Tekoäly on täällä – missä me?
Tekoäly kannattaa nähdä taiteessa ja tutkimuksessa yhtenä työkalupakin välineenä, kirjoittaa Taideyliopiston vararehtori Marjo Kaartinen.
Taideuutisista talousuutisiin, tekoäly on ollut keväästä saakka jatkuvasti otsikoissa. Paljon pelkoa, paljon innostusta. On ihmetelty, mihin ihmiskunta joutuu rakentaessaan älyä, jonka pelätään ottavan meiltä itseltämme vallan, aloittavan sotia tai syöksevän meidät vähintään muuhun turmioon. On pohdittu, millaisia uudenlaisia eettisiä kysymyksiä tekoälyn käyttö vaikkapa taiteilijan työkaluna nostattaa. On pelätty, että huijaamisesta tekoälyn kanssa tulee rehellisyyttä tavanomaisempaa.
Etenkin ns. suurten kielimallien tullessa arkeemme yliopistot ovat maailmanlaajuisesti joutuneet reagoimaan tekoälyn käyttöön opetuksen osana ja varautumaan siihen, että kaikki eivät halua käyttää tekoälyä hyvään. Suomalaiset yliopistot ovat pikkuhiljaa saaneet linjaukset valmiiksi, myös Taideyliopisto. Meilläkin tekoäly on puhuttanut, innostanut ja huolettanut. Opettajat ovat toivoneet linjauksia tekoälyn käyttöön, ja päätimme sisällyttää linjaukset tekoälyn käytöstä uusiin Taideyliopiston koulutusta ja opiskelua koskeviin eettisiin ohjeisiin. Ohjeet astuvat voimaan 15.9.. Kannustamme Taideyliopistossa olemaan uteliaita tekoälyn suhteen, kokeilemaan sen erilaisia toteutuksia, mutta edellytämme tekoälyn käytöltä läpinäkyvyyttä ja toivomme laaja-alaista eettistä pohdintaa.
Varmasti kaikki me käytämme arjessamme tekoälyä jossain muodossa sitä sen kummemmin ajattelematta tai hahmottamatta. Erityisesti huolta ovat kuitenkin herättäneet tekstiä näennäisen mainiosti suoltavat ns. suuret kielimallit. Opettajat, jotka ottavat kirjallisia suorituksia ja opinnäytteitä vastaan, joutuvatkin itse kokeilemaan, miltä esimerkiksi Open AI:n Chat GPT -teksti näyttää. Ei tarvitse kauan leikkiä sovelluksella kun jo huomaa, että hyvä renki, huono isäntä.
Tekoälystä on kuitenkin valtavasti iloa ihan tavallisessa yliopistoarjessa. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi kielimallien hyödyntäminen voi olla oman kirjoitetun tekstin stilisointia. Kielentarkastusohjelmat kehittyvät valtavan nopeasti, ja käännösohjelmat alkavat ymmärtää myös suomea yhä paremmin. Yliopistomme kolmekielisyys väistämättä helpottuu konekääntämisen avulla. Kokouskäytännöt muuttuvat, kun tulevaisuudessa saamme toimivan konetulkkauksen.
Luovassa ja taiteellisessa työssä tekoälyn mahdollisuudet ovat rajattomat. Rajat ovat vain siinä, miten opettaja tai taitelijaksi kouluttautuva oivaltaa tekoälyä käyttää. Taiteen tekemisessä aukeavat merkittävät mahdollisuudet kuten aina uuden välineen tai työkalun syntyessä ja kehittyessä.
Taideyliopistossa nähdään tekoäly tietenkin myös ilmiönä, jota tarkastellaan taiteen keinoin. Näemme sen aiheena itsessään, taiteellisen ja tieteellisen tutkimuksen kohteena ja myös materiaalina työstää taidetta. Tekoäly voi olla kanssatoimija, mutta taidetta tekee kuitenkin ihminen tekoälyä ohjatessaan.
Taideyliopisto haluaa sallia tekoälyn käytön ja kannustaa siihen. Tekoälyn käyttö esimerkiksi opinnäytteessä edellyttää aina avoimuutta. Opettajan täytyy kuitenkin huomioida, että hän ei voi edellyttää opiskelijan käyttävän yliopiston ei-tukemia ohjelmistoja tai sovelluksia. Jos opetuksessa nousee ohjelmisto- tai sovellustarpeita, niistä kannattaa olla yhteydessä yliopiston IT-palveluihin.
Taiteen aloilla tekoälyn käyttö voi olla hieno mahdollisuus ja väline. On vaikea kuvitella, että tekoäly vaarantaisi luovuuden tai oman ajattelun; se kannattaakin nähdä työkalupakin osana.
Tekoälyn käytön parhaat ja jännimmät mahdollisuudet ovat taatusti niitä, joista emme osaa vielä kuvitella, mutta oma mielikuvittelu kannattaa jo laittaa päälle vaikkapa sillä lisäajalla, jota tekoäly antaa meille tehdessään rutiinijuttuja.
Marjo Kaartinen
Taideyliopiston opetuksesta vastaava vararehtori
Puheenvuoroja taiteesta ja yhteiskunnasta
Tässä blogissa yhteisömme jäsenet nostavat esiin ajankohtaisia aiheita taidekentältä ja yhteiskunnasta.
Uusimmat julkaisut
Seuraa blogia