Vaadimme päättäjiltä julkista keskustelua taiteen ja tieteen
tehtävistä tulevaisuuden suomalaisessa yhteiskunnassa

3.9.2024 2 Tykkää 0 kommenttia

Millaiselle tiede- ja taidekentälle koulutamme nuoria, kysyy joukko tieteen ja taiteen ammattilaisia kannanotossaan Suomen hallitukselle.

Valtionvarainministeriö julkaisi 9.8.2024 ehdotuksensa leikkauksista kulttuuriin vuonna 2025. Aiemmin on jo päätetty, että vuoden 2026 leikkaukset ovat kaksinkertaiset ensi vuoteen nähden. Tämän lisäksi ehdotetaan vielä 50 miljoonan leikkauksia budjettiriihessä.

Toteutuessaan nämä leikkaukset voivat tarkoittaa useiden teattereiden ja orkestereiden lakkauttamisia, freelancereiden työttömyyttä, esittävien taiteiden monimuotoisuuden köyhtymistä, vähemmän kotimaisia elokuvia, kirjallisuutta ja kuvataidetta. Esimerkiksi historiallista kansainvälistä läpimurtoa tekevälle audiovisuaaliselle alalle leikkaukset tuotantokannustimeen ja hyvitysmaksuihin ovat tyrmääviä, etenkin kun yksi keskeinen alan tilaaja ja rahoittaja YLE on samaan aikaan leikkausuhan alla.

Hallituksen TKI (tutkimus, kehitys, innovaatio) -alan panostukset eivät ole puheista huolimatta panostaneet tieteen korkeatasoiseen ytimeen eivätkä sen tulevaisuuteen. TKI-rahoituksen lisäyksistä vain murto-osa kohdistuu avoimesti haettavaan läpimurtotieteeseen. Sen sijaan yliopistoille myönnettiin jättirahoitus tuhannen tutkijatohtorin palkkaamiseen, mikä tuottaa pikalinjan tohtoreita, pääosin elinkeinoelämään. Hallituksen toimilla Business Finlandin (BF) rahoitus ylittää vuonna 2027 kaikkien suomalaisten yliopistojen yhteenlasketun rahoituksen. Kuitenkin todellinen uusi tieto, läpimurrot, se, jota lopulta BF kaupallistaa, teollisuus hyödyntää ja mistä yhteiskunta hyötyy, nousee vapaasti kilpaillusta, luovasta tieteestä.

Laaja-alainen tietoon perustuva asiantuntemus on yksi Suomen sivistyksen keskeisiä osa-alueita. Se vaatii parhaiden ideoiden kilpailua, mutta myös luovuutta, uteliaisuuteen, taitoon ja korkeatasoiseen perinteeseen perustuvaa osaamista. Nuorten itsenäistyvien tutkijoiden tulevaisuuden usko on laskenut Sipilän hallituksen suurleikkausten johdosta, ja nyt TKI:n näennäispanostusten vuoksi olemme kuilun partaalla, monet nuoret tieteentekijät jo astuneet sen yli.

Näihin näkymiin me koulutamme nuoria, motivoituneita tulevaisuuden ammattitaiteilijoita ja -tieteilijöitä. Onko heillä näiden päätösten jälkeen koko Suomea kattavaa tiede- ja taidekenttää? Onko heillä enää edellytyksiä toimia uutta toimintatapaa ja uusia taiteen ja tieteen suuntia ja muotoja luovalla vapaalla kentällä? Onko heillä riittävät resurssit tulevaisuudessa maailmanlaajuisten ja kansallisten ongelmien ratkaisemiseen? Mikä on suomenkielisen kirjallisuuden tulevaisuus? Miten turvataan monimuotoisen suomalaisen elokuvan ja musiikin kentän toiminta? Mistä löytyvät tulevaisuudessa tutkitun tiedon tuottajat, tieteen tähdet?

Me allekirjoittaneet olemme joukko syvästi Suomen taide- ja tiedekentän tulevaisuuden puolesta huolissamme olevia ammattilaisia, ja huoli on alalla laajaa. Vaadimme päättäjiltä avointa, julkista keskustelua taiteen ja tieteen rooleista tulevaisuuden yhteiskunnassamme. Mitä ne ovat? Mihin suomalaista taidetta ja tiedettä tarvitaan? Miksi niitä tehdään? Mikä arvo niissä nähdään?

Nykyinen hallitus ei käsittele taidealaa elinkeinona, joka työllistää, tuottaa ja luo hyvinvointia ja merkityksiä, vaan menoeränä – luksuksena. Myös alan taloudellista voittoa luovat instrumentit, kuten av-tuotantokannustin, ovat leikkausten kohteena. Tieteen vaikeat kysymykset tuntuvat turhilta – vastaus tulisi olla jo aloittaessa tiedossa. Se ei toki luo uutta. Siksi onkin kysyttävä, onko leikkausten takana muita kuin taloudellisia motiiveja?

Elinvoimaista demokratiaa ylläpitää keskeisesti kriittinen ajattelu. Kriittisen ajattelun alustoina keskeisiä ovat tiede, taide ja vapaa journalismi. Nyt julkisen sanan neuvostolta, YLE:ltä ja taiteelta leikataan merkittävästi. Nämä päätökset eivät ole nähdäksemme vain talouteen liittyviä, vaan myös demokratian ytimessä oleviin arvoihin. Erityisesti huolta herättää VM:n ohjeistus kohdentaa OKM:n leikkaukset erityisesti taiteeseen ja kulttuuriin.

Vuonna 1939 perustettiin Suomen Kulttuurirahasto, joka rahoittaa yhä tiedettä ja taidetta. Sen varoja kerättiin alun perin kansalta, markka kerrallaan. Suomen kansa oli ylpeä omasta maasta, kulttuurista ja tieteestä, vaikka ajat olivat kovat. Arvovalintojen äärellä olemme myös nyt. Onko tieteen ja taiteen luotettava jatkossa tuessaan kansalaisten hyväntahtoisuuteen vai nähdäänkö ne osana valtion menestysstrategiaa?

Onko Suomi myös tulevaisuudessa sivistysvaltio?

Jarkko Lahti
näyttelijäntaiteen professori, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu

Sakari Oramo
orkesterinjohdon ja orkesterikoulutuksen professori, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
ylikapellimestari, BBC Symphony Orchestra

Anu Wartiovaara
akatemiaprofessori, kliininen molekyylilääketiede, Helsingin yliopisto

Sirpa Kähkönen
kirjailija

Juho Kuosmanen
elokuvaohjaaja

Jukka Westermarck
syöpäbiologian professori, Turun yliopisto ja Åbo Akademi

Pentti Tienari
neuroimmunologian professori, Helsingin yliopisto ja HUS.

Juha Kere
molekyyligenetiikan professori, Karolinska Institutet, Tukholma
ryhmänjohtaja, Helsingin yliopisto

Tuomas Heikkilä
kirkkohistorian professori, Helsingin yliopisto