Hae
← Takaisin blogiin
!

Blogi on arkistoitu eikä sitä enää päivitetä.

Tilojen päivittämistä

0 kommenttia Riku Hämäläinen

Käytännön kokemusten myötä ilmeni tarvetta päivittää tiloja ja korjata puutteita.

Modernisering av lokalerna

”Sibelius-Akademin får nytt utrymme”
– Hufvudstadsbladet 17.9.1963

Konserttisaliin suunnitellut urut olivat jääneet hankkimatta rahanpuutteen takia. Rahoituksen löydyttyä tšekkoslovakialainen urkutehdas Gebrüder Rieger rakensi vuonna 1939 saliin 55-äänikertaiset sähköpneumaattiset konserttiurut. Esiintymislavan alkuperäinen kattorakenne, jonka taakse urkujen pillistö oli alun perin suunniteltu, purettiin ja pillistö jätettiin näkyviin. Urkufasadista muodostuikin konserttisalin symboli.

Viidennessä kerroksessa sijaitsi klubihuoneisto, jonka kolmiosainen sali kuitenkin otettiin pian rakennuksen valmistumisen jälkeen kirjaston käyttöön. Käytännön kokemusten myötä myös ilmeni tarvetta parannella joitakin puutteita. Svenska Teatern vuokrasi konserttisalia, minkä vuoksi saliin hankittiin valonheittäjiä ja esirippu vuonna 1935. Kesällä 1937 lavaa suurennettiin, jonka jälkeen ”sille nyt mukavasti mahtuu suuri orkesteri solisteineen.”

Sibelius-Akatemian kirjasto 1961. Kirjastonhoitaja Helvi Leiviskän seurassa opiskelijat Tuula Hirvenoja ja Risto Hurskainen. Taideyliopisto / Sibelius-Akatemian arkisto.

Vuonna 1950 pienten maalaus- ym. kunnostustöiden lisäksi konserttisalin urut korjattiin perusteellisesti. 1950-luvun kuluessa ilmeni myös tarvetta lisätiloille. 1958 suljettiin kolme ikkunoiden luo johtanutta sivukäytävää, näin saatiin muutama harjoitushuone lisää.

Lisätilojen tarve ei johtunut kasvaneiden opiskelijamäärien vaan oppituntien määrän kasvun takia. 1961 rakennettiin sisäpihalle, eteis- ja kävelyhallin yläpuolelle lisärakennus, johon tuli harjoitushuoneita. Korkea harjoitussali jaettiin välipohjalla kahteen kerrokseen. Tiloissa tehtiin erilaisia muitakin muutoksia, ja ullakolle rakennettiin tilat instrumenttivarastolle, nuotistolle ja varastolle. Konserttisalin urut poistettiin, mutta urkufasadi jätettiin paikoilleen.

Sibelius-Akatemian Säätiön hallitus käsitteli 28. maaliskuuta 1963 isännistön vuosikokoukselle esitettäviä laajennus- ja muutostöitä. Arkkitehti Veikko Malmio oli kutsuttu kokoukseen esittelemään suunnitelmiaan remontista. Taideyliopisto / Sibelius-Akatemian arkisto.

Tilojen ahtaus vaivasi pitkään, ja 1960-luvun aikana käytiin myös keskusteluja koko Akatemian muuttamisesta keskustasta pois uusiin tiloihin. Vuonna 1964 Sibelius-Akatemia tiedusteli Pohjoisella Rautatiekadulla olevan viereisen asuintalon vapautunutta huoneistoa luentosalikseen, ja 1970-luvun loppupuolella yksi saman talon osakas tarjosi ostettavaksi kolmea huoneistoaan esimerkiksi oppilaitoksen kirjastokäyttöön. Neuvottelut eivät tuottaneet tulosta. Vuonna 1974 Sibelius-Akatemiasta osoitettiin myös kiinnostusta Suomen Kaupunkiliitolle sen omistamaan viereiseen taloon Eduskuntakadulla lisätilojen saamiseksi. Tilaongelma ratkesi Pitäjänmäelle valmistuneiden lisätilojen myötä 1990-luvun alussa.

Odottamassa omaa vuoroa toisen kerroksen harjoitushuoneisiin, jotka rakennettiin vuoden 1963 remontissa konserttisalin vaateaulan päälle Veikko Malmion piirustusten mukaisesti. Nykyisin niiden paikalla on kamarimusiikkisali. Kuvaaja Heikki Valkonen.
Alkuperäiseen harjoitussaliin eli urkusaliin lisättiin 1963 välipohja lisätiloja varten. 1990-luvun alun peruskorjauksessa välipohja purettiin ja sali palautettiin alkuperäiseen korkeuteensa. Taideyliopisto / Sibelius-Akatemian arkisto. Kuvaaja Volker von Bonin.
Näkymä portailta 5. kerroksen yläpuolella sijainneeseen nuotistoon vuonna 1978. Vuoden 1963 remontissa ullakkokerrokseen rakennettiin kipeästi kaivattuja lisätiloja. Kuvaaja Heikki Valkonen.
Oppilaskunnan huone vuonna 1978. Sisäänkäynnin vieressä sijaitsevassa tilassa oli vuokralla ensin Fazerin musiikkikauppa ja myöhemmin M. & K. Fagerholmin autokoulu. 1960-luvun alussa se annettiin opiskelijoiden käyttöön. Aluksi opiskelijoita palveli Nina Åbergin pitämä kahvila, mutta kahvilatoiminta kävi tarpeettomaksi toisella puolella sisäänkäyntiä sijainneen anniskeluravintolan muututtua vähemmän muodolliseksi paikaksi. Kuvaaja Heikki Valkonen.

Menneisyyden muistia tulevaisuutta varten

Tässä blogissa Riku Hämäläinen kirjoittaa Taideyliopiston muistitietohankkeen vaiheista. Hankkeen tarkoituksena on kerätä entisten ja nykyisten opettajien, oppilaiden ja muun henkilökunnan muisteluita taideopetuksen historiasta, arjesta, toiminnasta, sattumuksista, jne. tulevaisuuden tutkimuksia varten. Filosofian tohtori, dosentti Riku Hämäläinen toimii Historiafoorumin yliopistotutkijana. Hän johtaa muistitietohanketta, johon kuuluu niin uuden aineiston kerääminen kuin jo olemassa olevan arkistomateriaalin saatavuuden parantaminen.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia