← Takaisin blogiin

Uuden ajan kynnyksellä?

Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset ovat olleet kuuma puheenaihe, jos katsellaan kehittämissuuntausten ja vaikuttimien mittareita. Vuoden 2019 keväällä jopa eduskuntavaaleissa taide nousi yhdeksi kärkiaiheeksi vaalitenteissä ja -haastatteluissa.

Niina Oinas

Lähes alalla kuin alalla oli erittäin pop olla taiteellisesti suuntautunut johtaja. Ruohonjuuritasolla, kulttuurialalla puurtaessa tämä ilmiö tuntui valitettavasti jäävän vain sanahelinäksi, jälleen kerran.

Kevät 2020 muutti kaiken. Yhteiskuntamme ja yksilöidemme arki arvoineen kaikkineen joutui tahtomattaankin myllerrykseen. Myllerrystä seuraa lopulta pysähdys. Miten tästä rakennetaan uusi uljas Suomi? Millaisen Suomen haluamme rakentaa tämän kaoottisen ja murheellisen poikkeustilan jälkeen? Onko paluu vanhaan mahdollinen ja onko se sitä mitä kannattaisi tavoitella? Päämääränä loistelias talouskasvu markkinavoimien ehdoilla? Vai voisiko nyt olla uuden, toistaiseksi juhlapuheiden tasolle jääneen suunnan aika?

Useat tutkimukset ovat osoittaneet niin kansainvälisesti kuin paikallisestikin, että taiteen kokemisella ja tekemisellä on positiivisia vaikutuksia. Vaikutuksia on tieteellisesti tutkittu niin ihmisen fyysisessä kuin psyykkisessäkin voinnissa. Upea kooste näistä tutkimustuloksista löytyy esimerkiksi Liisa Laitisen koostamana kirjallisuuskatsauksesta tai Maailman terveysjärjestö WHO:n marraskuussa 2019 julkaisemasta raportista taiteen ja kulttuurin vaikutuksista. Tutkimuksesta ja artikkelista riippuu, kuinka suurten fanfaarien tahdissa positiivisia vaikutuksia esitellään, mutta kiistatonta on, että taide- ja kulttuuritoiminnot tuottavat pienellä taloudellisella katteella huomattavia tuloksia ihmisten ja yhteisöiden hyvinvointiin.

Ja siinä se tuli. Lipsahti näppäimistölle itsestäänselvyytenä. Muutosta vaativa osuus tässä hyvin toimivaksi todistetussa kentässä. ”Taide- ja kulttuuritoiminnot tuottavat pienellä taloudellisella katteella…” On hienoa, että päättäjätahoilla asti on herätty taiteen mahdollisuuksien tunnistamiseen, mutta kuinka suuri houkutin on tuo pieni taloudellinen panostus? Valitettavan monille kulttuuri- ja taidealan toimijoille arki on ollut jo ennen globaalia kriisiä sitä, että budjettia ei ole, työtä tehdään intohimolla ja luovuudella selätetään isojakin taloudellisia haasteita toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Selviytymisen lomassa pitäisi muistaa vielä hymyillä, koska itsehän alasi olet valinnut. Helpommalla pääset kuin moni muu. Siinä sinulle sitä intohimoa ja kutsumus ammattia kerrakseen! Keskustelu ajautuu valitettavan usein hiekkalaatikkokeskustelun tasolle, kun näkemykset törmäävät ja termit sekoittuvat.

Mutta olisiko nyt jo aikuisten oikeasti aika tunnistaa taide- ja kulttuurityön arvo olennaisena osana hyvinvoivaa yhteiskuntaa? Kun voidaan todentaa taiteen rooli yhteiskunnallisena vaikuttimena esimerkiksi sosiaali-, hoiva- ja kasvatusalojen vahvistajana, olisiko aika nähdä taiteilijan ammatti muunakin kuin apurahoilla tuettavana pätkätyönä? Olisiko mahdollista, että yhteiskunnan pehmeissä arvoissa tiukasti kiinni olevan taide- ja kulttuuritoiminnan ympärille syntyisi uudenlaisia ammattikuntia, jotka olisivat järjestäytyneitä, organisoituneita ja arvostettuja osia organisaatioiden sisällä? Lukuisilla taidealan ammattilaisilla on paljon annettavaa ja korkea motivaatio kantaa kortensa kekoon ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, yhteiskunnan toimivuuden ja uudenlaisen toiminnan kehittämiseen.

Korona-kriisi on ajanut maamme muiden mukana tilanteeseen, jossa kukaan ei tiedä tulevaa ja tämä epävarmuus on inhimillisyydessään ahdistavaa. Taide- ja kulttuurialan toimijoilla on usein avaimia juurikin esimerkiksi ahdistuksen käsittelyyn, tunnetaitojen ja vuorovaikutuksen vahvistamiseen. Kun visioidaan uutta huomista, taiteellisten menetelmien luomaa arvoa ei voida sivuuttaa. Joko nyt olisi tullut aika konkretisoida taide- ja kulttuurialan toimijoiden potentiaali yhteiskunnan rakenteisiin pysyvästi?

Hyviä alkusoittoja konkretiaan siirtymisessä ovat esimerkiksi sairaanhoitopiirien kehittelemät kulttuurireseptit. Seuraava sopiva sävel voisi olla esimerkiksi kehitystukien osoittaminen ammattimaisten kulttuurihyvinvoinnin välitystoimistojen rakentumiseen. Esimerkiksi taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry on ajanut jo pitkään itsensä työllistävien oikeudenmukaisempaa asemaa työmarkkinoilla. Vastaavasti Taikusydän verkosto on tutkimuksellisella otteella kehittänyt monialaisia toimintamalleja kulttuurihyvinvoinnin kentälle. Tietoa, tekijöitä ja toimintamalleja löytyy uuden, uljaan Suomen rakentamiseen, kunhan uudistukset menevät rakenteisiin asti.

Viittaukset: Laitinen Liisa, 2017. Vaikuttavaa? Taiteen hyvinvointivaikutusten tarkastelua. Verkkojulkaisuna

Daisy Fancourt, Saoirse Finn, 2019. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Verkkojulkaisuna

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö

Taikusydän verkosto

Niina Oinas on Rovaniemellä asuva intohimoinen taidealan kehittäjä, yhteisötaiteilija ja toiminimiyrittäjä. Hän on Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestön, TAKU ry:n hallituksessa varajäsenenä ja Lapin alueyhdyshenkilönä. Taideyliopiston erikoistumisopintojensa ohella hän valmistelee työllisyyden näkökulmasta jatko-opintoja soveltavan kuvataiteen alalle Lapin Yliopiston Taiteiden tiedekunnassa.

Taitekohtia

Taitekohtia on Taideyliopiston Soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntijan erikoistumisopintoja suorittavien taiteen ammattilaisten blogi. Blogin teemana on eri taiteen alojen soveltaminen arkisissa yhteisöissä. Keskiössä ovat kohtaamiset, kokemukset ja mahdollisuudet muun muassa kuvataiteiden, tanssin, elokuvan, musiikin, teatterin ja sirkuksen äärellä.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia