen lisääntymiseen mestaripelimannin taiteentekemisestä tai Malmsténin tyylistä.

Kun sitten syntyy astetta leveämpi konsepti eli monen kirjoittajan ja/tai rahoittajatahon yhteistyönä rakennettava julkaisu, on tiedossa pidempi matka iltateellä leimahtaneen inspiraation ja julkistusjuhlien välillä. Miten rakennetaan monipuolinen ja kiinnostava kokonaisuus, ja kuinka tutkimukselliseksi se tai jotkin sen osista muodostuvat? Kuka viitsii, jaksaa, muistaa, ehtii, osaa ja innostuu mukaan? Millainen aikataulu ja taustatyön määrä ovat vähimmäisvaatimuksina? Mistä rahat? Kenelle nyt kirjoitetaan?

Nämä sekä leegio muita kysymyksiä ovat yleensä jo löytäneet ratkaisunsa siinä vaiheessa, kun käsikirjoitusta tarjotaan SibAn julkaisutoimikunnalle. Nykyisessä systeemissä tämä on väistämätöntäkin: toimikunnan hakemuslomakkeissa kysytään juuri edellä listattuja sekä muutamaa muuta teknisempää asiaa.

Tässä tekstissä teen pikakatsauksen yhteen suhteellisen tuoreeseen yhteisjulkaisutapaukseen, Sibelius-Akatemian julkaisuja -sarjan 25. kirjana ilmestyneeseen 457-sivuiseen kokoelmaan Vanhan musiikin liike Suomessa (2023). Sen liikkeellepanneena yhteisönä toimi Suomen vanhan musiikin liitto ry., jonka keskeiset toimijat kantoivat muusikko-kapellimestari-musiikkivaikuttaja Matias Häkkisen alulle saattamaa ideaa vaiheesta toiseen. Kirja julkistettiin liiton kymmenvuotisjuhlallisuuksien yhteydessä syksyllä 2023. Se on ollut suosittu fyysisenä teoksena ja vielä isompi menestys elektronisessa muodossa: tätä kirjoitettaessa 1300 kappaleen latausmäärä on pian täynnä.

Kokoelma hakee muotonsa ja toteutuksensa

Häkkinen kertoo, että idea kirjasta syntyi (2018) kahdesta kimmokkeesta: ”aloin havahtua siihen, miten laajaa vanhan musiikin toimintaa oli ollut käytännössä koko 1900-luvun aikana”. Tuolloin Suomen vanhan musiikin liittoa johtanut Häkkinen oli myös joitakin vuosia aikaisemmin kerännyt listaa ja tietoja Suomen cembaloista päätyen parin kiehtovan johtolangan äärelle. Tuntui tärkeältä alkaa selvittää eteenpäin joitain kirjallisuudessa ja keskusteluissa esimerkiksi Ilmo Rannan ja Häkkisen entisen opettajan Anssi Mattilan kanssa ilmenneitä seikkoja. Pioneeripolven ikääntyminen yllytti tarttumaan toimeen viivyttelemättä; tämä on yhteistä historiallisille dokumentoimishankkeille monilla elämän- ja ammattialoilla.

Liitto pyysi kirjan päätoimittajaksi vapaana musiikkikirjoittajana toimivan Auli Särkiö-Pitkäsen, joka oli valmiiksi vanhan musiikin verkostoissa harrastuksensa tiimoilta. Rahoitusta haettiin eri säätiöiltä kohtalaisella menestyksellä. Liiton puheenjohtaja ehti välissä vaihtua Jukka Rautasaloon, mutta yhteydenpito kokoelman tiimoilta jatkui työrukkaseksi kootun ydintyöryhmän (Matias Häkkinen, Pekka Silén, Markus Sarantola ja Auli Särkiö-Pitkänen) kautta. Kulttuurirahaston ja Wihurin säätiön tuilla ”tositoimiin päästiin keväällä 2021”, muistaa Särkiö-Pitkänen.

Työryhmä hahmotteli artikkeleiden aikarajauksia ja aiheiden lomittumisia. Kirjoitusohjeistus rakennettiin ja annettiin kirjoittajille, joista monet olivat pitkäaikaisia kollegoita. He konsultoivat myös toisiaan ja tekivät yhteistyötä päätoimittajan koordinoidessa kokonaisuutta. Työnjaosta Särkiö-Pitkänen toteaa:

Hanke jakautui varsin luontevasti tiettyihin vastuualueisiin. Minä paimensin kirjoittajia ja olin vastuussa sisällöstä; Svamulin hallitus vastasi rahoituksesta, aikataulusta ja yhteistyöstä SibAn julkaisutoimikunnan kanssa. Kirjoittajatiimimme muodostui hyvin erityyppisistä ja eritaustaisista ihmisistä, mikä oli tarkoituksenakin, jotta kirjasta saataisiin moniäänisesti kenttää kuvaava ja sen historiaa monipuolisesti avaava. Tämä tarkoitti, että artikkelien kirjoittajat tarvitsivat minulta erityyppistä tukea: tottuneet kirjoittajat esimerkiksi aiheen rajauksessa ja sisällön karsimisessa. Kokemattomammat artikkelikirjoittajat taas saivat minulta tukea kirjoitusprosessiin ja tekstin hiomiseen.

Kirjoittajiston erilaiset taustat, työskentelytavat ja työtilanteet tulevat monesti esiin kokoomateosten toteutusta jälkeenpäin pohdittaessa. Vaikutukset aikatauluun, tekniseen toteutettavuuteen esimerkiksi kuvituksen osalta, kirjalliseen ilmaisuun jne. ovat monitasoisia. Näitä kaikkia on väistämättä yhdenmukaistettava tiettyjen reunaehtojen mukaisiksi. Lähes poikkeuksetta voi todeta, että monen kirjoittajan hankkeissa paimennettavaa riittää. Kuten muusikko-tutkija Markus Sarantola toteaa:

Valitut kirjoittajat aloittavat artikkeleidensa kirjoittamisen hyvin eri aikaan – kuka heti, kuka vasta vuoden päästä (jos silloinkaan). On selvää, että kirjoitukset valmistuvat perin eriaikaisesti. Kirjan painoon menemisen kannalta siinä voi sitten olla yli puolentoista vuoden klappi.

Käytännön ”roudaus”

Markus Sarantola toteaa, että pitkällä aikajänteellä tapahtuvassa hankkeessa ”isot visiot vaihtuvat ja muuttuvat”. Tapahtuu käänteitä, joissa kokonaisuuden kontrolli saattaa lipsua hallinnasta osin tai kokonaan, esimerkkeinä haasteet liittyen artikkelien pituuksiin, valokuvien sisällyttämiseen ja kirjan kattaman aihekentän tasapainoisuuteen: ”…se, että barokkirööriartikkelia ei lainkaan saatu aikaiseksi on minusta häpeällistä”.  

Kysyimme kirjan taustavoimilta myös, mihin prosessissa ja lopputuloksessa he olivat tyytyväisiä ja mitä puolestaan jäivät kaipaamaan. Markus Sarantolan mukaan luettelomaisuus paikoin häiritsee ja paisuttaa kirjan pituutta, myös valokuvia olisi saanut olla tasaisemmin ja ylipäätään kattavammin. Näkyvyys mediassa olisi saanut olla suurempaa, kun kyse on koko musiikkikentän kannalta hyvin tärkeästä ilmiöstä. Tyytyväisyys hänen puoleltaan taas liittyy kirjan kokonaisuuteen ja sen merkitykseen alalle.

”On hyvä, että Vanhan musiikin liike Suomessa on tehty kunnolla. Siis että se on seikkaperäinen, iso kirja. Lähestyy aihetta todella monesta suunnasta. On niin kuin otettu vanha musiikki vakavasti. Tuntuu hyvältä kädessä. Siinä on jokaiselle lukijalle uutta kiinnostavaa faktaa, jotain ”mitä et aikaisemmin tiennyt”. On kiva kun lähihistoriaa ja varhaisempaakin on kartoitettu.”

Samansuuntaisesti kommentoi myös Häkkinen, joka kiteyttää: ”Olen hyvin tyytyväinen siihen, että tällainen järkäle saatiin aikaan”. Hän pitää myös arvokkaana ja mielekkäänä pääsyä Sibelius-Akatemian julkaisusarjaan ja yhteistyöhön Taideyliopiston Historiafooruminkin kanssa. Särkiö-Pitkäsen mukaan kirja on ”monipuolinen, värikäs ja kentän näköinen” sekä ”runsas mutta rajallinen kaapaisu”. Kommentit muistuttavat siitä, että kokonaisen musiikkielämän ilmiön rajaaminen historiankirjoitusta varten on vaativa tehtävä, josta selviytymisessä on paikallaan rakentaa hyvin pelaava yhteistyö asiaan syvällisesti perehtyneiden tekijöiden kesken. Päätökset sisällön suhteen ovat ratkaisevan tärkeitä, mutta merkitystä on myös julkaisuprosessin käytännön tason linjauksilla ja yhteisellä käsityksellä päämääristä.

Vastaanotto: ketä tavoiteltiin, ketkä tavoitettiin?

Kirja on ensimmäinen näin laaja-alainen katsaus erittäin merkittävään ilmiöön, joten sitä on luettu poikkeuksellisen aktiivisesti. Jokainen lukija lähestyy laajaa kokonaisuutta omista lähtökohdistaan ja omin poiminnoin. Suuri osa teoksessa käsitellystä kehityksestä on tuttua yhä aktiivisille toimijoille, joista monien nimet toistuvat teoksessa. Kokoelmasta on myös tullut palautetta monelta suunnalta. Silti Sarantolan mukaan kirja ja musiikkikenttä eivät ole täysimittaisesti kohdanneet; hänen mukaansa vanhempaa musiikkia päätoimenaan soittavat eivät välttämättä kaikki tiedä edes teoksen olemassaolosta. Julkaisijan edustajana otan tämän huomion vakavasti, ja hahmotan tarpeen etsiä hyviä väyliä kiinnostuneiden lukijoiden tavoittamiseksi.

Viimeistelyvaiheessa kirjaprojektissa mukana ollut muusikko-tutkija Minna Hovi luonnehti palautetta todella monipuoliseksi. Kirjan maailmaan saattamista on ylipäätään kovasti kiitelty, mutta myös risuja on tullut niin näkökulmista ja rajauksista, kirjoittajien vaihtelevasta tasosta, liiallisesta subjektiivisuudesta kuin kuvavalinnoistakin. Keskustelun aktiivisuus kertoo epäilemättä siitä, että julkaisu on ollut alalle tärkeä ja odotettu tapaus.

---

Taideyliopiston kaikkien akatemioiden julkaisutoimikunnat toivovat tänäkin vuonna pääsevänsä edesauttamaan juuri näitä taide-elämän eri alueille tärkeitä tapauksia – niin kokoomateoksia kuin monografioitakin. Tarkoituksena on tuottaa lisää ymmärrystä taide-elämän ilmiöistä opetuksen, taiteellisen toiminnan ja tutkimuksen tueksi. Sibelius-Akatemian sarjoihin etsitään julkaisuehdotuksia äskettäin avatun haun kautta. Hakujen takarajat myös Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian julkaisusarjoissa ovat kevään mittaan. Olisiko juuri sinulla tai kirjoittajaporukallasi julkaisuvalmiutta lähentelevä projekti, joka hyötyisi yhteistyöstä jonkin Taideyliopiston julkaisutoimikunnista kanssa?