Viikon alumni Juho Alakärppä: Kohti musiikkia, kohti muusikkoutta

15.5.2020 0 Tykkää 0 kommenttia

Pianisti Juho Alakärppä on profiloitunut lied- ja kamaripianistina. Alakärppä opiskeli Sibelius-Akatemialla Liisa “Lissu” Pohjolan johdolla ennen kuin jatkoi opintojaan Wienissä ja Kölnissä. Alakärppä pitää tärkeänä ulkomaille lähtemistään, mutta hän muistelee myös Sibelius-Akatemian aikaansa varsin innokkaalla asenteella. Pohjolaa hän pitää ikimuistoisimpana opettajanaan, ja hänellä riittää paljon kerrottavaa. Pohjolan ja Alakärpän välille muodostui sittemmin ystävyyssuhde.

Teksti: Jasper Koekoek

Alakärppä kuvailee Pohjolaa erittäin “musiikkikeskeiseksi” opettajaksi. Kaikki asiat luettiin partituurista käsin. Tyyli, värit ja karakterit lähtivät aina musiikista. Soittotekniikka rakentui myös musiikista käsin sopeutuen kulloiseenkin tyyliin, karakteriin jne. “Minua moititaan, etten opeta tekniikkaa, mutta enhän minä muuta opetakaan!” Alakärppä muistaa Pohjolan sanoneen. Kaikki liittyi hänellä siihen, miten pianoa käsitellään. Pohjolan tunnit entisen T-talon Ferruccio Busoni luokassa olivat ainutlaatuisia ja kokeellisia. 

Pohjola halusi suojella oppilaidensa persoonallisuutta ja omaleimaisuutta. Jos joku tuli konserttiin ilman sukkia, ei siitä tehty numeroa. Ketään ei laitettu samaan muottiin. Hän oli opettajana tavallaan varsin epäsovinnainen ja epämuodollinen. Alakärpän sanoin Pohjolalla hierarkiat ja tittelit merkitsivät tavallaan paljon, tavallaan ei mitään. 

Sibelius-Akatemiassa oli Alakärpän mielestä hienoa, että vaikka siellä opiskeltiin solistisella linjalla, omiin kiinnostuksiin sai syventyä mielen mukaan. Kukaan ei tullut kysymään, miksi teet niin paljon kamarimusiikkia, liediä tai fonetiikkaa, vaan siellä pystyi aikaisessa vaiheessa profiloitumaan. Ja aina löytyi ihmisiä, jotka osasivat tukea opiskelijoita omissa kompetensseissaan. 

Haasteita opiskelussa 

Sibelius-Akatemian opintojensa alussa Alakärppä meinasi lopettaa soittamisen kokonaan. Hän oli vajonnut ideologiseen kriisiin, joka liittyi osittain hänen vakaumukseensa. Vanhoillislestadiolaisuudessa, jonka piirissä hän oli varttunut, pidettiin ongelmallisina sellaisia ammatteja, joissa tuodaan itseään julkisesti esille. Tällaisia ammatteja olivat varsinkin kulttuurialan ammatit. Ideologisten vaikeuksien lisäksi hän koki valtavasti paineita soolopianon soittoon liittyen. Hän muun muassa vieroksui pitkien teosten ulkoa opettelua. Hän koki olevansa umpikujassa. Saadakseen aikaa jäsennellä omia arvojaan hän jätti puoli vuotta ottamatta soittotunteja Sibelius-Akatemialla. Se oli käänteentekevä päätös, sillä sinä aikana asiat aukesivat, hän muutti mielensä ja päätti jatkaa muusikkona. 

Huippuhetkiä 

Pohtiessaan opiskelu- ja ammattiuransa muistettavimpia tapahtumia Alakärppä mainitsee András Schiffin mestarikurssin. Hän myös muistelee kaiholla, kun hän sai Mozart-juhlavuoden merkeissä vuonna 2006 soittaa orkesterin solistina Mozartin pianokonserton nro 9, “Jeunehomme”. 

Alakärppä kokee yhtenä tähänastisen työuransa huippuhetkenä sen, että hän sai yhdessä baritoni Aarne Pelkosen kanssa toimia taiteellisena johtajana Laulun valo -liedfestivaalilla, joka järjestettiin Helsingissä marraskuussa 2019. Lied on suurin piirtein 1800-luvun alussa alkunsa saanut musiikin laji, jossa pianisti ja laulaja esiintyvät yhteistyössä ja ovat hierarkkisesti tasapainossa. Tekstinä on normaalisti jokin säveltäjän valitsema runo. Runo herää henkiin, kun sen esittää laulaen pianon kanssa. On sekä laulajan että pianistin vastuulla, että teksti ja musiikki välittyvät kuulijalle elävästi. 

Alakärpällä on Suomessa maine kokeneena liedpianistina. Erityisen ylpeä hän on liedresitaaleistaan luottolaulajansa, baritoni Aarne Pelkosen kanssa, joita hän on tehnyt muun muassa Berliinin filharmonian kamarimusiikkisalissa, Moskovan suurlähetystössä sekä Wienin Musikvereinissa. Viimeksi mainittu resitaali poiki hänelle esiintymisen tenori Paul Schweinesterin kanssa New Yorkin Manhattanilla Itävallan kulttuurifoorumissa. Muita tärkeitä laulajakumppaneita ovat olleet mm. baritoni Ville Rusanen ja mezzosopraano Melis Jaatinen, jonka kanssa Alakärppä on saanut esiintyä mm. tunnetulla Oxford Lieder -festivaalilla sekä aloittaa yhteistyön menestyneiden norjalaisten laulajien ja muusikkojen kanssa eri puolilla vuonojen maata. 

Viime vuosina Alakärppä on löytänyt laajemmin muunkin kamarimusiikin pariin esiintyen konserteissa mm. RSO:n soolohuilistin, Yuki Koyaman sekä altisti Hanna Pakkalan kera. Lähitulevaisuudessa odottaa myös innostava yhteistyö viulisti Kreeta-Maria Kentalan kanssa. 

Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.
Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta

Ohjelmassa mukana olevat aktorit ovat kirjoittaneet omista mentoreistaan uraan liittyviä tarinoita, joita saamme lukea kevään aikana perjantaisin Taideyliopiston alumniblogissa.