Ulla Pohjannoron katsaus Trio-lehden historiaan
Uuden, COVID-19-pandemian toisen aallon aikana valmistuneen Trion artikkelit ovat sisällöltään ja käsittelytavaltaan mitä moninaisimmat: tutkimuskohteina ovat Tansanian kirkkokuorokilpailujen identiteettiä rakentava merkitys, turkulaisten elokuvamuusikkojen ammatillinen kujanjuoksu musiikkielämän rakennemuutoksessa sekä Robert Kajanuksen viimeisten viulusävellysten käsikirjoitusten eri versiot. Artikkeleiden näkökulmat edustavat antropologista, kulttuuris-yhteiskunnallista ja praktis-analyyttistä lähestymistapaa menetelmällisten valintojen hakeutuessa etnografisen, historiantutkimuksen ja taiteellisen tutkimuksen kehyksiin.
Allekirjoittaneen esittäytyessä Trion uutena, neljäntenä päätoimittajana Markus Kuikan, Veijo Murtomäen ja Lauri Suurpään jälkeen sallittaneen pieni vilkaisu taakse päin lehden tähänastisiin vaiheisiin, näin Sibelius-Akatemian tohtorikoulutuksen 30-vuotisjuhlan jälkimainingeissa. Trio syntyi vuonna 2012 DocMus-tohtorikoulun yhteiseksi lehdeksi. Sibelius-Akatemian tohtorikoulutus oli syksyllä järjestäytynyt kahdeksi tohtorikouluksi, joista DocMus edustaa klassisen musiikin solistisia, musiikin johtamisen, kirkkomusiikin sekä sävellyksen ja musiikinteorian aineryhmiä ja MuTri musiikkikasvatuksen, jazzin, kansanmusiikin, musiikkiteknologian sekä taidejohtamisen ja yrittäjyyden aineryhmiä. Triosta tuli klassisen musiikin osaston yhteinen tutkimusjulkaisu silloisten jo toistakymmentä vuotta ilmestyneiden lehtien tai vuosikirjojen lakatessa samalla ilmestymästä. Siten historiaan jäivät vuosina 1994–2011 ilmestynyt DocMusin Finaali, Sävellyksen ja musiikinteorian osaston Säteitä (2009–2010), tätä edeltänyt Sävellys ja musiikinteoria (1991–2006) sekä kirkkomuusikoiden sarja Kirkkomusiikin osaston julkaisuja‚ jota julkaistiin vuosina 1990–2011.
Käsillä on Trion yhdeksännen vuosikerran toinen ja kaikkiaan viidestoista numero joka on luettavissa verkossa. Vuosien kuluessa on julkaistu yksi erikoisnumero, neljä kirja-arvostelua, 12 pääkirjoitusta ja 24 puheenvuoroa, katsausta tai raporttia sekä 44 Sibelius-Akatemiasta valmistuneen musiikin tohtorin lektiota. Vuosikertojen sisällöllisen ytimen muodostaa 56 artikkelia, joista 18 on englannin- ja loput suomenkielisiä. Toisesta numerosta lähtien artikkelit on vertaisarvioitu, ja vuodesta 2019 lähtien käytössä on ollut Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) vertaisarviointitunnus. Samana vuonna lehteä alettiin julkaista TSV:n ylläpitämällä avoimen saatavuuden journal.fi-julkaisualustalla, jonne myös toimitusprosessi suunnitellaan siirrettäväksi.
Trion artikkeleiden aihepiirit heijastavat kiinnostavalla tavalla musiikkiin kohdistuvan tai siihen liittyvän tutkimuksen sisällöllistä moninaisuutta ja metodologista eklektisyyttä. Käytetyt menetelmät vaihtelevat musiikkianalyyttisistä työkaluista puhuttujen tai kirjoitettujen tekstien analyysiin, historiallisten ja arkistolähteiden tutkimuksesta psykoanalyyttisiin näkökulmiin, haastatteluista oman kokemuksen tai toiminnan analysoinnin avulla ja kautta tapahtuvaan argumentointiin.
On tultu kauas opiskeluajoistani 1980-luvulla, jolloin musiikkitieteen opinnot eriytyivät etnomusikologiaan ja perinteiseen musiikkitieteeseen. Yhtäällä ihailtiin Pirkko Moisalan ja Matti Lahtisen rohkeutta kenttätyössä Nepalissa ja toisaalla Erik Tawaststjernan ylittämättömäksi arvostettua Sibelius-elämäkertaa. Samaan aikaan Sibelius-Akatemiassa opetettiin ja tutkittiin musiikkia an sich jollakin tavoin oikeammin ja syvemmin ymmärtävinä pidettyjen teoreetikkojen toimesta, joiden osaamista opin itse ihailemaan ja jopa kadehtimaan. Vuoropuhelu ja opintojen hyväksyminen yliopiston ja Sibelius-Akatemian välillä oli vähäistä, ellei sattunut opiskelemaan molemmissa paikoissa.
Nyt onkin hienoa seurata, kuinka tutkimuksellinen lähestymistapa musiikillisiin ilmiöihin voidaan asemoida lähes mistä käsin vain, kuinka opiskelijat ja tutkijat hakevat menetelmällisiä työkaluja eri tieteenaloilta ja kuinka taiteilijat ja tutkijat alkavat löytää toisiaan lähestyessään elämän ja maailman ilmiöitä eri näkökulmista ja epistemologisista lähtökohdista. Taideyliopiston ja Helsingin yliopiston yhteiset taiteellisen tutkimuksen ja taiteiden tutkimuksen professorit astuvat virkoihinsa vuosien 2020–21 molemmin puolin, jolloin voimme odottaa instituutiotason lähentymistä. Trio seuraa mielenkiinnolla myös tätä yhteistyötä ja odottaa sen tuloksia julkaistavaksi.
MuT, Ulla Pohjannoro, päätoimittaja
Trio on klassisen musiikin esittämiseen ja pedagogiikkaan, esityskäytäntöjen, niiden estetiikan ja historian sekä nykyhetken haasteiden tutkimukseen keskittyvä julkaisu, jossa on sijaa myös historiaan, filosofiaan ja teosanalyysiin keskittyville kirjoituksille. Lehdessä julkaistaan vertaisarvioituja artikkeleita, katsauksia, raportteja, kirja-arvosteluja ja lektioita. Julkaisukielet ovat suomi, ruotsi ja englanti. Lehti on siirtynyt jatkuvaan artikkelihakuun ja tekstejä vastaanotetaan Trion verkkosivuilla. Trio käyttää Tieteellisten Seurain valtuuskunnan myöntämää vertaisarviointitunnusta. Se ilmestyy kahdesti vuodessa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Klassisen musiikin osaston DocMus-tohtorikoulun julkaisuna.
Tekstejä taiteista
Monimuotoinen julkaisutoimintamme käsittelee esittävän taiteen, kuvataiteen, musiikin, tutkimuksen ja taiteellisen tutkimuksen kysymyksiä. Tästä blogista voit lukea julkaisutoimintamme kuulumisia. Lisätietoa julkaisujen saatavuudesta löydät Taideyliopiston Julkaisut-sivulta.
Uusimmat julkaisut
Seuraa blogia