Viikon mentori Maija Hynninen: Säveltäjyys kohoaa sisäisestä

26.2.2021 1 Tykkää 0 kommenttia

Kuten Alexander Calderin kuuluisat mobiilit, säveltäjyyden ydin muuttaa muotoaan mobiilin liikkuessa hitaasti suuntaa vaihtaen.

Teksti: Heidi Hassinen

Säveltäjyys on Maija Hynniselle tutkimustyötä tuntemattomaan: uusiutumista, muuntautumista ja jatkuvaa kehittymistä. Tuntemattoman ja tutun välimaastoa, josta on yhteys minuuteen ja omaan musiikkiin. Tästä syystä Hynninen kokee hyvienkin musiikkikritiikkien lukemisen pulmalliseksi. Jonkun toisen sanoista ei saisi tulla säveltäjän totuus. Hynninen pitää teosten viimeistelemättömistä, kesken jääneistä kohdista, joissa säveltäjä paljastaa kasvonsa. Toisaalta hän haaveilee riippumattomuudesta, joka mahdollistaisi keskittymisen säveltämiseen ja loisi puitteet taiteelliselle ennakkoluulottomuudelle.

Säveltäminen on Hynniselle luonnollista. Luonnollisuus ja helppous sai hänet hakemaan Sibelius-Akatemian sävellysopintoihin Norjan musiikkikorkeakoulussa vietettyjen vuosien ja viulututkinnon jälkeen. Sävellys vei hänet opiskelijavaihtoon Stuttgartiin, Pariisin IRCAMiin ja vuonna 2015 Berkeleyn yliopistoon Yhdysvaltoihin. Jatko-opinnoista Berkeleyssä tuli Hynnisen henkireikä vaikeiden vuosien jälkeen: toisaalta hänen perheensä oli viettänyt suurimman osan edeltäneestä vauvavuodesta sairaalassa, toisaalta Pariisista paluuta oli seurannut Suomessa taiteilijauran hiljentyminen, joka melkein ohjasi säveltäjän toisille urille. Yhdysvalloissa hänen olonsa kuitenkin keveni. Huippulahjakkaiden tutkijoiden ja taiteilijoiden joukossa oli helppo keskittyä olennaiseen. Lisäksi Hynninen inspiroitui Kalifornian kauniista, karusta luonnosta. Hän sai Yhdysvalloilta enemmän kuin oli toivonut.

Elektroniikka työvälineenä

Hynnisen on vaikea nimetä hetkeä, jona hänestä tuli elektroakustisen musiikin säveltäjä. Elektroniikka on hänelle orkesterin omainen väylä kokeilla isolle yhtyeelle sopivia tekstuureita. Toisaalta hän haaveilee orkesteriteoksista, joissa elektroniikkaa ei välttämättä käytettäisi. Hynninen nauttii ohjelmoinnista ja uusien tekniikoiden opettelusta. Kuitenkin hän kokee, että naisena hänen on jatkuvasti todistettava teknistä osaamistaan. Jos työryhmässä on mukana mies, usein oletetaan, että kaikki tekninen toteutus on hänen käsialaansa. ”Sukupuoli vaikuttaa siihen, miten vakavasti otetaan”, Hynninen kiteyttää.

Onnistumisesta ja menestyksestä

Menestys on Hynnisen mukaan monen asian summa: oikeita ihmisiä konserteissa, kantava musiikki ja ikään kuin oleminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Opiskeluvuosina hänelle uskoteltiin, että todelliset tilaisuudet tulevat hakematta ja tuntemattomilta. Nykyään Hynninen korostaa kontaktoitumista ja hakemista ulkomaisiin koulutusohjelmiin ikään kuin taiteellisen nimikortin jakamiseksi. Toisaalta Hynninen pohtii, ettei joka teoksen tarvitse saada hyvää kritiikkiä, johtaa uusiin tilaisuuksiin tai olla yleisön rakastama ollakseen onnistunut. Loppujen lopuksi syyn säveltää tulisi kohota jostain sisäisestä – Calderin mobiilista.

Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.
Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta

Ohjelmassa mukana olevat aktorit ovat kirjoittaneet omista mentoreistaan uraan liittyviä tarinoita, joita saamme lukea kevään aikana perjantaisin Taideyliopiston alumniblogissa.